Armani vai Zeiss, kysyi armaani, laseja puhdistaessaan.
Miksi, tosiaankin, linssistä itsestään ei ole tullut fanituksen kohde, vaikka juuri sillä näkeminen pelastetaan? Miksi kehysten luojat nimeävät koko näkemisbisneksen?
Linssiteknologian huippunimi Carl Zeiss taitaa olla guru lähinnä vain pienen intohimoisen kameraharrastajaporukan sydämissä (tekeekö edes linssejä näkimiin..hetki..kyllä!). Me muut ostamme Canonia tai Nikonia tai mitä muita niitä nyt onkaan.
Markkinoinnin perus-ismi, brändi, perustuu erottautumiseen, erilaistamiseen. Kun ydintuote on yksi ja sama, lisäominaisuudet houkuttelevat erilaisia ostajaryhmiä. Ja kun ne on viritetty jo äärimmilleen tietyssä hintaluokassa, jäljelle jää nimi, kuori ja ulkonäkö - brändi (polttomerkki, eli kun karja sai isäntänsä polttomerkin nahkaansa).
Snap ang go -kuvaaja, kameroista puhuakseni, tekee valintansa silmillään: tahtoo sen, mikä näyttää hyvältä. Enemmänkin kuvaava jo tunnustelee kapistusta painon ja käteen sopivuuden perusteella. Tosiosaajat katsovat tekniikkaa (puhuvat polttovälistä, zoomista ja sen sellaisista, olen kuullut).
Merkitseekö nimi itsessään tässä ammattilaiskäyttäjien luokassa mitään? Vai seuraako se perässä, kuin laadun allekirjoituksena?
Miten brändit oikein elävät meidän kuluttajien päässä?
Mikä on monopolin brändi palvelumarkkinoilla?
Merkitseekö se yhtään mitään - pitäisikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti