Kiitos vuodesta 2011!

Vuosi 2011, nytkö se jo meni ohi? Alkuvuosi oli totisesti luminen, tänä aamuna on näkyvissä lumiharso, laskujeni mukaan kolmas.. Vuodet eivät totisesti ole veljeksiä!

Vuoden blogivirrasta nousee neljä isompaa teemaa

Hyvä palvelu, asiakas- tai itsepalvelussa

Sähköisen asioinnin kehittäminen

Avoin data, yhteiset tietovarastot; koko yhteentoimivuus
(eli ne kuuluisat siilot ja kuinka niistä päästään eroon)

Viimeksi vaan ei vähimpänä vastuullisuus: yksilön vastuu ja ilo auttaa toisia onnistumaan ja yhteisön vastuu yksilöistään ja oman alansa toimijana yhteiskunnan rakentamisessa.

2011 jää aikakirjoihini yhteisen ajattelun ja viisastumisen vuotena.

Kiitos SomeTime2011-väki ja Avoimen datan poppoo!

Ilo kasvaa yhdessä, SADe- ja RTE-ohjelman visionäärit!

VM:n kärkikehittäjät valjastivat avoimessa keskustelussa kanssa-kehittämään (LinkedIn: Hallinnon tulevaisuus) hallintoa. WAU.

Rakkaat kollegat, kiitos rohkaisusta ja ideariihistä

Kiitos perhe ja ystävät!

Kuka johtaisi yhtenäistämistä?

Eilinen jäi kuplimaan. Mikä estää siiloja yhdistymästä?

IT-vaikuttavuuden mittarityössä kuljimme yhteiskuntaa ristiin rastiin. Miten mitataan jotain, joka ylittää hallinnon siilot ja rajat? Panoksen vähentäminen yhtäällä vaikuttaa väistämättä toisaalla. Imatralla onnistuttiin:
Tuottavasti tietotyössä.

Vasta näiden syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen ja todellinen arvottaminen luo vastuullista julkista taloutta. Vähempi ei riitä!

Esko Kilpi kuvasi joulun alla nasevasti, mistä olemme tulossa:

The output of one task was the input of another. The image of work was the assembly line, meaning that work could be fragmented and individual performance goals could be set for each worker. The world was all about people and boxes separated from one another.

Maailmastamme on tullut monimutkainen, ja sen ymmärtäminen vaatii systeemistä ajattelua. Kuka osaa (ja viitsii) mallintaa koko ison kokonaisuuden ja löytää sidoksista vaikuttavat tekijät? Eskon sanoin:

For intellectual tasks, it is much harder to find parts that make for an efficient division of labour. Intellectual tasks are by default linked and complex. Reductionism does not work any more.

Strategisen ketteryyden päivässä Sitran Mikko Kosonen kuvasi johtamista, jossa yhteiset tavoitteet jaetaan tehtäviksi ja myös onnistuminen mitataan yhteisesti eikä enää osastojen itsenäisinä tuloksina. Silloin palkkio voisi olla 2/7 osaa oman osastosi tulosta, 2/7 rinnakkaisosaston tulosta, jota osastosi tukee panoksella ja loppu 3/7 tulee yhteisen tavoitteen toteutumisesta.

Higher performance occurs through the combination of different perspectives and supportive, enriching communication.

Miten ihmeessä tuotantotalouden malleilla ja valtiontalouden momenteilla viritetyt virastot johdetaan yhteistyössä toimiviksi verkostoiksi? John Kotter toi tähän valoa keväällä HBR-blogissaan Hierarchy and Network: Two Structures, One Organization.

Olen pureskellut julkishallinnon kokonaisuutta ainakin näissä:
Osaoptimointi tekee asiakkaan tiestä ohdakkeisen
Muutoksesta saa vain päänsärkyä
Hyvä johtajuus muutoksen tukena

Ps. Huomasitko muuten, että Esko antoi blogissaan toimivat eväät myös työurien pidentämiseen?

Being chronically -- emotionally nourished and enriched has lifelong impacts. Our mental life is co-created in an interconnected network. -- what we have called the individual mind is something that arises continuously in relationships between people.

Jospa siilot sittenkin kerran ylitetään..

Joulun alla usean hallinnon alan viranomaiset tapasivat toisiaan yhteisen tiedon äärellä. Pöydässä pohdittiin, mikä asiakkaan prosessissa oikein on yhteistä.

Kun kansalainen tarvitsee tukea toimeentuloonsa, hän asioi asuinkuntansa kanssa. Tehdään tarvearviointi, jossa vaikuttavat käytettävissä olevat tulot ja varallisuus. Tietosisällöltään taloudellinen tilanne on samaa kuin viimeisen vahvistetun verotuksen (julkiset) tiedot.

Asiakkaan hallusta nuo tiedot löytyvät Verotuspäätöksestä. Tarkemmin kuhunkin "summaavaan tietoon" vaikuttaneet erät näkyvät Erittelyosassa (minkä vuoksi verottaja muuten pyytää säilyttämään ne! Erikseen tilattuna tulosteesta peritään maksu).

Prosessi jumittuu, kun asiakkaalla ei ole antaa tarvittavia tietoja. Tai verottajalta saatavat tiedot eivät riitä kokonaisarvion tekemiseen. Edessä on silti pakko: päätös on tehtävä lain säätämässä ajassa. Kun oikeat tiedot sitten saadaan, päätöstä on korjattava, pahimmillaan oikeusteitse.

Oikean tiedon arvo on siis merkittävä. Ajoituksella on kriittinen rooli.

Joulun alla Suomen Pankki muistutti julkisen talouden kestävyysvajeesta. Jotta julkishallinto toimisi vastuullisesti, eri toimijoiden on ennen muuta nähtävä kokonaiskuva ja haettava sitä, mikä on parasta tuolle kokonaisuudelle - ei vain oman siilon toiminnalle.

Tehostamista voi tapahtua ainoastaan sähköisissä, saumattomasti yhteentoimivissa prosesseissa. Siksi on turvattava yhteentoimivuutta. Luvassa ei valitettavasti liene pikavoittoja.

Yhteentoimivuuden rakennamme me.
Meidän vallassamme on myös estää sen synty.
Siksi yhteinen ymmärrys on niin tärkeää.


Varauslauseke:
Tämä kirjoitus on ristiriitainen. Se ei ole tieteellisen tarkka analyysi enkä ole toimeentulopuolen asiantuntija. En edusta blogissani työnantajani tai muiden SADe-ministeriöiden virallista kantaa. Mutta kun sanon me, puhun julkishallinnosta ja sen virkamiehistä. Lähes kaiken olen oppinut nimenomaan työnantajani edustajana.

Tahdon siksi myös vaikuttaa, virkamiehenä virkamiesten ja muiden vaikuttajien joukossa. Liity siis keskusteluun, kansalaisena, virkamiehenä tai muuten vain darpalaisena ajattelijana :)

Yksityiskohtia vai kokonaiskuva?

Aurinko kutsui ulos, ja lähipuron yli vievällä sillalla unohduin aatoksiini. Katseeni pomppi pitkin kiviä.. kuin viiva jolla tehtävässä pisteet yhdistyvät kuvaksi.

Vesi soljui puron kivien ja kasvuston lomassa.




Kun kiinnittää katseensa yksityiskohtiin, kokonaiskuva katoaa näkyvistä.

Jos kehittäjä näkee vain yksityiskohtia, miten käy kokonaisuuden?

Joulun rauhaa

Tämä on se aika vuodesta, jolloin saa kääriä kokoon kuluneen vuoden tekemiset. Ja tekemättä jättämisistä huolimatta on lupa olla tyytyväinen siihen, mitä sai aikaan.

On aika nauttia läheisistä ihmisistä ja olla katsomatta epätäydellisiin. On aika iloita siitä, mitä on saanut ja olla haikailematta sellaista, mitä ei voi saada. On aika olla tyytyväinen. Siinä asustaa onni.

Tulkoon joulu (Säv. ja sanat Pekka Simojoki, Esitt. Elävä vesi)

Niityllä lunta, hiljaiset kadut.
Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt!
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
Tulkoon toivo kansoille maan,
pääskööt vangit vankiloistaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan,
olkoon rauha loppumaton.

Joulu on taas, kulkuset soi.
Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen,
tulkoon Jeesus Herraksi sen.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan,
silloin joulu luonamme on.

Tahtoisin päästä paimenten mukaan,
unohtaa kiireen ja melun rasittavan.
Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,
tuo yksi joulu sai muuttaa historian.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt..

Ikuisen joulun jos tahdot löytää,
sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.
Et löydä juhlaa, et joulupöytää,
löydät vain seimen ja tallin koruttoman.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt..

Angry Birds kohtaa Nokian

Odottelu puhelinkaupassa päätyi heräteostokseen. Satunnainen norkoilija päätyi ostamaan itselleen ennakkojoululahjan.

