keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Asiakas on verkossa - missä verottaja?

Verohallinto vastasi kivasti Hesarissa 28.12. nuoren abiturientin huutoon saada verotukseen liittyvää opastusta jo koulussa.

Mutta Hesari, oi Hesari, miksi ei juttuihisi voi linkittää verkossa? Miten blogissa voi viitata lähteeseen, joka on olemassa vain paperilla??

Lisäksi aikaviive kuvastaa hyvin perinteisen ja uuden median eroa, eikö?
Outo déjà vuhan syntyy joka aamu, kun uutisotsikot luki jo illalla mobiilista..

Sisällönjaon uudet tuulet puhaltavat jo rapakon takana.. Samoin uutisvirtaa seurataan aivan toisaalla kuin luulemmekaan.

Tämä helsinkiläinen löysi eilen Tietoviikon uutisesta kotikuntansa uusimmat eTeot. Uutinen löytyi Twitterissä seuraamastani Tivin syötteestä, TweetDeckin mainio "dashboard" herätti huomioni.

Mistä ja miten muut kaupunkilaiset ovat siitä kuulleet? Ovatko edes kuulleet?
Missä julkishallinto markkinoi potentiaalisille asiakkailleen?

Mistä moisen hienon uutisen pitäisi löytyä? Tietenkin omassa asioinnissani!
Kun lähtisin hammaslääkäristä, voisi hoitaja huikata perääni: " Hei, haluatko seuraavan ajan omalle asiointitilillesi? Piipahda kanslian kautta niin avataan sinulle tili."
Helsinki kuvaa laajan palvelutarjontansa ja aikoo liittää asiointitilinsä aikanaan valtion vastaavaan, siihen kansalaisen suureen asiointitiliin. Se on hyvä. Sinne puolestaan liittyvät Kela ja moni muu, myös verottaja halutaan tietenkin mukaan.

Mutta hetkinen, tili 1, tili 2, tili 3.. entäs muut asiani, entä minun kokonaisuuteni?! Miten pääsen yhdistämään minulle tarjottuihin julkishallinnon palveluihin valitsemani yksityiset palveluntarjoajat? Private-public, my way?

Vai tarvitsenko sittenkin oman etusivun, jolle koota kaikki vastaavat kansioni? Kotikunta, verottaja ja verkkopankki; mitä muuta?? - kysymys Twitterissä

Kaikki tämä, niin lukijana kuin sisällöntuottajana, saa lampun vilkkumaan taas kerran: yhteisöllisyys tuo asiakkaan aivan uudella tavalla luoksemme ja avaa palveluntuottajille uusia, tuhannen taalan paikkoja. Yhteisöllisyys on edelläkävijöillä jo mukana tuotekehityksessä. Mutta eihän sen tarvitse jäädä "vain" tuotekehitykseen?

Eikö se pidä saada mukaan ennen muuta itse tekemiseen! Vai mitä muuta voisi ajatellakaan vertaistuesta verokortin äärellä? Taannoiset postaukseni vasta haaveilivat co-creation-tyyppisestä tuotekehityksestä. Miten sinä haluaisit osallistua?

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Markkinointi muodostaa asiakkuuksia

Nuoren toive päivän Hesarissa: (digilehti 16.12.2009) käytännön veroasiointia pitäisi opettaa koulussa.

Verottaja on osa arkea. Parhaimmillaan saumaton ja huomaamaton taustapalvelu. Kipeän kitkerä rokottaja taatusti silloin, kun olisi pitänyt osata toimia ajoissa, muttei tiennyt miten.

Koulussa opetetaan teoriaa ja verottaja senkun verottaa. Mutta aikuisten oikeesti, kenen vastuulle yhteiskuntakasvatus kuuluu, mistä nuori voi oppia toimimaan kanssamme?

Oppikirjantekijä puolestaan laatii sisällön, jossa se parhaansa mukaan yhdistelee arjen elämää ja korkeampaa teoriaa. Verotoimistot tekevät ansiokasta yhteistyötä koulujen kanssa, mutta riittääkö se(kään)?
Muistan vieläkin jännityksen kun isäni, opettaja, antoi hoidettavakseni ekan oman veroilmoitukseni. Kuuntelin, kyselin ja yritin ymmärtää, mitä kaikkea blanketissa oikein kysyttiin ja mihin minulla muka olisi vastaus. Kyllä se veroilmoittamisen kokonaisuus aika ufoksi jäi. Vähänpä arvasin, että hakeudun myöhemmin vielä töihin verottajalle!
Paras palvelukokemus syntyy kun vastaus on ilmassa siellä, missä asiakas vasta tapailee kysymystä. Tai uudessa (verkko)maailmassa: kun asiakas pääsee muokkaamaan palveluun itselleen sopivaa sisältöä.

