lauantai 29. syyskuuta 2012

Virkamiehet varkaissa?

Kansa eläköityy, kustannukset nousevat eikä vienti vedä. Mikä neuvoksi? Vähin mitä julkinen sektori voi tehdä, on pistää oma toimintansa kuntoon niin, että yrittämisen edellytykset ovat kunnossa.

Tarvitaan enemmän aikaa oikeille asioille!

Aina kun viranomainen sekaantuu yrityksen toimintaan, luvassa on byrokratiaa. On haettava lupia, esitettävä todisteita asianhoidosta tai raportoitava toiminnasta, olipa kyse sitten taloudesta, veroista tai työsuojelusta. Tähän asti kaikki on tehty pala kerrallaan ja paperilla. SADe hakee yhteisiä tehoja.

RTE-ohjelma on sähköistänyt talouden arvoketjuja

Jos ostot hoidettaisiin verkkolaskuilla, yhteisesti standardoidut tietokentät voisivat kuljettaa tiedot automaattisimmillaan suoraan kirjanpitoon. Tilinpäätös voi jo sisältää perusvientien lisäksi nekin nyanssit, joilla esim. kirjanpidon ja verotuksen välisiä poistoja sovitellaan raportointikoodistossaPalkkakoodisto tuottaisi sisällön kaikkeen alan raportointiin jo palkan laskentahetkellä.

Avoimen hallinnon toimintaohjelmatalkoissa Katju Holkeri väläytti, että avoimuus tarkoittaa virkamiehille myös uusia toimenkuvia. Toimintaa ei muutetakaan paperilla, ei vaikka uusi tapa olisi kuinka hyvin kuvattu.

Muutos on purettava teoiksi aina työnkulkuihin asti

Vaikka osa meistä jo tietää tämän kaiken, se ei vielä riitä. Kun budjettiriihi puretaan teoiksi, on jonkun pistettävä vaikkapa esitelty business-enkelivähennys täytäntöön. On soveltajien vallassa luoda (tai estää) sellaiset ratkaisut, joilla emme aiheuta lisää hallinnollista taakkaa, taas uutta ilmoitusvelvollisuutta.

Pois jälkikäteisestä ilmoittamisesta ja paperilomakkeista!

Muutoin me virkamiehet varastamme yrityksiltä sitä aikaa ja rahaa, joka kuuluu ydintoiminnalle: uusien tuotteiden, kasvun ja työpaikkojen luontiin.

Aiheesta aiemmin:
Työ 2.0 vaatii uutta myös viranomaisilta (maaliskuu 2011)
Tuotekehitys + verkosto = integroitu palvelu? (kesäkuu 2009)
Yhteistyöllä osista saa enemmän kuin niiden summan (elokuu 2009)
Yhdessä potilaan asialla: taksi ja Kela (heinäkuu 2011)
Strategia on johtamista (elokuu 2010)

lauantai 22. syyskuuta 2012

Avoimuudesta vastuullisuutta

Tyttäreni kertaa psykologiaa kirjoituksiin ja selittää hämmästyttäviä asioita hiljan lukemaansa soveltaen. Jotain sellaista käynnistyi minun - varmasti monen muunkin - mielessä Open Knowledge Festival -viikolla.

Keskiviikkona VM järjesti talkoot, joissa avoimesti ilmoittautuneet ja kovasti erilaiset ihmiset kokoontuivat kokoamaan raameja Suomen kansalliselle toimintaohjelmalle. Suomi liittyy Open Government Partnership -ohjelmaan 70 muun maan kanssa.

Open government, Open knowledge, Open data.. 

Tiedon avaaminen on ollut agendalla pian vuoden. Likinäköisenä olen tyytynyt kuvittelemaan, miten seuraavaksi avautuisivat yhteydet julkishallinnon rahoitukseen (government spending).

Kuluneella viikolla löysin vielä isompia kaaria. Man-saaren kollegan kanssa keskustelimme, miten yritysten vaikutusvalta saadaan näkyväksi päätöksentekoa varten, miten maailmantalous pukeutuu vaikutusvaltaan (vrt. HS 21.9.) ja mitä pitääkään avata jos tahtoo aidosti löytää vaikuttamisen paikat.

Asiakaspolulla omalla äidinkielellä?

Tiedon visualisointi oli esillä Tieto näkyväksi -seminaarissa jo maanantaina. Rob Waller liitti asiakirjojen rakenteistamisesta syntyvän lukutaidon palvelumuotoilusta tuttuun asiakaspolku-ajatteluun.

Torstaina sain kouriintuntuvan osoituksen, mikä merkitys äidinkielellä todella on. Sopimusten visualisointi esiteltiin maanantaina englanniksi. Luulin ymmärtäväni. Mutta vasta kun Stefania Passera puhui saman M!ND-seminaarissa suomeksi, äidinkielelläni, oma soveltaminen pääsi käyntiin.

Samalla käsitin, miten iso asia on saada asioida viranomaisen kanssa omalla äidinkielellä!

Avoin data ei ole tietoa, vasta tulkinta luo ymmärryksen

Illan päätti elävä legenda. Hans Roslingin leipälaji on tehdä "tylsästä" tiedosta visuaalista, tulkita ja kommunikoida sen takana piilevät ilmiöt kenen tahansa ymmärrettäväksi.

Siksi datan, tiedon ja hallinnon avaaminen on enemmän.
Avoimuus on tie vastuullisuuteen.


maanantai 17. syyskuuta 2012

Tieto näkyväksi!


Kimmo Vehkalahti: Chernoffin naamat ja Suomen vointi
Julkinen tieto on julkishyödyke, joka kuuluu verovaroin tuotettuna kaikille. Eikä se kulu kenenkään käytöstä.