Kyllästelin taannoin uuden noksuni epämukavuutta. Vuosi sitten, ennen kuin @pvesterbacka sai kutsun Linnan juhliin, kauhistelin yrittävän kimppuun käyvää suomalaista kansanluonnetta (se, joka karkoittaa kalatkin järvistä).

Eilen törmäytin nämä kaksi brändiä,
ja kääräisin nokialaiseni Angry Birdsin punaiseen.

Vaikka yritän aikarajoitteiden vuoksi pysytellä kaukana peleistä, ajattelin että vanhankin rouvan sopii sentään näin koittaa mukavoittaa omaa työkapulaansa. Sisältöön eli arjen käyttömukavuuteen tämä pintaremontti ei valitettavasti tepsi.

Jospa innovatiivisuuteni ja periksiantamattomuuteni ratkaisujen etsimisessä silti kohoaisi nykyisestä, kun iloinen punainen tervehtii lämpimämmällä olomuodollaan kättäni.

Vuodelle 2012 toivotan Innovaatioiden radikaalisuutta,
vaikkapa Lontoon sinfoniaorkesterin tapaan :)

Avoin data on lahja

Valtiovarainministeri Urpilainen antoi avoimelle Suomelle todellisen joululahjan. Viime viikkojen jännitysnäytelmä päättyi budjettiviranomaisen hyväksyntään: MML sai avata karttatietonsa.

Kun vastuuntuntoinen budjettivirkamies sai vastaansa innovatiiviset kollegat, polttopisteessä oli veronmaksajien rahoituksella tuotettu data.

Kysymys kuului: laskutetaanko vai katsotaanko, että kertamaksu riittää? Virastohan sai datan luomisvaiheessa ylläpitokulunsa maksettua, virkamiehet palkan tekemästään työstä. Virkasuhteessa tehdyt työt menevät ainakin valtiolla aina viraston - siis veronmaksajien - omaisuudeksi.

Ajoitus oli upea. Juuri ennen viimeistä nuijankopautusta EU tuli ulos Digitaalistrategiansa kanssa: Avatkaa data, jakakaa sitä turuilla ja toreilla, jotta kaikki voimme hyötyä, rohkaisi komission varapuheenjohtaja Neelie Kroes.

Miksi veronmaksajien varoilla kerätty tieto ei olisi kaikkien käytettävissä?

Sen sijaan että yrittäjät keräisivät datan jokainen erikseen itseään varten, he saisivat sen yhdestä paikasta. Kansantaloudellisesti ennen etsintään kulutettu aika voidaan nyt käyttää todellisen liiketoiminnan lisäarvon luomiseen. Mikä taas luo lisää varallisuutta yhteiskuntaan.

Vastakkain olivat lyhyen tähtäimen tulojen turvaaminen ja pidemmän aikavälin liiketoiminnan mahdollistaminen. Järki voitti.

Paikkatietoblogin sanoin: Usko demokratiaan palasi :)

Sydämelliset onnittelut karttatiedon uudisraivaajille!

Roolipelejä ja mahdottomia yhtälöitä

© Frenta | Dreamstime.com

Poliitikko hallintoneuvostossa.
Kunnallispoliitikko kansanedustajana.

Etujärjestöt hallitusneuvotteluissa.
Hallintovirkamies politiikassa.

Budjettivirkamies datan avaajana.
Yrittäjä kunnanhallituksessa.

Työntekijä somessa.
Virkamies innovaattorina!?

Suomi on ollut korruptiotutkimuksissa aina siellä valkoisessa päässä.

Meillä ei tarvitse voidella virkamiestä saadakseen asiansa etenemään.

Sitten tuli Patria.. Isänmaan puolustamiseen liittyvä yritys hämärätouhuissa ulkomailla? Hui! Ja vaalirahakohu: kepulaisetpa tietenkin kaavoitussuhmuroinneissa pitkin poikin Suomea. Soppaan saatiin urheilun kautta myös demarit.

Viikko sitten virkamieskunta puolusti budjettitaloutta. Vastustajana oli virasto, joka tahtoi toteuttaa hallitusohjelmaa. Uhrina datan avoimuus. Shakki ja matti; siilossa kun ollaan.

Vaan ketä virkamiehen kuuluu totella? Yksityiskohdasta säätävää kirjausta vai kokonaisuutta palvelevaa periaatetta?


Jos minä kirjaan intohimoisesta aatoksia joihin uskon ja kirjaan loppuun rajauksen: tätä ei saa lukea työnantajani tekstinä -uskotko minua? Onko oikeasti mahdollista jakaa ajatuksia somessa ja ei-olla jollain osuudella joka hetki kuitenkin, edes vähän, työnantajansa edustaja?

Onneksi tulee joulu ja saa jäädä herkuttelemaan kirjojen ääreen..

Innovaatiojohtamisella kestävää tuottavuutta

VM järjesti eilen hallinnon väelle seminaarin teemalla Innovaatiojohtamisella kestävää tuottavuutta. Kuulijoita ravisteltiin muutaman esimerkin voimalla pohtimaan, miten muutumme hallintona innovaatioita tuottavaksi porukaksi.

Esteitä on arkemme vielä pullollaan. Organisaation rakenne, voimassaolevat kirjalliset ohjeet ja menettelytavat kahlitsevat menneeseen. VES vangitsee vielä virkamiehen virastoonsa sen sijaan että päästäisi tämän asiakkaansa luo.

Itä-Suomen AVIn ylijohtaja Elli Aaltonen arvioi puheenvuorossaan, että eniten lukossa on sittenkin tulkitsijan korvien väli.

Mutta eihän meillä ole mokaamisen kulttuuria vaan hirmuisimmillaan julman kattava virkavastuu, jonka kanssa ei sovi leikkiä. Hallinnon tehtävä on sentään ikiajoista ollut vaalia lainmukaisuutta eikä työllistää mitään Pelle Pelottomia. Moisessa muutoksessa on kyse vähintään kehruu-Jennyn tuomasta muutoksesta.

Virkamiehestä hulluksi darpalaiseksi? In your dreams!

Pahnan pohjimmaisesta pomoksi nousi omien sanojensa mukaan TEMin kansliapäällikkö Erkki Virtanen ja pinosi kuulijoille kymmenen johtajuuden teesiä. Ovi ja korvat auki. Lähde vaeltelemaan omiesi keskelle. Huolehdi omasta ja toisten hyvinvoinnista (lasten kuusijuhla vie aina voiton!) Tue osaamistasi toisen viisaudella eli hanki sparrauskumppani. Niin syntyy hyvä johtaja. Ja johtajalla on avaimet saattaa väkensä täyteen kukoistukseen.

Niin minäkin sanoisin. Arkuuteen ohjastetut hajuttomat, mauttomat ja värittömät virkamiehet tarvitsevat nyt johtajiensa tuen muuttuakseen villeiksi ja vapaiksi visionääreiksi.

Todellinen tuottavuus syntyy siiloja ylittämällä!

Innovaatio ei ole six sigmalla nysvättäviä arjen pikkuaskelia. Se on systeemisten ongelmien käsittelyä uudella ajattelulla. Idean on tultava ulkopuolelta, jotta se voisi "suistaa nykymenon radaltaan".

Sitran designjohtaja Marco Steinberg valaisi käytännön esimerkein, mistä innovaatiossa on kyse. Tanskassa ongelmana oli uimahallin vajaakäyttö. Kunnanisät säntäsivät tutkimusmatkalle ja löydös "halli on kovin vanha" sai heidät palkkaamaan arkkitehdin.

Kummastus oli suuri, kun seuraavassa valtuuston kokouksessa arkkitehdillä oli kädessään rakennuspiirustusten sijasta bussiaikataulu. Kunnanisät olivat justeeranneet aikataulut niin, ettei bussilla päässyt uimahalliin sen aukioloaikana.

Mistä siis tuottavuus kulloinkin löytyy?

Verovaroja on käytettävä säästeliäästi,
julkishallinnon on toimittava eettisesti kestävästi.

Valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuoren sanoin:
Verotuloille on muutakin käyttöä kuin hallinnon pyörittäminen!

Avoin data myötä- ja vastatuulessa

Työnantajuus on yksi eniten hallinnollista taakkaa aiheuttavista velvoitteista. Työnantajan on tiedettävä eläkkeistä ja vakuuttamisesta kymmeniä seikkoja ennen kuin saa palkat maksettua.

Verohallinnolla on ollut etuoikeus olla tuon tiedon keskiössä siksi, että ohjaamme käytännön työnantajavelvoitteiden hoitamisessa.

SADe-ohjelman käynnistyttyä - visionääreimmillä varmasti aiemmin - ajatuksiin nousi palkanlaskennan yhteisen ytimen avaaminen julkisin varoin kaikille.

