tiistai 31. heinäkuuta 2012

Integraatiota pilvessä ja offline

Matkan toisella viikolla puhelimen kamerapuoli alkoi pullistella kuvista. Kuvavirta osoittautui rajalliseksi: 1000 kuvaa oli toki tallessa iPadin puolella, mutta tuokin turvavarasto alkoi täyttyä.

WiFin turvin valitsin tällä kertaa käypäisimmäksi ratkaisuksi paljon pitämäni Picasan sijasta Dropboxin.

Meiliin oli tupsahtanut juuri ennen reissua mainos: lataa hyvä ihminen Dropbox kaikkiin tietokoneisiisi. Tolvana tajusi vasta tien päällä: nimitys "tietokone" kattaa tänään myös mobiilit laitteet! Ja eikun AppStoreen.

Niinpä seuraavasta yöstä lähtien mobiilit vehkeeni latasivat päivän saaliin turvaan pilveen. Tauoilla kuvia poistava sai tarkistettua offlinesta huolimatta, mistä asti kuvat oli turvallista poistaa.

Tarinan opetus? Palvelukehittäjä minussa kehräsi, kun homma pelitti yhtä lailla eri päätelaitteilla, olinpa online tai offline.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Integraatio on iso ilo

Reissulaisen etukäteishuolista suurin lienee armon vuonna 2012, mitä pitää ottaa mukaan paperilla, mihin riittää vahvistus tekstarina tai sähköpostissa. Dataroamingin sulkeneille kysymys kuuluu, löytyykö WiFi niin että meilin saa tarvittaessa auki.

WiFistä toiseen vaeltavaa auttaa integroitu käyttäjäkokemus.

Bed & Breakfast -varaukset oli helppo löytää netistä, ja vaikka osa majoittajista halusi varauksen ja luottokorttitiedot puhelimitse, soitettu numero siirtyy kuin itsestään yhteystiedoksi mukaan tien päälle.

Maantiekartan sijaan apukuskin iPhonessa mukaan lähti Navigon ja Euroopan kartat. Määränpään osoite on helppo tallettaa yhteystietoihin selaimesta, suoraan majoitusliikkeen nettisivuilta ilman kirotushäröjä. Postinumero auttaa Navigonin suoraan oikeaan, suomalainen kun ei aina ymmärrä, missä kohtaa kaupunginosa onkin oma kaupunkinsa.

WiFin ääressä kosketus yhteystietoihin tallennettuun osoitteeseen siirtää sinut Kartalla sijaintiin. Jos taas kosketat nettisivulla näkyvää puhelinnumeroa, puhelin alkaa soittaa numeroon.

Papereita ei siis tien päällä tarvita..

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Täällä asiakas.. Kas, sitä etsinkin!

Mitä saat parhaimmillaan, kun vastaat myöntävästi verkossa kysymykseen: "[sivusto] tahtoo käyttää sijaintiasi"? Pitkään pelkäsin moisia tungetteluja ja varoin visusti avaamasta ovea ventovieraille. Tänä aamuna vierailin >Manchesterin sivuilla iPadilla ja vastasin kyllä.

Simsalabim! Edessäni oli juna ja otsikko "Travelling to and around Manchester by train"..

Hetki..onko tämä se sama sivusto, jonka bannereiden seasta olen seulonut sisältöä matkustajalle?! Kyllä. Nyt esillä vain oli juuri se tieto, jota etsinkin!

Sijaintitieto toimii ilmeisesti inputtina sisällöntuotannolle, ja päättelyketju voisi kulkea näin: Jos käyttäjä tulee ulkomailta, hän etsii todennäköisesti tietoa, miten päästä paikasta A paikkaan B. Aloitetaan siis kuljetusvaihtoehdoista.

Palvelukokemus? "Wau. Ne luki mun ajatukseni!"

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Täällä asiakas! Missä tietoni?


Lomaviikkoni on ollut yhtä nettiasiointia. Olen varannut kirjoja sekä tiskillä että Helmissä. Olen bookannut lentoja ja hotelleja, vaihtanut välillä luottokorttimaksamista varten puhelinkanavaan. Olen printannut meilistä voucherin jos toisenkin, kerännyt cash-backia ja lopuksi loin oman TripAdvisorin.

Tänä aamuna hoidin erään ystäväni asiaa eräässä viranomaisessa. Valtakirja ja perukirjan osakasluettelo näyttävät viranomaiselle, että asiointiin on lupa.

Jotta päästään sähköisen asiointiavaimen rekisteröintiin asti, on selvitettävä asiakaspalvelujen aukioloajat. Jotta oikaistava asia löytyy, on soitettava kahden viranomaisen puhelinpalveluun; toinen vain ei tiedä asian ydintä.

Eri perusteeseen kohdistuvat maksut ovat kaikki irrallisia tapahtumia, jotka hoidetaan kukin erikseen yhdellä osastolla. Jokaisella on omat tunnuksensa. Sisältö, eli se miten maksut on muodostettu, taas kuuluu toiselle osastolle. Sisällön lopputuloksilla ei ole tunnusta; ei ainakaan sellaista, jota olisi liitetty maksuun asti. 

Miten verkkokaupat onnistuvat yhtenäisen palvelukokemuksen luomisessa mutta julkishallinto on jumissa siiloissaan? Rahako ratkaisee? "Julkisasiakastakaan" ei kannata heittää omin päin palveluvarastoon. Hän nimittäin tarvitsee henkilökohtaisen kädestäpitäjän, ellei palveluketju ole ehjä. Ja se on kallista.

Mitä apua koko sähköisestä asioinnista on, jos palvelun palasista ei saa muodostettua kokonaiskuvaa?