OKF-viikko käynnistyi 600 kuulijalle Tieto näkyväksi -satelliittiseminaarilla Kauppakorkean juhlasalissa.

Tutkimuksen näkökulmasta tieteenalojen yhteistyö tuottaa tuloksia rikkaammin ja nopeammin, ynnäsi Mannila. Kartat ovat kaikille tuttu tapa visualisoida ympäröivää todellisuutta. Myös tilastotiedettä voi visualisoida, vaikkapa Vehkalahden tapaan Chernoffin naamoilla (kuva).

Tiedon näkyviä ja peitettyjä kerroksia

Olemme tietoisia vain matemaattisesti mitattavista asioista, haastoi taiteilija Haapoja. Miten saadaan näkyväksi näkymätön ja kokemuksellinen? Kiinnostaisiko fotosynteesi lämpökameralla tai audiolaittein?

Ennen tieteentekemisessä oli kaksi tehtävää: teoria ja eksperimentaatio. Nyt tuloksentekoon on tuotu mukaan laskenta ja data. Seuraava trendi on avoin julkaisu eli julkaisut, vähintään tutkimusdata, kaikkien saataville. Genomisekvenssit, tuo muodoltaan yksinkertainen tietomassa, olivat alku datan avaamiseen: geenitutkijat tallensivat kaikki löydökset julkisiin tietokantoihin.

Datan pimeämpi kääntöpuoli

Kun tietoa on saatavilla paljon, mutta vierellä ei ole selittäjää, vaarana ovat virheelliset tulkinnat. Valmiiksi kerättyjen datamassojen rajaukset voivat jäädä hämäriksi tai tiedon luotettavuus (tai epäluotettavuus) ei tule riittävästi esiin.

Kartalle sijoitettavan tiedon haasteita ovat mittakaavat. Entä miten näyttää monia merkityksiä perinteisen maantieteellisen esitystavan rinnalla, kysyi Ahonen-Rainio. Sanomalehden kuvitusta ja vaikuttavaa ympäristövalistusta valottivat arkkitehdit Tietäväinen ja Siitonen.

Tarvitaan lukutaitoa ja datan käytön hyviä käytäntöjä.

Suurena hyötyjänä avoimen (tutkimus)datan käytössä on mainittu mm. julkishallinto. Karttatutkimuksen ajureita ovatkin kuulemma aina olleet valta ja - verotus. :)

lauantai 8. syyskuuta 2012

QR-koodilla kanavasta toiseen

Lehden välistä tipahti tilisiirtolomake. Koko A4, otsikko ja itse tilitietolomake. Uutta oli QR-koodi kuvan kulmassa.

Uteliaana koppasin kännykkäni: mihinhän nämä lukijansa vievät? Tue työtämme -sivu aukesi viipymättä. Koko työn kuvaus oli siinä, valintoja tarjolla enemmän kuin paperilla.

Mitä jos verottaja QR-koodaisi esitäytetyn veroilmoituksen?

Älypuhelinsuhteessa elävä (tablettiheimoa on jo 400 000, HS 6.9) avaisi Upcodensa ja olisi suoraan Veroilmoitus verkossa -palvelussa, kirjautumista vaille valmiina tosi toimiin..

Sama polku asiakkaalle pitäisi löytyä verkkopankin arkisto-osiosta, jossa verotukseen kuuluva tosite lepää sähköisenä. Verkkopankki ei koodia kaipaa vaan linkki vie veron palveluun, verkossa kun ollaan.

Kannattaisiko tätä kokeilla?

torstai 6. syyskuuta 2012

Meikkiä, mäntysuopaa ja hitaita muutoksia

Tänään vietetään meikitöntä päivää, muistutti työkaveri koko yhteisöämme. Hyvä ajatus, tuumin, liitin tempauksen samaan sarjaan autottoman ja lihattoman päivän kanssa. Osallistun..ko..han..

Uutinen on uskottava: kaikki kemikaalit, joita itseemme aamulla sivelemme, peseytyvät viimeistään illan suihkussa viemäriin - ja luontoon. Huolestuttavaa on se, millaisia hormonivaikutuksia jäämämme aiheuttavat.

Vesistö vei aatokseni lapsuuteeni. Mummu ja vaari tulivat aina kesäksi mökille, ja yhdessä saunottiin ja uitiin sydämen kyllyydestä.

Muistan, millä hartaudella vaari vaahdotti koko päänsä mäntysuovalla. En pitänyt sen hajusta, mutta stoppi siitä tuli vasta, kun ymmärsin että minä olen nainen. Leimauduin mieluummin Camay-mainoksen kaunottareen kuin päivällä pestyyn keittiön räsymattoon. (Enkä muuten vieläkään pidä vastapestyn maton mäntysuovan tuoksusta sisällä)

Biologian opettaja-isäni vastusti aerosolideodorantteja, joita kaverieni isosiskot jo saivat käyttää. Suihkutettava dödö merkitsi minulle aikuistumista - mutta isän huolelliset perustelut saivat aikaan sen, etten koskaan valinnut sitä kaupan hyllystä. Tottumus on siis toinen luonto.

Mutta nuo asenteet! Ne ovat hitaita muuttaa, ja kulutustottumukset ovat naimisissa asenteiden ja niiden takana piilottelevien tunteidenkin kanssa. Tiedostaminen on ensi askel, tunnusti jo Paasikivi aikanaan - mutta työtä on jatkettava.

Tänään en vielä osallistunut meikittömään päivään.

Kuva: Camay-mainos YouTubesta ei ole lapsena näkemäni mutta toistaa tunnelman. I rest my case :)

ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...