Miksi jokaisen palkanlaskentatalon pitäisi etsiä joka vuosi muuttuvat sava-maksuprosentit ja eläkevakuutusmaksutariffit sun muut ja vasta sitten päästä omiin oikeisiin töihinsä? Eikö joku voisi kerätä kaiken keskitetysti ja jakaa tulokset kaikille tasapuolisesti?

Julkinen data -avauksen jälkeen on tehty yhteistyötä, raivattu esteitä ja kaadettu muureja. Valtakuntaan on saatu valtioneuvoston periaatepäätös julkisten tietovarantojen avaamisesta. Mutta olemmeko sittenkään ehtineet tarpeeksi?

Tahdon, sanoi Palkka.fi

Tänä syksynä avattiin palkanlaskennan parametrit julkisesti saataville, helposti ja maksutta. Työ on syntynyt osana SADe-ohjelman Työnantajan palvelukokonaisuutta.

Tahdon, sanoo Maanmittauslaitos

Maanmittauslaitos (MML) on tehnyt esityksen karttatiedon avaamiseksi. MML on pyytänyt lausunnon muilta ministeriöiltä. Kaikki ovat käsittääkseni puoltaneet tiedon avaamista. MML on arvioinut, miten maksuperustelain nyt takaamien maksutulojen menetys katetaan - omasta budjetistaan. Kyse on 1 miljoonasta eurosta.

MML ei siis ole rahankerjuumatkalla rahaministeriössä vaan se pyytää lupaa saada toimia hallitusohjelmankin linjaamalla tavalla.

..mitä sanoo budjettiosasto?

Valtiovarainministeriön vastaus oli tyly. "Ei käy".

Tahdon uskoa, että tuo Ei on alustava. Että kunnon virkamiehet huomaavat kantansa olevan kokonaistaloudellisesti osaoptimoiva ja avoimen datan kannalta suorastaan hallitusohjelman vastainen. Ja että he muodostavat kantansa uudelleen paremman tiedon nojalla.


EU sen sijaan..

EU:n komissio julkaisee maanantaina 12.12.2011 merkittäviä linjauksia Avoimesta datasta. Open Knowledge Foundation kertoo, mitä se tarkoittaisi Euroopassa.

Avoin data on kaunista. Se lisää demokratiaa samalla kun se lisää läpinäkyvyyttä tai suorastaan paljastaa väärinkäytöksiä. Tieto on valtaa, ja kun tieto on jokaisen ulottuvilla, se ei enää piileksi vain vallan kabineteissa.

Avoin data luo ryytimaan uusillle innovaatioille, kasvualustan yritystoiminnalle, lisäarvoa yhteiskuntaan ja kuroo osaltaan kestävyysvajetta.

Siksi.

Loppukaneetti:
Lienee sanomattakin selvää, etten suinkaan ajatelmoinut Verohallinnon virallisena edustajana. Kunnon virkamies on hajuton, mauton ja väritön. Tämä kirjoitus syntyi silkasta intohimosta.

Päivä moraalinvartijana työmarkkinoilla

Nyt kun kansakunta on yhdistänyt eurokriisin edessä voimansa ja päässyt "liki-tupoon", voi satunnainen sivustaseuraaja sotkea lusikkansa seuraavaan soppaan.

Nyökyttelin minäkin vuokratyölle, kun oli puhe pitkistä aukioloajoista ja työn tarjoamisesta vaikkapa pienten lasten vanhemmille tai opiskelijoille. Pätkien sijoittelu kalentereihin mahdollistaa joustavuutta molemmin puolin paremmin, kuin se että pidetään jääräpäisesti kiinni kahdeksasta neljään -vaatimuksesta.

Kääntöpuolella voi nähdä piirteitä myös modernista orjakaupasta, kuten Arhinmäki blogissaan.

Viimeisten uutisten mukaan päivän sana on itsensätyöllistäjä. He ovat alati kasvava joukko - hyvässä ja pahassa. Kasvusta kertoi Aalto-yliopiston Round table -tilaisuudessa ACCAn SME-osaston johtaja, professori Robin Jarvis Ks. dia 4 Context.

Samaa todisti Palkkatyöläinen, SAK:n lehti johon törmäsin taukotilassamme viime viikolla. Sen huolena oli eritoten työmarkkinoita valtaava ulkoistamisen vimma.

Itsensä työllistäjiä arvioidaan olevan noin 160 000 eli 7 prosenttia työllisistä. Yrittäjistä heidän osuutensa on jo lähes puolet.

Vauhdissa lienee vanha tuttavamme Ahneus:

Työnantajalle palkkion maksaminen tulee palkkaa halvemmaksi, sillä työn teettäjän ei tarvitse osallistua työn tekijän sosiaaliturvan maksamiseen.

Ei tarvitse?! Silläkin rahalla voittoa omistajien taskuun, kukin huolehtikoon itsestään, niinkö?

Työn tekemistä on esitetty yrittäjänä, esimerkiksi toiminimellä tai osuuskunnan jäsenenä. Huolta herättää se, millä aloilla näitä "Etköhän tule yrittäjänä meille" -vaatimuksia on alettu esittää. Kohteena ovat olleet perhepäivähoitajat, vanhusten hoivapalveluissa työskentelevät, siivoojat ja tarjoilijat. Kaikista heikoimmat?

Olemme rikkaampia kuin koskaan, mutta ahneempia kuin vielä konsaan. OECD varoittaa tuloerojen kasvusta. Mitä me teemme?

Varoituksen sana:
Vielä yksi henkilökohtaisesta harmistuksesta syntynyt kirjoitus jota ei pidä lukea työnantajani kannanottona. Seuraavaksi lupaan siirtyä ratkaisujen etsimiseen =)

Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi!

Tänä itsenäisyyspäivänä myös hakujätti Google liittyi onnittelijoiden joukkoon.

Google.fi:n etusivun tyylitelty logo on tänään sinivalkoinen.

Mun isänmaani..
Tuhansia järviä - Puhdasta luontoa - Yötöntä yötä - Vitivalkoista lunta

Päivä moraalinvartijana rakennusalalla

Blogahdin lauantaina pimeistä takseista ja terveysyritysten voitonpiilottelusta. Tänään kerron, mitä syksyn mittaan on kuulunut omasta tuttavapiiristäni. Tarina lankeaa samaan ahneuden kategoriaan.

Pääkaupunkiseudulla rakentaja voi päätyä jo konkurssiin, ellei suostu toimimaan pimeästi. Tarjouskilvassa pahimmillaan jo kolmannes tarjouksista on "puoleen hintaan" siitä, mitä muut (ja hyvämaineiset) yrittäjät tarjoavat.

Helppo huikkia amatöörinä kehään, mutta skeptisempi tarkkailija ei uskaltaisi rakennusasioissa edes säästää noin isoja summia. Eikö päättäjiä yhtään kiinnosta, miten noin yhtäkkisiin säästöihin on päästy?

Tuttavani kertoi toisen tarinan toiselta työmaalta. Kokonaisuutta hoiti yhteensä kolme eri urakoitsijafirmaa. Työmaalle tehtiin tarkastus. Yhdellä firmoista tekijöiden tuntipalkaksi paljastui alle 2 euroa.

Syksyn kohujutuissa Rautaruukin puolalaisista muurareista Raahen tehtaalla tuntipalkaksi lienee mainittu ruhtinaallliset 4 euroa. VR vipusi kannattavuutta venäläisillä veturinkuljettajilla 2-3 euron tuntihintaan.

Missä on yhteiskuntavastuu?

Vastuulliset valmistelijat ovat varmasti ennakoineet kokemuksen perusteella isojen rakennushankkeiden hintatason. Kun sitten saakin eteensä samaa tavaraa alehintaan (yhtäkkiä ja pyytämättä: "Nyt 30 % pois hinnoista!"), luulisi konkarin haistavan palaneen käryä.

Kuluttajakaupassakin on jo herätelty tilaajavastuuta: "Sanoohan sen järkikin, ettei aitoa merkkituotetta saa murto-osan hinnalla". Miten sitten rakennusalalla saisi?

Raha on kaiken pahan alku ja juuri, sanotaan. Loputon ahneus kai se oli, joka keksi Fannie Maen; tavan myydä vielä miljoonaluottoja vaikka maksukykyisten markkina oli jo lypsetty tyhjäksi. Seurauksena rapakon takaa alkanut kiinteistökupla, joka suisti koko maailman talouskuilun partaalle.

Mikä on tilaajan vastuu? Karmeinta kaikesta on, että kun kaupunki tilaa pimeästi, verot jäävät saamatta. Verotulojen laskusta kärsii - kaupunki itse eli viime kädessä me, sen veronmaksajat.

Entä sinun ja minun vastuu? Kun me tilaamme, myös päätös on meidän.

Aloitetaan ainakin opiskelulla:
Harmaan talouden tilannekuva IV/2011 eli Verohallinnossa toimivan Harmaan talouden selvitysyksikön raportissa on kuvattu edellä kertomiani ilmiöitä.
A-Studiossa 28.11. oli äänessä Raksa-hankkeen vetäjä Pekka Muinonen (Linkki toimii lähes joulukuun loppuun).
Rakennusalan harmaan talouden torjunta Verohallinnossa.

