torstai 23. helmikuuta 2012

Olipa kerran tietosuoja

Väestöllinen huoltosuhde, Tilastokeskus ja VMKauas virastot karkaavat. Osa virastoista on nyt hajasijoitettu pitkin poikin Suomenniemeä. Suurempi este asioiden hoitamiselle näkyy syntyvän palvelunumeroista, jotka on keskitetty. Ne on viety kauas asiakkaiden elämästä.

Niin kauan kuin asiakkaat jaksavat itse hoitaa omat asiansa, ongelmaa ei ole. Mutta kun voimat hiipuvat tai muisti pätkii, ei auta lähiomaisen yrittää auttaa. Säännöt estävät.

Esimerkkini syntyi pankkiasioinnin turvavaatimuksista. Tunnusluku on postissa, posti kateissa. Postin kulkua selvitellessäni törmäsin kahteen järkähtämättömään muuriin: 1) Emme saa antaa palvelupisteiden numeroita asiakkaille. 2) Emme saa kertoa puhelimitse mitään toisen asiakkaan postinjakelusta.

Ainoa konsti on asianosaisen soittaa itse. Hänet itsensä voidaan yhdistää paikalliseen jakeluun. Hänelle voidaan kertoa sinne jääneestä postista. Kysyin, voiko tiedon kadoksiin jääneestä postista saada niin, että omainen kertoo kuka on ja pyytää puhelimeen henkilön joka osaa asioida. Ei, kuului vuorenvarma vastaus. Meillä on tiukat säännöt.

Seuraavaksi tarjosin valtakirjamenettelyä. Jospa asiakas allekirjoittaa valtakirjan, jossa valtuuttaa toisen toimimaan puolestaan (tässäkin asiassa). Kerroin, että verotuksen tiedot saa valtakirjalla, samoin pankkiasiat pääsee hoitamaan valtakirjalla. Miten on, posti? - Ei, meillä on tiukat säännöt. Puhelimitse voi asioida vain asiakas itse.

Tarina ei tosin pääty tähän. "Sinähän voit tehdä muuttoilmoituksen hänen puolestaan. Silloin hänen postinsa käännetään sinun osoitteeseesi". - Lomakkeita saa postista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...