Parhaat sitouttavat uusia asiakkaita sosiaalisen median keinoin. Yhteisöjen rakentamisessa edelläkävijä Dell näyttää vierasblogillaan, miten uudet asiakkuudet syntyvät ja sitoutuvat.
Tämän vuosituhannen alkupuolella kokosimme kalvosarjaksi sanastoa ja käytännön menettelyohjeita. Saatekirjelmöimme koulutuksesta vastaavaan keskusvirastoon ja eikun toivomaan että mahdollisimman moni tietoa kaipaava ope sen löytää sivuiltamme..
Poliisi on mukana virtuaalikaduilla niin IRC-Galleriassa kuin Facebookissakin. Tulos: hakijamäärä koulutukseen tuplaantui?

Missä sinusta verottajan pitäisi olla mukana?

perjantai 11. joulukuuta 2009

Katso: yrityksen avain verotiliin

Verotilin lähestyessä yhä useampi yrittäjä ja tilitoimisto törmää ensimmäistä kertaa Katso-organisaatiotunnisteeseen. Moni on myös ymmällään: Katso-mikä? Mullako organisaatio, tämähän on yritys? Pää-mikä.. pääkäyttäjyys??
Eikö nyt helpompaa ratkaisua ole! Enkös mä vois vain kirjoittaa siihen meidän Y-tunnuksen..
Se ei kerta kaikkiaan käy!

Ei vain Y-tunnuksella, sillä eihän verottaja voi näyttää yrityksesi asioita kenelle tahansa, joka Y-tunnuksesi sattuu tietämään! Katso-tunniste on kuin abloy-avain: turvallinen ja ainutkertainen. Yrityksen avain voidaan luovuttaa vain sille, jolla on nimenkirjoitusoikeus. Hän voi sitten myöhemmin luovuttaa avaimen käyttöoikeuden työntekijöilleen tai vaikkapa tilitoimistolleen.

Tunnisteen hakeminen käy verkossa

Hakeminen etenee vaiheittain:
  1. Ensin varmennetaan sinun henkilöllisyytesi.
    Voit tehdä tämän verkossa tai passin kanssa verotoimistossa.
  2. Hyväksy käyttöehdot
  3. Täytä yrityksen perustiedot
  4. Keksi pysyvät salasanat tunnisteellesi. Merkitse ne muistiin!
  5. Muodosta vielä kertakäyttösalasanalista ja tulosta se itsellesi.
    Voit tehdä tämän joko tiedostoksi koneellesi tai perinteisesti paperille. Tee se, tai sinulla ei ole salasanoja!
  6. Hyväksy tunnisteen yhteenvetotiedot
  7. Ja vahvista lopuksi tunnisteen perustaminen
Tämän jälkeen verotoimistossa tarkistetaan, että olet kaupparekisterissä merkittynä yrityksesi nimenkirjoittajaksi. Kun kaikki on ok, saat antamaasi sähköpostiosoitteeseen ilmoituksen, että tunnisteesi on aktivoitu.

Lopussa kiitos seisoo

Monet ovat myös mielissään: kun alkuvaivan on nähnyt, Katso "pelaa kuin Puikki". Samalla avaimella voit tehdä työnantajan ilmoitukset verottajalle ja ilmoittaa työntekijäsi sairaspäivät Kelaan. Ja pian päästä myös verotilille.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Intohimolla parempiin tuloksiin

On riemastuttavaa huomata, että alaa valtaa sama ajatusten lento, jota olemme Lupa palvella -tiimin kanssa jakaneet.

Ken Auletta kiteyttää 10 asiaa Googlesta, joista kannattaa ottaa oppia.
  • Intohimo voittaa
  • Keskittymistä vaaditaan
  • Samoin näkemystä
  • Tiimikulttuuri jne.
  • Jos moinen ajattelu saa lisää ilmaa siipiensä alle, vanhakantaisimmatkin virastot voivat vielä lehahtaa vaikka minne saakka!
    Johtaminen on murroksessa. Maailma on niin monimutkainen ja tietoa niin paljon, että .. tarvitaan motivointia, luontaisen intohimon vapauttamista. - Mikael Jungner, YLE.
    YLE ja Poliisi näyttävät rohkeasti meille muille mallia yhteisöllisyyden hyödyntämisessä. Toinen haastaa jo yleisöään tuottamaan sisältöä, toinen tekee huikeaa työtä PR-saralla. Vai sekä että?