Varoituksen sana:
Myös tämä kirjoitus kumpuaa henkilökohtaisesta harmistuksesta. Sitä ei pidä lukea työnantajani virallisena tekstinä.

Päivä moraalinvartijana terveydenhuollossa

Lauantaihin kuului tänä viikonloppuna reissu lääkäriasemalle. Siinä odotellessani selailin uutisotsikoita.

Kaksi otsikkoa sai tukan nousemaan pystyyn.

Toisessa jutussa HS selvitti, saako taksilta pyytäessään "pimeän kyydin" Helsingissä. Pikkujouluaikaan tehty kokeilu saattoi kiusaukseen yhdeksän kuskia. Tulos on kammottava: kolme yhdeksästä suostui ajamaan mittari pimeänä.

Se toinen juttu tuli suoraan odotushuoneeseen: Isot terveysyritykset maksavat vähän veroja Suomeen.

Mehiläinen..maksoi veroa 0,3 miljoonaa mutta maksoi kymmeniä miljoonia konserniavustusta ulkomaisille omistajille.

Toinen yhtiö puolestaan korosti "ettei Suomesta makseta konserniavustuksia, osinkoja tms. Ruotsiin tai muualle ulkomaille." Ruotsistahan nousi otsikoihin sikäläinen vanhustenhoitoyhtiö kyseenalaisen moraalin vuoksi.

Raha ratkaisee terveysbisneksessä..

Muutama kuukausi sitten kauhistelin juttua siitä, kuinka tuottoisaa suomalainen terveysbisnes onkaan ulkomaisille sijoittajille.

Kysymys kuuluu, miten on mahdollista että kunnilla ei ole varaa noihin palveluihin, mutta samat palvelut ovat tuottoisa sijoituskohde ulkomaalaisille?

Sitä mukaa kuin julkinen terveydenhoito on ajautunut kohti vararikkoa, yhä useamman on hoitoon päästääkseen ollut siirryttävä yksityislääkäriin. Epätasapuolista kohtelua lievittää Kelan korvaus: yksityislääkärillä kävijän kustannuksista osa katetaan verovaroin. Julkisen terveydenhuollon kävijä ei tukea saa.

Tuo periaate korvauksesta yksityis- ja julkisen sektorin välillä on kai järkevää, ainakin kun sillä luodaan kapasiteettia jota julkissektorilla ei ole. Paheksuttavaa sen sijaan on, että tukea saavat yritykset manipuloivat voittoja verotuksen ulottumattomiin.

Se että järjestelyt tehdään muodollisesti "täysin lain puitteissa", ei tee toiminnasta hyväksyttävää.

Varoituksen sana:
Tämä kirjoitus kumpuaa uutistarjonnan äärellä syntyneestä henkilökohtaisesta harmistuksesta. Vaikka kirjoitan verotuksesta, kirjoitus ei edusta työnantajani tai muunkaan julkishallinnon kantaa.

Pahaa unta: siilot seuraavat verkkoon?

Voiko asiakas saada hyvää palvelua, jos palvelun rakentamisen lähtökohta on talon sisäinen? Asiakkaan elämähän ei koskaan kulje virastosta virastoon vaan oikeasti jossain aivan muualla. Mitä jos siiloajattelu seuraa organisaatiota aina palvelusuunnitteluun saakka?

Pohdin keväällä itsepalvelun persoonallisuutta ja toisaalta persoonan vaikutusta palveluun, asiakkaan kokemukseen.

Illan suussa juttelin muutaman nokialaistuntijan kanssa. Itseriittoisuus on ennenkin keikutellut imperiumeja. Vain asiakkaansa tuntevalla ja tätä (sanoin ja) teoin kunnioittavalla organisaatiolla on olemassa olon oikeus. Ilmiötä todistavat myös Markkinat, vaikka en olekaan aivan varma niiden oikeudesta itsevaltiuteen.

Joka tapauksessa julkishallinnolla alkaa olla tuhannen taalan (vai pitäisikö sanoa euron) paikka tuottaa hyvää palvelua. On uskallettava ottaa se kauan odotettu, sekä eläköitymisen että vanhenevat tietojärjestelmät selättävä kvanttihyppy.

Meillä on jo kansallinen innovaatiostrategia ja yhteentoimivuus. Me jaamme johtajuutta Sitran malliin ja avaamme dataa kuten Helsinki Region Infoshare.

Mitä me vielä odotamme? Asiakasta keskipisteeksi?

Open Knowledge Suomi eli verkostossa on voimaa

Avoimen tiedon yhteisöt ja verkostot kokoontuivat marraskuun päätteeksi ensimmäiseen tapaamiseen.

Kauppakorkean vanha tuttu sali 401 pullisteli avoimen datan väkeä korkeakouluista, yrityssektorilta, Open data -verkostoista Suomesta ja Englannista (Thanks Kat!), eri puolilta valtionhallintoa tai eri vaiheista datan avaamistaan.

Käsiteltäviä teemoja oli mm. koulutus, design, työkalut, Creative Commons -lisenssit, datasetit jne.

Teemaryhmät ideoivat säkenöivällä vauhdilla seuraavia konkreettisia etenemisaskelia. Käyntikortit, puhelinnumerot ja sosiaalisen media käyttäjätunnukset tekivät kauppansa, kun ryhmissä toisensa löytäneet sopivat keskenään jatkotoimista.

Lopuksi istuimme isoon piiriin jakamaan löydöt. Keskeiset tulokset julkaistiin saman tien Tieken padilla. Pari minuuttia per ryhmä - uskomatonta! Ja lennosta vielä kirkkaimmat kommentit kuulijoilta mukaan.

Hullaannuttavinta oli huomata, miten eri aiheet nivoutuvat yhteen toistensa kanssa ja miten kysymykset ja vastaukset löytävät toisensa, kun kaikki jakavat oman osaamisensa yhteiseksi hyväksi. Sitä on avoimuus!

Palvelukonsepteja taskussa ja pölyttymässä

Taksinkuljettaja muisteli päivää, jona ensimmäinen tietokone tuotiin Suomeen. Koneen tuomiseen tarvittiin kuulemma useita rekkoja. Sama määrä tiedonkäsittelykykyä - ja taatusti paljon käyttäjäystävällisemmin - löytyy nykyään joka taskusta, tuumasimme.

Minulla on tätä nykyä "taskussa" kaksi kuulua kännybrändiä, iPhone ja Nokia. Toinen on kuin oma iho tai hansikas kädessä, toinen.. ei.

Mitä se käyttäjäystävällisyys siis oikein on?

Pikkukommari (9300 ja seuraajansa 9300i) oli rakkaani. Sen käyttökokemus oli suora ja intuitiivinen siirtymä Windowsista, siis työkoneesta, jolla arkeni yhdeksästä neljään täytin. Menut olivat uutta, ja ne tarjosivat joka sovelluksessa oman lisäavaruutensa toimintoja. Mahtavaa.

Sitten tuli E90. Sen menut olivat monikerroksiseen laajennukseen nähden tyhmiä. Tyh-mi-ä! Menu tarjosi näet joka sovelluksessa aina vaan sitä yhtä ja samaa. Kun E90 kuoli 2,5 vuotta myöhemmin, en vieläkään ollut oikeasti sinut sen kanssa. En näppiksen, en valikoiden enkä sen metallikuoren-kylmän käyttökokemuksen.

Uskollinen asiakas saa tarpeekseen ja ottaa riskin

Minusta tulikin iPhonisti viime kesänä, kun E90 alkoi temppuilla. Kun sen seuraajaa ei meillä saanut kesäloman alkaessa, marssin kauppaan ja ostin privaattiluurikseni ompun.

Saman päivän iltana olimme sen kaa kuin vanhat ystävät. Yksikään näppäin ei ollut kateissa enää, toisin kuin olin toista vuotta vakuuttanut suosittelijoille: "En minä opi noita näppäimiä, kun olen "tottunut" E90iini. Nyt kysyn kuin Flora-mainos: "Miten me ennen elettiin?"

Lokakuussa E90 sitten sanoi sopimuksensa lopullisesti irti. Sitä ei saanut enää millään vippaskonstilla toimimaan puhelimena, ja niin käteeni ilmestyi E7.

Asiakas haluaisi palata iloiseksi käyttäjäksi mutta ei voi

Aikani olin odottanut sitä hartaasti. Kai se olisi voittanutkin käyttäjän sieluni, jos minulla ei olisi ollut kokemusta paremmasta. Nyt olen vain hukassa sen kanssa.

Kosketusnäyttö on erilainen kuin ompussani.
Näppis - erilainen kuin aiemmassa Noksussa.
Selain - kuin vertaisi nettiä sanomalehteen? ..hidas ja kömpelö.
Kamera? 8 megaa, wow - mutta käytettävyys häviää iPhonelle. Sorry.

