maanantai 20. huhtikuuta 2009

Markkinointia vai viestintää (osa 1)

Markkinointityöni siis alkoi siitä, että Verokortti verkossa -palvelumme (vastaisuudessa tuttavallisemmin vain VKV. Vuosi oli 2005) tarvitsi käyttäjiä. 

Perinteiset viestintäkampanjamme olivat keskittyneet lehdistötiedotteen ympärille, joka sitten vietiin Vero.fihin. Joskus tehtiin, aiheesta riippuen, verotoimistojen tiskeille myös esite. Niin, ja olihan meillä jo ollut ainakin muutama kampanja jossa oltiin myös radiossa ja lehtien ilmoituksissa.. Riittääkö tämä sapluuna myös VKV:lle?

Tavoitteet ja mittaaminen

Mittaaminen oli aina se vaikea tapaus. Miten ihmeessä me voisimme asettaa tavoitteen toisten ihmisten käyttäytymiselle? Miten sellaista edes pääsisi mittaamaan.. yleisessä viestintäkampanjassa? Radion ja lehti-ilmoittelun huomioarvomittaukset saatiin kyllä, kuin Manulle illallinen. Mutta emme me saaneet niistä kaipaamiani ydintuloksia esille! Ei niissä ollut kytkentää meidän omaan toimintaamme ja muutoksiin asiakkaan käyttäytymisessä.

Minusta tulee markkinoija!

Tässä kohtaa sitten koin herätyksen markkinoinnin suuntaan. Sanottakoon nyt rehellisyyden nimissä: olin aina inhonnut markkinointia. Se oli minusta tyrkyttämistä, jossa yritetään loihtia ihmisparoille haluja ja tarpeita johonkin sellaiseen, mitä kukaan järjellinen otus ei ikimaailmassa tarvitse. 

Pidin siis myös noita luku- tai huomioarvomittauksia..anteeksi nyt.. jotenkin heppoisina, vain osatotuuksina. Mitä sitten, vaikka yleinen viestimme "Nyt diiba daaba! toivoo Verohallinto" oli huomattu? Miten se huomaaminen muutti lukijansa käyttäytymistä? - That is the question. Niin, ja sitä ennen vielä, miten me oikein halusimme sen muuttuvan?

To be continued...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...