    Rohkeus ja näkemys viitoittavat tietä uusilla ostareilla kokoontuvien asiakkaiden luokse. Keskusteluissa vilahtelevat erilaiset kiinnostuksen kohteet ja tarpeet. Ja mitä siellä tekee viranomainen? Kuuntelee ja vastaa kysyttäessä. Oppii ja kehittää omaa toimintaansa. Auttaa.
    Porukka, joka saa käyttää omaa intohimoaan, väistämättä ylittää odotukset. - Jungner

    sunnuntai 6. joulukuuta 2009

    Miinanköynnös ja aatoksia asiakassuhteesta

    Mikä tekee asiakkaasta uskollisen asiakkaan? Mikä saa satunnaisen kävijän jäämään? Katselijan ostamaan?

    Yhteyden tunne on varmasti yksi avain. David Meerman Scott kirjoitti blogissaan oivallisesti asiakassuhteen kehittämisestä.

    Jotain samanlaista sain tänään todistaa ystäväni kukkakaupassa. Miinanköynnös oli auki toista päivää.

    Jo useampi asiakas on riemastunut löytäessään hänet:
    "Täälläkö sinä olet? Olen kaivannut sinua!"
    Miina oli opittu tuntemaan ensimmäisessä työpaikassaan. Kun hän "katosi" sieltä, tie hyvän kukkakauppiaan luo oli poikki.
    "Hyvä että tulit. Nyt minun ei tarvitse enää pettyä.."
    Valikoima, tapa tehdä työtä ja palvella asiakkaita sekä kädenjälki ovat asioita, joihin asiakas kiintyy.

    Yhteistyökumppanien kohdalla puhun usein kemiasta: sitä joko on samalla aaltopituudella - tai ei ole. Asiakkaalla on vapaus valita.

    Meitä asiakkaita on monenlaisia ja tarpeita sitäkin enemmän. Niinpä myös tarjontapuolella on yllin kyllin tilaa erilaisille palvelukonsepteille ja persoonille. Ne pitää vain oivaltaa ja soveltaa omaan asiakaskuntaan.

    Tämähän on juuri sitä markkinoinnin "peruskauraa", palvelujen profilointia erilaisiin asiakassegmentteihin.

    Kyse on myös rehellisyydestä ja aitoudesta; Googlemaisesta intohimosta ja visiosta. Miinan kädenjälki näkyy kaikessa, asetelmista käyntikortteihin ja käärepaperiin. Pienistä yksityiskohdista syntyy palvelun persoona. Ensi-ihastuksesta kasvaa onnistumisten kautta asiakasuskollisuus.

    Jos liikutte Nastolassa, poiketkaapa kurkistamaan! Miinanköynnös on jouluun saakka avoinna apteekin vieressä, Kukkastie 24.

    tiistai 1. joulukuuta 2009

    Strategiaa, sääntöjä vai viestintää?

    Päivän sana on pelisäännöt. Säännöt kuten strategiakin ovat omituinen asia. Strategiaviestintä tai strategian jalkauttaminen vaativat toteutuakseen kokonaisia oppisuuntia ja menetelmiä. Välillä tuntuu että mikään määrä yrittämistä ei riitä.

    Jos halutaan jonnekin, valitaan keinot, jotka vievät sinne.  Keinovalikoima on yhtä kuin arjen työtehtävät ja roolit + aikataulu.  Näiden toteuttamiseen organisaatioilla on työntekijät. Lopuksi (ja aluksi!) on oltava mittarit joilla onnistuminen todetaan ja joiden avulla kurssia voi korjata. Sitten vain toteuttamaan.

    Mikä strategian toteuttamisessa on niin vaikeaa?

    Miksi jäädään laatimaan kalvosarjoja tai miettimään johdon kiertuetta? Miksi uudistus ei muutu teoiksi?

    Onko organisaatio liian suuri kokonaisuus hallittavaksi? Onko arki jäänyt tuntemattomaksi? Tehtävätkö kuvaamatta prosessiksi, vai roolit kateissa? Yksiköiden väliset rajapinnat epäselviä?

    Onko kenelläkään hyviä tarinoita onnistuneesta muutoksesta?

    ShareThis

    LinkWithin

    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...