Eikö käyttäjätyytyväisyys tai ostouskollisuus synny siitä, että käyttökokemus on tuttu? Viimeiset pari vuotta olen kuullut vain huokailua siitä, kuinka nokiasta toiseen siirtyvän pitää taas opetella kaikki alusta. Nääs, kun kaikki on toisin, kaikki on hukassa.

Asiakas ihmettelee, kuinka nopeasti tottui uuteen

Sitä minä sitten vaan ihmettelen, kuinka minusta tuli laakista tyytyväinen ekan iLuurini kanssa? Ei sen kokemus taatusti ollut tuttu, mulle, alusta asti vannoutuneelle nokialaisen (8110i) käyttäjälle? Mikä voi selittää nopean tottumiseni?

Intuitiivisuus?


PS. Oikeasti muuten yritin tähän kuvata iPhonen E7:llani. Nope. Pelkkää suttua. Niinpä saatte kuvituksen E7:n selaimesta, iKamera kun osasi tarkentaa. Intuitiivisesti, ilman että käyttäjän tarvitsi tietää, mitä asetusta pitäisi ronkkia saadakseen vihdoin haluamansa.
I rest my case.

Uusia palvelukokemuksia yläilmoissa

Paluumatkalla Pariisista kuului kummia. Kun matkustajat on ruokittu, on aikaa ostostella. Kuulutus alkoi aivan normaalisti, tiedäthän:

Hyvät matkustajat, nyt voitte ostaa..blabla didaa..

Mutta se mitä sitten seurasi, löi vallan ällikällä. Jotenkin näin:

Minulla on muutama vinkki teille, joilla on jo kaikkea. Luettelomme sivulla 13 on.. miehille.. ja naisille.. Lentohenkilökuntamme on testannut tuotetta 3000 tuntia, voin todella suositella sitä. Seuraavaksi, vaikkapa jouluksi..

Suosittelumarkkinointia

Lentohenkilökunnan vinkit on Word of mouth -markkinointia parhaimmillaan. Suosittelu lisää luottamusta, mikä mahdollistaa tarttumisen johonkin sellaiseen, jota ei ehkä muuten uskaltaisi omin päin kokeilla. Lentokoneessa luotamme lentohenkilöstöön.

Vertaiskokemukset turvaavat ostopäätöstä

Henkilökohtainen opastus katalogin saloihin puree varsinkin tyyppiin, joka voi vielä hankkia haluamansa leffan tai kirjan netistä mutta jänistää sikaa säkissä: kosmetiikkaa ilman hypistelyä? Ei kiitos!

Kuulutus tuo opastajan jokaisen luo

Kaiuttimen kautta tavoitetaan lisäksi jokainen istuimeltaan. Sen henkilökohtaisempaan neuvontaan ei rajatulla väellä olisikaan aikaa.

Lienee sanomattakin selvää, että tämä matkustaja löysi lyömättömiä joululahjoja suositeltujen ihanuuksien joukosta. Olivat ne samat tuotteet tarjolla katalogissa menomatkallakin, mutta eivätpä vain löytyneet luettelosta. Kiitos, Finnair!

Päivä veronmaksajana ja Verokuitti tekevät veronmaksusta ymmärrettävämpää

Tieto on valtaa, sanotaan. Länsimaissa pyritään vallankäytön avoimuuteen - ja onhan tuota liikehdintää jo arabimaissakin. Yhteiskunnan avoimuus tarkoittaa päätöksenteon julkisuutta.

Avoin data tietotekniikan keinoin tuottaa huikeita visualisointeja.

Päivä veronmaksajana kuvaa bruttopalkkasi jakautumista eri maksuihin työpäivän osuutena. Kokeile vaikka!

Verokuitti taas kuvaa palkkasi perusteella, minkä osuuden sinä rahoitat valtion menoista. Valtion budjettikirja on pitkä kuin nälkävuosi ja kirjoitettu lähinnä hepreaksi. Verokuitti esittelee merkittävimmät menoerät.

Verotuksen julkiset tiedot

Yksi pohjoismainen avoimuuden symboli ovat verotuksen julkiset tiedot. Pian media saa taas omansa. Verkkojulkaisut alkavat laulaa ensimmäisinä, painokoneet ensi yönä syvällisempiä analyysejä.

Vero.fi kertoo, miten
Miten tuloverotustiedot julkistetaan
Mitä tietoja nyt julkistetaan

Juorukalentereiksi niitä ennen sanottiin, ja ovathan tulovertailut omiaan herättämään kateutta, tuota suomalaiskansallista kiroustamme. Mutta näyttävät myös sen, miten poliittisesti päätetyt verotuksen perusteet eri kukkaroissa näkyvät. Sitä on avoimuus.

Osaoptimointi tekee asiakkaan tiestä ohdakkeisen

Julkishallinnon organisaatioista asiakaslähtöisimmätkin ovat vielä matkalla. Asiakkuusajattelua ei ole viety organisaation yhteiseen asiakkuuteen asti. On jaettu asiakkaat kahtia, ja organisoiduttu niiden ympäille.

Ratkaisematta on, kuka pitää huolta kokonaisuudesta. Jos osaston 1 asiakkailla ei näennäisesti ole mitään tekemistä osaston 2 asiakkaiden kanssa, edessä on varsinainen osaoptimoinnin kukkamaa. Rinnakkain elää pahimmillaan kaksi tai useampia organisaatioita omine tavoitteineen. Käytännössä "arvokkaampien asiakkaiden osasto" sanelee toisille, mitä tehdään ja milloin.

Oletko nähnyt osakeyhtiötä pankkiautomaatilla?

Sähköinen asiointi ja sen rakentamisessa eteen tulleet ongelmat paljastavat, miten keinotekoinen tuo jako on. Ihmiset niitä yritystenkin asioita hoitavat - vai olettekos nähneet osakeyhtiötä pankkiautomaatilla?

Sama haastava ajattelusavotta on edessä SADe-ohjelmassa. Siihen kirjattiin erikseen kaksi asiakaskuntaa: kansalaiset ja yritykset. Osakeyhtiöhän ei hammaslääkärillä käy tahi toiminimi varaa lapselleen päivähoitopaikkaa. Hyvä. Siis molemmille on, luonnollisesti, rakennettava oma asiointitili.

Yrityksen perustamisessa alkavat portaalit kolista

Näin elo sujuisi SADe-tavoitetilan toteuduttua: Ella Tavallinen on juuri kunnan asiointitilillään tekemässä päivähoitohakemusta kolmivuotiaalleen, kun hänen puolisonsa Matti soittaa: "Jobinpostia, tuotekehitys loppuu Suomesta, multa meni työpaikka".

Myös Matilla on asiointititili, ja Suomi.fissä hän kirjaa työttömyystukihakemuksensa. Kun Matti sitten päättää perustaa yrityksen, hän "lentää ulos" kansalaispuolelta. Yritysten asiointi kun löytyy Yritys-Suomesta, olkaa hyvä.

Kuka tekee sen kolmannen portaalin, jossa Matti vihdoin saa eteensä sekä yksityisasiansa että yritysasiansa? Vai pääsevätkö siilot yhteisymmärrykseen yhdistämisen tarpeista?

Aiemmin blogattua: Miten asiointisiilot yhdistetään?

Huom. Tavallisen perheen tarina sähköisestä asioinnista ei ole SADe-linjaus, vaan suunnittelussa mukana olleen kuvitelma asiakastilanteista.

Muutoksesta saa vain päänsärkyä

© Paul Jantz | Dreamstime.com

Päänsärystä alkoi postaukseni pari vuotta sitten. Päätä särkee vielä tänäänkin. Muutos kun ei synny itsestään.

Kun kehitys jatkaa matkaansa, joko asiakkaan päättämänä tai pakon sanelemana, miten nivotaan olemassa olevat palvelut uuteen polkuun? Jatkavatko ne ennallaan, vai onko luotava uutta?

Voi olla että on vuodatettava kyynel jos toinenkin, että saadaan palaset sopimaan. Toissa syksynä kirjoitin tuskaani:

talon sisäiset siilot ovat tasaveroisina kehittämispöydän ääressä eikä kenelläkään ole päätehtävänään asiakkaan edusta huolehtiminen

Miksi siilot eivät katoa, vaihtavat vain nimeään? Mikä ihmeen kitka jumittaa muutoksen silloinkin, kun kaikilla on jo (ainakin puheissa) sama suunta?

Onko niin, että kun organisaatiossa keksitään Palvelu1 tai Tuote2, joka ratkaisee asiakkaan ongelman, sille suodaan ikiaikainen oikeus olla olemassa? Syntyi vakio, jota ei enää koskaan kyseenalaisteta?