Ps. Kuvan hotellilla ei ole mitään tekemistä heitteille joutumisen kanssa :)

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kehittäjän keinulauta

© Almagami | Dreamstime.com
Voi että käy kateeksi, kun entiset itäblokin maat esittelevät sähköisen asioinnin ratkaisujaan. Laiha lohtu mutta me läntisemmät kehittäjät nyökyttelemme keskenämme: "Hyvähän niiden on, saivat aloittaa puhtaalta pöydältä".

Mikä muutoksessa hiertää? Kyynärpäät ovat olleet mustelmilla ja silmäkulmatkin auki, kun intohimoisesti ajetut uudistukset ovat törmänneet olemassa olevien tietojärjestelmien esteisiin tai taipumattomiin sisäisiin prosesseihin. Muutokseen kohdistuu aina suurempi kitka kuin paikalleen jääntiin.

"Sinä se et onneksi muutu", sanoi entinen kollega vuosikymmenen takaa: "Sama muutoksen palo!" Mutta niin vain sain maistaa omaa lääkettäni, minäkin.

Kollega, yhtä intohimoinen kehittäjä, otti vastuulleen palvelumodulin jonka aikanaan rakensin. Olemme käyneet kokonaisuutta läpi useitakin kertoja kehittämisen eri vaiheissa. Mutta yllättäen löytyi yhä kasa asioita, joissa ymmärrys ei ollutkaan yhteinen. Ketterä kehittäjä oli löytänyt päällisin puolin täydellisen ratkaisun.

Koko kuvio oli kuitenkin monimutkainen manuaalinen prosessi ja sen eri osia yhdistävä koodi. Koodi oli turvattava, jos mieli jatkaa ehyenä prosessina. Hyvästi kevyt ja ketterä ratkaisu. Nyt esteenä olinkin minä.

Jos monimutkaisuutta tahtoo vähentää, on uuden ratkaisun kierrettävä vanhat mutkat vähemmillä kiemuroilla. Moinen vaatii vaivaa ja vie aikaa. Siksikö vanhasta ei voidakaan luopua eikä uudesta koidu todellista hyötyä? Siksikö lopputulos on niin harvoin entistä kummempi?

Kun kehittämisen uusiin rooleihin ja tehtäviin astuvat uudet ihmiset ja uusi osaaminen, miten keinulauta pidetään tasapainossa? Mikä on ideaalitilassa vanhan ymmärryksen merkitys?

Minua tietty mietityttää kokemuksessa oma osuuteni. Jos intohimoinen kehittäjä käy yhtäkkiä nopeiden ratkaisujen esteeksi, mistä on kyse? Lakkaako uuden ymmärrys iän myötä, tuleeko meistä kaikista aikanaan jarruja? Minä luul(ottel?)en, että kyseessä on iso systeemi, joka uusitaan joko kokonaan tai pala kerrallaan kokonaisuus turvaten. Kommenttini oli siten perusteltu. ..Vai? Voiko vanha tunnistaa uudet mahdollisuudet?

Kuinka paljon vanhaa voi heittää yli laidan, missä menee kriittisen raja? Kuinka tyhjältä pöydältä olisikaan mahdollista aloittaa?

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Avoimuus on aktiivinen päätös

Uudet työkalut mahdollistaisivat pääsyn kaikkeen siihen tietoon, jota työssä tarvitsemme. On Yammeria, Sharepointia, VYVIä ja Vatrya..

Mutta miksi työkaluja ei käytetä eivätkä verkostot kasva? Miksi postauksia ei synny eivätkä linkit leviä? Miksi koulutetutkin tekevät paniikkijarrutuksen ja poistuvat paikalta kokonaan, vievätpä muidenkin viestit mennessään?

Onko niin, että some onkin vallankumous?

Perustavaa laatua oleva muutos toimintatavoissa, jossa suurin hyöky käy omien korvien välissä? Olisi uskallettava avomerelle, pois kontrolloidulta hiekkarannalta.

Keskustelin taannoin Aallon Tuijan kanssa avoimesta aktiivisuudesta. Tuija haastattelee kirjaansa varten useita eri aloilla ja monilla eri tasoilla ja tavoilla toimivia kollegojaan. Me kartoitimme somen ja verkkoviestinnän ulapoilta löytämiämme motiiveja ja mahdollisuuksia.

Näyttää myös siltä, että organisaatiossa tieto on edelleen valtaa. Tekijöiden pitäisi oppia myös jakamaan tietoa, sillä arjen työviestintä on jokaisen tehtävä. Ilman jakamista ei tieto kulje organisaation sisällä.

Toinen tapa toimia avoimesti on rikastaa omaa yhteisöä tuomalla tietoa ulkoa. On kulttuurivallankumous oivaltaa, että mistä vain voi oppia. Jääkö muuten voimaan vanha sanonta: Kannettu vesi ei kaivossa pysy?
Emme ole vielä ymmärtäneet, että ihmisille täytyy taata pääsy sellaiseenkin tietoon, jota kukaan ei osaa olettaa heidän haluavan. Ihmiset eivät itsekään tunnista, että tarvitsisivat  juuri tuota tietoa - ennen kuin sen tarve koittaa. Siten organisaatiota ei voi koskaan täysin suunnitella etukäteen. - Esko Kilpi (blog, suomennos minun)
Suomea johdetaan edelleen edestä. Jos johto ei jaa tietoa aktiivisesti meneillään olevista asioista, ei muidenkaan sovi ottaa käyttöön jakamisen kulttuuria.

Silloin future office on kuollut jo ennen syntymistään..
Kauan eläköön future office?


ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...