lauantai 30. huhtikuuta 2016

Maanantaina avaan uuden oven



Tabermann sanoitti sen:
 "Hillittömästi kaipaamatta 
et kykene lentämään 
mahdottoman 
tuolle puolen." 

Eleanor Roosevelt lupasi:
"One thing life has taught me: if you are interested, you never have to look for new interests. 
They come to you. 
When you are genuinely interested in one thing, it will always lead to something else." 


Hesarin haastattelun jälkeen minulta on kysytty useita kertoja, mitä oikein ajattelen työn tulevaisuudesta. Joulun alla jaottelin Sulavan blogissa teknologian aiheuttaman muutoksen kahtalaiseksi: on helpompi tehostaa omaa tekemistä kuin luoda uutta sisältöä ja uudistua. Tuo jälkimmäinen paradigman muutos on kuitenkin Suomen kohtalon kysymys. Ei ole samantekevää, kuinka siihen suhtaudutaan.

Esteistä suurin on pelko, kirjoitin keväällä Pulsessa, ja oman aseman turvaaminen. Pelosta voi päästä vapaaksi, ja avaimet ovat jokaisen muutosta kaipaavan ulottuvilla.

Omalla matkallani työntekijänä olen joutunut paikoin epäsuosioon, yhä useammin epämukavuusalueelle mutta ennen kaikkea olen päässyt näköalapaikoille.
Niistä tärkein on kuitenkin se, jossa uskallat kurkistaa omaan sisimpääsi.

Näet kahleet,
jotka rajoittavat luovuuttasi ja inhimillisyyttäsi.
Tahto päästää irti on rohkeutta.
Se on alku.

Oheinen kuva on kannustanut minua kasvuun.
Uskon että se pätee jokaiseen,
joka tahtoo palvella omalla osaamisellaan.

On aika kasvaa.
Maanantaina avaan uuden oven.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Työ ja tekijät murroksessa

Vietin eilen yhden sortin merkkipäivää työurallani. Aprillipäivänä tuli 19 vuotta siitä, kun ensi kerran avasin verohallinnon oven. Muistelin Pulsessa matkani merkittävimpiä etappeja: Minustako Chief Digital Officer?

Olennaista muutoksessa on ollut, että tuossa kohta kolmen vuosikymmenen ajassa olemme nähneet teknologiamurroksen vailla vertaa.

Jokunen vuosi sitten ounastelin renessanssi-ihmisen nousua, ja nyt keskustelussa sama ajatus nousee esiin. Urat eivät enää siis vain syvene vaan myös laajenevat. Yhdellä osaamisella ei - noin yleistäen - vain enää tule toimeen.

Suurempi on se kulttuurimurros, joka tekemisen tapaan sisältyy.

Puhdassydämiset ei markkinoi eikä lobbaa?

Aikanaan kauppakorkeakoulussa en mistään hinnasta suostunut lukemaan markkinointia enempää kuin ne pakolliset perusteet. Vannoin laskentatoimen ja lopulta sydämeni vieneen vero-oikeuden nimiin. Ja mistäpä löysinkään itseni? Viestinnästä ja markkinoinnista ja oikein lanseeraamasta ePalveluja julkishallinnossa. (Never say never?)

Brysselin vierailulla 2006 kauhistelin Olli Rehnin ja Alex Stubbin avustajia kuunnellessani sitä lobbaamisen määrää, jolla päätöksentekoa tuossa vallan pääkaupungissa valmistellaan. Epäilin suuresti kuuntelijoiden kykyä muodostaa moisen jälkeen puolueetonta mielipidettään äänestyshetkeä varten.

Vaan kun palasin markkinoinnista "oikeiden töiden pariin" 2012, ei mennyt kauankaan kun tajusin, että ilman etukäteisvaikuttamista - dialogia ja selittämistä, yhteistä ymmärryksen muodostamista - ei kukaan tule muuttamaan päätöstään siitä, mikä se hänellä on aina ollut. Kuluneen puolen vuoden aikana voi kai sanoa, etten juuri muuta enää teekään kuin lobbaan: etsin vaikuttajia ja avaan silmiä, oivallutan ja - vaikutan..

Tietotyö on yhdessä ajattelemista

Tuon kirjoitettuani äimistelen, onko näin ollut sittenkin aina? Olenko minä vain huijannut itseni sinisilmäisesti uskomaan että lobbaaminen kuuluu elokuviin, amerikkalaisten kongressin käytäville? Naiivisti uskomaan puolueettomaan ajatteluun -- Naputellessani herää oivallus:

-- ai, että mielipiteen muka voisi muodostaa tyhjiössä..?!

Kokemus piirtää rajat ymmärryksellemme. Siksi mitään uutta ei voi syntyä ilman että tutustuu uusiin erilaisiin ajattelijoihin. Että ylittää oman osaamisensa rajat. Että törmäyttää ja soveltaa tietoa eri hallinnon- tai tieteenaloilta.

Uutta luovan tietotyöläisen avain aarrearkkuun on uteliaisuus! 

Meillä ei ole enää varaa jäädä menneisyytemme vangiksi. Ei ole enää aikaa vain paistatella sillä, mitä olemme saaneet aikaiseksi. Eteenpäin elävän mieli: on koko ajan tutkittava, mitä muuta "tuolla ulkona" on.

Siten tietotyöläisen arvokkain ominaisuus on uteliaisuus.
Kissan se tappoi, mutta aivoillaan tekijän se vie toisten osaajien luo.
Se pakottaa etsimään parempia ratkaisuja.
Se kysyy, mitäs jos..!

***
Lobbauksesta KU: Lobbaus sääntelyllä vai ilman?

ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...