Ellei asiakkaan elämäntilanteita ja toimintaympäristöä tarkastella alati kriittisesti, muutoskitka on suurempi kuin onnistumisen suoma hyvinvointi. Mukavuudenhalu ja/tai vallanhimo voittaa?

Matriisiin(kaan) sujahtava organisaatio ei noin vain vapaudu niistä rakenteista, jotka sille on aikain saatossa syntynyt. Valta on bunkkeroitunut tukevasti, eikä ulos tule, ainakaan ilman eri komentoa. Viisas organisaatio sentään raivaa tieltään, siis asiakkaansa tieltä, osaoptimoinnin tuoman roinan.

Taidamme taas päätyä johtamisen peruskysymyksiin. Yhteinen, uusi visio on jaettava. Se on vietävä jokaisen toteuttajan tasolle, jotta jokainen tekee osansa niin, että organisaation tavoite toteutuu.

Leikitäänpäs. Tavoite on kiivetä Mount Everestille, mutta siten että syntyy neljä eri reittiä. Jaetaan väki neljään. Annetaan joukkueille kartta. Sovitaan, kuka miltäkin puolelta huipulle kipuaa. Vielä ennen lähtöä asetetaan - action-leffojen tapaan - kellot samaan aikaan.

Aiemmin blogattua: Hyvä johtajuus muutoksen tukena

Kuolleita lehtiä kehittämisen tiellä

Aamun alkajaisiksi jättäydyin tietyön vuoksi patikoimaan kiertoreittiä työmaalle. Matkalla löytyi monta ihmeteltävää, jotka kamera sai tallentaa.

Kasa tuulen keräämiä kuolleita lehtiä pysäytti.

Miten toimintatapoja uudistetaan? Mistä pitää luopua että voi syntyä jotain todella uutta? Mikä on se ajuri, jonka avulla yksilö uskaltaa irrottaa otteensa entisestä? Mistä voima tarttua uuteen, kenties vielä huojuvaan haikuun jostain merkittävästä?

Kuinka paljon organisaatiossa pitää ravistaa pois menneen toimintatapoja, jotta voi saada aikaan sen kuuluisan kvanttihypyn? Kvanttihypyllä tarkoitan sitä suurta muutosta kehitysajattelussa, joka muutti mm. entistä nopeammista hevosista haaveilevan liiketoiminnan autoteollisuudeksi.

Voiko se syntyä avoimen jakamisen kautta?

Avoin data ja julkishallinto?

Datajournalismin päivä vahvistaa julkishallinnon toimijan ajatteluani siitä, että viranomaisen tehtävä on tarjota tietoa ja osaltaan huolehtia julkishallinnon läpinäkyvyydestä.

Aamulehden Juha Vainio esitteli päivän "akvaariotehtävän". Mediaa kiinnosti Tampere-tunneli, hanke joka, jos oikein ymmärsin, on elänyt päätöksentekorattaissa jo kymmenkunta vuotta. Tampereen kaupunki on avannut hallintonsa pöytäkirjat, joista dataa voi kaivaa jutun juureksi. 

Mitä se on tai ei ole?

Huono uutinen noista pöytäkirjoistaon, että ne ovat nippu Word-dokumentteja, tai vielä pahempaa: PDF-liitteitä. Niistä ei dataa saa kuin käsin raapimalla. Aina dataa ei edes saa, mm. siitä syystä, että alkuperäisen datan viranomaiselta saanut osapuoli ei voi luovuttaa alkuperäiseen aineistoon kulunutta osaa edelleen.

Data, journalismi ja kiinnostavat jutut = skandaali eli iltapäivälehdistö? Jospa ei sittenkään. Jospa julkishallinto katsoisikin asiaa läpinäkyvän yhteiskunnan eli luottamuksen näkökulmasta?

Ilmoittautumisjonossa Veroa nimittäin ihasteltiin siitä näkökulmasta, että julkisten tietojen kautta voidaan tarkastella, miten yhteiskunnassa toteutuu kansalaisten taloudellinen tasa(tai epätasa)-arvo.

Miksi sen pitäisi olla avointa?

Entä julkiset tuet, harmaa talous, julkinen kontrolli? Matkalla Tampereelle kuulin Kanadan tapauksesta. Siinä yritysten verotietoja avattiin, ja lopputuloksena paljastui toimijoita, joilla ei ollut perustetta saamilleen vähennyksille. Läpinäkyvyys toi yhteisön viisauden viranomaisen käyttöön.

Ruotsissa käytössä oleva verotili on kuin clearing-tili, jonka kautta kulkee sekä julkinen tuki että veronmaksu. Siten huijarin on vaikeampi päästä läpi. Turvattavaakin siis on.

Tampereen yliopistosta tutkija Esa Sirkkunen avasi datajournalismia toimittajan silmin. Ansaintalogiikkaa voisi löytyä, sillä datarikasta juttua luetaan pidempään kuin "tyhjempiä" juttuja. Haasteena on tieto, jota ei tahdo löytyä, joko sitä ei saa, tai se ei ole käytettävää. Uusi tietohallintolaki kirjaa jo monia asioita datan avoimuudesta ja jaettavuudesta.

Mitä sillä voisi tehdä?

Haasteet ovat suuria datan käyttäjällekin: analysointi ei ole ihan läpihuutojuttu.

Yhtenä käytännön esimerkkinä datan "vaikeudesta" on tulotilastojen lukeminen. Esimerkkinä Verohallinnon nuorten tulotilasto. Muutama tuokio meni, ennen kuin juttua uskalsi sanoittaa datan perusteella.

Entä jos sitä visualisoisi?

Monimutkaisten ohjeiden ymmärtäminen tai lukutaulukoiden vertailu on aina helpompaa visuaalisesti kuin lukemalla. Hahmotus "vaatisi jonkinlaista autismia", huomautti TaiKin Juuso Koponen (Informaatiomuotoilu.fi). Siten datan käyttäjän on osattava kiteyttää olennainen ja visualisoida se. Koponen kiteytti esityksessään, miten tietoa visualisoidaan.

Visualisointi kannattaa kahdesta syystä: tarjoaja saa viestinsä varmemmin perille (olettaen että osaa hommansa). Mutta ennen kaikkea, se voi lisätä myös yhteiskuntamme jäsenten tasa-arvoa: myös lukutaidottomien ja lukihäiriöisten kansalaistemme osallistumisella on paremmat edellykset.

Mikä estää? Vastassa on yksilönsuoja ja ymmärrys.

Panelistit Heli Mikkelä, Osma Suominen ja Kari Haakana piirsivät ajatuksen toimittajaparasta yksin hurjan datamassan kanssa. Tarvitaan tulkinta-apua ja tekniikkaa, informaatikosta ja koodaristakin olisi apua. Ja muistukkeena vielä se suojapuoli: jos tilasto porautuu rajatulle maantieteelliselle alueelle ja siellä on lopulta yksi uniikeilla taloudellisilla ominaisuuksilla varustettu yksilö, on tilaston yksilönsuoja on menetetty.

Ennen kaikkea on muistettava kertojan vastuu. Tässäkin lajissa luottamuksen voi menettää vain kerran.

Erään toisen palvelun tarina

Suomalaiset törmäävät jo toiseen "Palvelumme uudistuu" -uutiseen kun VR vielä jatkaa oman kiirastulensa kanssa.

Oh no, huokaa empaattinen kansalainen, miten tässä sitten käy..?

Hesari uudistaa nettisivunsa lauantaiaamuna klo 6. Käyttökatkot ovat mahdollisia, heidän uutisensa varoittaa jo ennalta illalla. Mielenkiintoista, tuumin ja nukahdan huolta vailla.

Aamu koittaa. Istun poikkeuksellisesti istun autossa, odottamassa perille pääsyä, ja kun kaivan iLuurini esiin, muistan jutun. Kas, kellohan on 6:01! Nyt jännittää: ovatkohan onnistuneet..? Kyllä vaan: kaikki toimii, ja kaunista on jälki, onnittelut!

Muutama sana viestinnästä..

Hesarin uutisessa oli kolme seikkaa jotka tahdon nostaa esille. Se kertoi käyttäjille uudistuksesta, varoitti mahdollisista hankaluuksista, mutta mikä mielenkiintoisinta, se kertoi jo tulevasta.

Lauantain päivitys on ensimmäinen noin vuoden kestävässä uudistusten sarjassa. Vuodenvaihteessa kirjautuneille HS.fi:n käyttäjille lisätään uusia käyttöä rikastuttavia toimintoja.

Erinomaisen napakka lupaus ottaa lukijan jo ennakolta mukaan siihen, mitä tuleman pitää.

Viittaan tässä kohtaa taannoiseen postaukseeni siitä, saako keskeneräisistä asioista kertoa vai ei. Tässä sosiaalisen median ajassa se on mielestäni kaiken onnistumisen edellytys!

Kun palvelu oli avattu, etusivulla oli palautelinkki "Mitä mieltä olet? Anna palautetta ja ideoita" Jo iltapäivällä toisena sen alla oli linkki uudistuksesta esitettyihin usein kysyttyihin kysymyksiin. Ja palautteeseen vastattiin nopeasti, huomasin ilokseni.

..ja käyttöliittymäsuunnittelusta

Turisin aiemmin siitä, kuinka mikä tahansa muutos on kokijalleen aina kustannus: vanha rutiini on rikki ja uuteen totuttautuminen vie aikaa. SIKSI on niin tolkuttoman tärkeää, että muutos on käyttäjälleen perusteltu. Sujuvampi surffaus, säästyvä aika tms. on hyväksyttävä perustelu kestää uudistus.

Tässä Hesari on mitä ilmeisimmin onnistunut selkeästi (sanon vajaalla yhden iltapäivän surffauksella). Vanhaa vaivasi mielestäni päällekkäisten navigaatioiden tuottama sekavuus: oli yksinkertaisesti liian monta vaihtoehtoa, johon lukija voi etsimänsä aiheen hukata.

Nyt otsikoita on vaivaiset neljä, joista kaksi vie sinut suoraan palveluun: sää ja digilehti. Jäljellä ovat kaksi: uutiset ja teemat. Uutisaiheet ovat tarjolla visuaalisesti selkeinä palasina ja teemat eri värisinä lohkolla. Luulisi että lukija ei helposti huku!

Ja HS.fi-kehittäjät kutsuvat Facebookissa testaamaan jo seuraavia kehitysvaiheita. Sana on meidän - lukijoiden!

Palvelu uudistuu - miten käy käyttökokemuksen?

Vuosikausia samana pysynyt palvelu, kiireaamu ja yks pikkujuttu - ehdin juuri tässä välissä.. da daa di..

MITÄ? Mistä mä nyt saan juna-aikataulut selville?

Aamukahvilla Kauppalehden otsikko VR:n lipuista pisti silmään. Matkustajien itse tulostamat liput eivät enää kelpaa Tolstoihin - Allegroon kylläkin. Luin juttua palvelunkehittäjän hattu päässäni, ja tuumasin laiskasti että ehkä jotain jäi testaamatta sekä loppukäyttäjän että sidosryhmien kannalta.. Harmi, puuskahdin ja lähdin kohti omaa kokoustani.

Muutos on aina (pieni) kustannus käyttäjälle

Keksin että ehdin ennen kokoustani saada työmatkaliput tilaukseen. Sisäinen järjestelmämme pyytää -muistaakseni- aikataulutoiveen, jonka olen aina haarukoinut VR:n etusivulta. Pari syöttöä ruutuun ja silleen. Kunnes tänä aamuna: ruudut - POISSA?!

Päässäni valkeni uutisen ja etusivun välinen yhteys. Kampasin muistiani: mitä minä tiedän tästä uudistuksesta? Vastaus: en yhtikäs mitään.. eikun hetkinen, asiantuntijammehan jakoi kesällä Kauppalehden uutisen aiheesta ja pohti, miten yksilölliset lipunhinnat mahtavat vaikuttaa asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten verottamiseen.

Kun palvelu uudistetaan, pienikin muutos tuntuu käyttäjälleen harmina. Vakiotottumukset menevät rikki, aikaa tuhraantuu "sen vanhan" etsimiseen, lopputulos voi jäädä saavuttamatta.

Vero.fissä tehtiin kesäkuun puolivälissä suuri uudistus. Sisältöjä on kirjoitettu paljon uusiksi, olemme hakeneet nimenomaan elämäänsä kaikessa rauhassa elelevän kansalaisen (ja yrittäjän) näkökulmaa.

Mietin, miten meillä mahdettiin pärjätä.. Kaiken kiireen keskellä (tiedättehän: vuoden suurin ruuhka, ne 1,5 miljoonaa palautettua veroilmoitusta ruuduilla ja pöydillä) ei taatusti ehdi itsekseen opetella uusia polkuja vanhan tutun ohjeen luo. Jos vain löytyy vanhaa materiaalia, paras printata se turvaksi viereen? Nääs kun puhelin soi, etsimään ei ehdi.

Miten saavutat muutokseen törmäävät asiakkaasi etukäteen?

Muutoksen läpivienti vaatii viestintää. Tuhannen idean paikka on tunnistaa erilaiset käyttäjät ja parkkeerata heidän polkunsa varteen ennen muutosta: Huomio, muutos edessä. Kerromme jo etukäteen, mitä tulemme muuttamaan ja miten muutos vaikuttaa sinuun. Tutustu keskeisimpiin piirteisiin täällä. Tervetuloa!

Jälkiviisaus se on makoisa laji...

Harmaa talous, musta tulevaisuus

Poliisin päivänä kaduille astui uusi nuorisokampanja.

Harmaa talous - musta tulevaisuus
Välistävetäjä vie kaikilta.

Harmaa talous oli melkoisella voimalla vaalien teemana, ja kesän Kreikka-keskustelun ydinhän piilee juuri samassa teemassa. Kas, jos ei jokainen ole tuomassa omaa korttaan kekoon, ei keosta voi suuren suuri tulla.

Monissa Euroopan maissa, ja varsinkin entisten IVY-maiden alueella varhaiskasvatus on iso osa yhteiskuntaan sopeutumista. Jo päiväkodeissa piirretään verotukseen liittyvistä aiheista.. Tiedättehän nuo suloiset 5-vuotiaan piirustukset, siinä sitten hymyilevä presidentti ja rahasäkkejä ja onnellisia lapsia.. en sanoisi, että haen jotain tällaista, mutta onhan se asennekasvatusta väkevimmillään =)

Pohjoismaissa taas on harjoitettu oivaltavaa tarinankerrontaa elokuvan keinoin. Mutta joka vuosi tulee uusi ikäluokka, työn on jatkuttava. Tähän pyyntöön (HS yleisönosasto 16.12.2009) pitää jatkuvasti vastata:

Lukion ja peruskoulun opetuksesta puuttuu yksinkertaisten, jokaisen elämään kuuluvien vero- ja pankkiasioiden opettaminen.

Yrittäessäni omatoimisesti hoitaa palkkoja koskevia verotusasioita ja verokortin hankintoja vastaan tuli sanoja ja ilmauksia, joiden merkitystä en tiennyt. Asiointi veroviraston kanssa tuntui sekavalta, täysin vieraalta ja nololta.

Jälkikäteen jäin pohtimaan, milloin nämä asiat opitaan. Onko tarkoituskin tuoda veroasiat tutuiksi niin sanotusti kantapään kautta? - abiturientti, Helsinki

Verottaja on tehnyt koulutyötä varmaan jo kolmen vuosikymmenen ajan, satunnaisesti ja jonkin verran maakunnan koulujen aktiivisuudesta riippuen.

Pääkaupunkiseudulla(ko vain?) tarjotut aineistot ja luennotkin jäävät seisomaan tarpeettomina. Tai no, virkailijat eivät seisoskele vaan jatkavat arkityötään - mutta lukioluokissa vastaavat kaipaajat jäävät vaille opastusta.

Koulut hoi, verottaja valmiina!

Hyvää yrittäjän päivää!

Tänään vietetään yrittäjän päivää. Ostamme heiltä tuotteita ja palveluja, yrityksissä käymme töissä jne. Yrittämisestä syntyy lopulta meidän kaikkien hyvinvointi.

Tästä pääsen aasinsillalla yhteen hellimääni ideaan. Sen juuret taitavat viedä viime vuosituhannen puolelle, yritysverotoimistoon ja sen asiakaspalveluun Pasilassa.

1990-luvulla yrittäjä pyysi Exceliä

Edessäni istui yrittäjä, joka pyysi Verohallinnolta käyttöön yhtä yhtenäistä exceliä, jota käyttämällä yrittäjän ajamat kilometrit saisi vaivattomammin ilmoitettua oikein ja tarkastettavasti verottajalle. Haave ei toteutunut tuolloin, ainakaan viranomaiselta; olimmehan juuri vasta tulleet nettiin.

Tänä keväänä laadin uudenlaista ohjeistusta matkakulujaan ilmoittaville palkansaajille ja muistin tuon asiakkaan. Internetin myötä, olen nyt kuullut, markkinoilla on saatavissa varsin toimivia ajopäiväkirjoja. Mutta tässä taitaa olla eräs asiakasryhmä ilman apuvälinettä?

Heistä suuri osa selasi tänäkin vuonna kalenteria, kaivoi netistä vanhoja lippuhinnastoja ja käytti kalkulaattoria. Ne, joiden työmatkalla ei kerta kaikkiaan ole julkista liikennettä, kertoivat ajamiaan kilometrejä oman auton käytöstä saatavalla kilometrikorvauksella.

Vuosittain yli 800 000 kansalaista ilmoittaa verottajalle matkakulujaan. Mitä mahtaa kertyä moisen touhun hallinnolliseksi taakaksi vuodessa?

Lasketaanpas. Jos aikaa vierähtäisi ilmoittamisessa keskimäärin vaikkapa vain 10 minuuttia ja ilmoituksen tarkistajilla 5, kansamme istuisi asian äärellä lähes 133 000 tuntia, virkailijat puolet siitä. Jos tuntipalkkaa laskettaisiin 8 euron verran, olemme käyttäneet byrokratiaan yhden ainoan vähennyksen saamiseksi 1,6 miljoona euroa.

2010-luvulla käytin - Exceliä

Olihan taannoin muutama matka minullakin ilmoitettavanani. Vaan eipä hajuakaan kilometreistä, ei bussilinjasta tai lipun hinnoista. Alku- ja päätepiste tiedossa, ne on kiva syöttää Google Mapsiin. Saadut kilometrit vallan on helppo kertoa 0,45€:lla. Kaupunkikulkemisiin on Reittiopas, josta saa oikeat bussilinjat + aikataulut ..ainakin tämänvuotiset; pakko kelvata? Hinnasto samaan malliin? - Verottaja muuten tarjosi edellisvuoden hinnat keväällä sivuillaan.

Vaan mihin tallentaisin? Excel (!!) osaa laskea, valitsen siis sen.

Tuskasta viisastuneena tallensin tälle vuodelle pilveen oman spreadsheetin, jota pääsee päivittämään lennossa.
Mutta mitä tekevät ne 799 999 muuta?

Onko jossain yrittäjä, jolla on jo "Apps" valmiina tähän?

Eikö joku voisi viisastuttaa malliani ja monistaa sen muillekin avuksi? Ladattavaksi Storesta, App tai Ovi tai Android à 0,79 tai vaikka 4,99!

Jos minä olisin itsevaltias, tänään pitäisin kutsukilpailun.
Tavoite: rakenna palvelu, jonka avulla homma hoituu helposti!

Hyvä johtajuus muutoksen tukena

© Burnedflowers | Dreamstime.com

Kun viime vuosituhannella tulin Verohallintoon, se toimi vielä paljolti paperin varassa. Tuore strategiauudistus kaikui käytävillä: "Kaikki muuttuu koko ajan, voi kun välillä pysähdyttäisiin" ja "Vain muutos on pysyvää".

Nyt valtiokonsernin tulos syntyy toimintojen prosesseissa. Kun organisaatiokaaviot vaihtuvat matriiseiksi, tulosjohtamisen sallima osaoptimointi päätyy toivottavasti giljotiinilavalle - kuin "leivoskauppias" Marie Antoinette aikanaan.

Strategiapaperi ei muuta toimintaa, tarvitaan johtajuutta. Sitä taas ei ole ilman viestintää. Pöytäkirjojen saattaminen tiedoksi on passiivista tiedottamista, ei viestintää eikä lähimainkaan johtamista. Johtajan on muutettava toiminta, saatava aikaan dominoefekti.

Viestintä ei ole tiedottamista

Tiedottaminen on tiedotettavien asioiden julkaisemista, esillepanoa. Kohteena ovat tyypillisesti asiat, jotka on lupa julkaista, valmiiksi päätetyt seikat, jotka halutaan sentään saattaa lukijoille tiedoksi. Arjen tekemisen kanssa niillä ei liene ollut juurikaan tekemistä.

Tiedottamisella pärjättiin kai aika hyvin ennen vanhaan, vielä 80-luvulla, olihan tuo tekeminenkin verkkaisempaa.

Sisäinen viestintä ei ole tiedottamista

Kiireisissä organisaatioissa pöytäkirjat täyttävät tiedottamisen tehtävää. Kun erilaisissa kokoonpanoissa nousee esille ongelmia, juuret löytyvät usein seikoista, jotka ovat päässeet yllättämään: "Meidän olisi pitänyt tietää tästä, mutta kukaan ei kertonut". Miksi ei kertonut?

Koska "vanhaan hyvään tapaan" toimittaessa keskeneräisistä asioista ei ole lupa tiedottaa, vasta päätetyistä sellaisista voi kertoa julkisesti. Siinä kulttuurissa muutoksen tekeminen yhdessä on mahdotonta. Ehkä muutoksen saloihin on turvallisempaa vihkiä vain alle kymmenen hengen porukka, koska sellainen voi vielä tiedottua samassa tilassa, kerralla ja kunnolla?

Viestintä on aina myös johtamista

Jos kerran on tahoja, jotka tarvitsisivat tietoa jo ennen virallista tiedottamista, kuka heidän tarpeensa voisi täyttää? Kuka voisi kertoa tekeillä olevista asioista? Milloin sellainen "tiedoksi saattaminen" pitäisi tehdä?

Eikö niin, että erilaiset muutosta luovat ryhmät on asetettu yhteisen vision toteuttamiseksi? Silloinhan on joku, joko yksittäinen johtaja tai hänen vertaisryhmänsä, joka on ratkaissut muutostarpeen rakentamalla porukan, joka muutoksen vie käytäntöön.

Jotta johtaja saa tahtomansa muutoksen aikaan, hänen on turvattava tuon muutosporukkansa työn onnistuminen. Tähän turvaamiskenttään kuuluu myös tiedonsaanti, tuon ryhmän häneltä ja toisiltaan, ja lopunkin työväen tältä ryhmältä (ja toisiltaan) Mutta..

Miten he ehtivät kaiken? Yksittäiset johtajat ovat niin sanotusti puun ja kuoren välissä: he johtavat operatiivista toimintaa mutta ovat toisaalta myös jäseninä vertaistensa ja ylempiensä välisessä kanssakäymisessä. Mistä aika ainaiseen ja sinne tänne sinkoilevaan viestinviemiseen?

Todellinen johtaminen on aina avointa

Jos johtajalla on muutoshanke A ja toisaalla toinen hanke B ja näiden välillä olemassa suhde, A ja B tarvitsevat välttämättä toisiaan. Johtajan on luotava avoimuutta, jotta yhteiset rajapinnat voidaan löytää kummassakin hankkeessa. Hänen on saatettava sekä A-jäsenet että B-jäsenet jakamaan tietoa keskenään, jotta voidaan rakentaa yhteistä muutosta, eikö niin?

Avoin johtaminen ei koskaan ole yhden tehtävä

Tuosta valtavasta tiedonjakamisen määrästä seuraa - on pakko seurata! - ettei viestintää voida jättää yhdelle johtajalle eikä ulkoistaa yhdelle funktiolle organisaatiossa, mutta ei liioin sysätä yhdelle jäsenelle hankkeessa.

Viestinnän eli Avoimen Tiedon Jakamisen Tavan on oltava kudottuna jokaisen osallistujan arjen toimintaan.

Viestintä on myös johtamista - jokainen on johtaja

Jos A ja B ovat muutoshankkeita, niissä on suunniteltava itse toiminnan muutos, eikä sellainen ole viestintää. Sehän on olemassa olevaan toimintamalliin kajoamista - johtamista. Muutos ja siitä viestiminen on aina oman osaamisen ja oman työn johtamista. Se on myös oman vastuualueen johtamista, onpa siitä sitten vastuussa yksin tai apunaan tekijöiden tiimi.

Siten tämmöisen uuden "pienoisjohtajan" vastuulla ovat ennen kaikkea rajapinnat. Minä, pieni palanen tai suuri johtaja, olen yksi dominonappula, jonka liike vaikuttaa aina myös naapuriin. On siis jaettava ymmärrystä uusista tavoitteista ja tarpeista toisten kanssa, sillä heidän kanssaan rakentuu muutos, uusi kokonaisuus.

Yhdessä toteutetaan yhteisen kotipesän strategisia tavoitteita - tai epäonnistutaan.

Sen pituinen se?

SADetta koulutuksen laariin!

Tämä on historiallinen päivä. Eilen huhuilin työelämän vastuullisuuden perään. Tänään julkishallinto kantaa korttaan yrittämisen ja opetuksen kekoon. Hyvä on, paljastan kaiken... (tremoloa..)

5-vuotias Palkka.fi kantaa nyt hedelmää SADe-ohjelman osana. Tänään on julkaistu kaksi "yleistä moduulia", jotka ovat käytössä milloin vain, missä vain.

Opi.palkka.fi on palkanlaskenta-ammattilaisten ja -opettajien pitkään haaveilema palkanlaskennan opetusympäristö.

Yhteiskunnan rahoituksella tarjottava opetus on usein jäänyt nuolemaan näppejään, kun pitäisi tarjota alan parasta opetusta mutta työvälineet sijaitsevat kilpailluilla markkinoilla. Kysyntä ja tarjonta eivät aina ole kohdanneet - rahat eivät kerta kaikkiaan riitä.

SADe-ohjelman tuella Palkka.fi voi nyt tarjota julkisrahoitetun "palkanlaskentamoottorinsa" käyttöön laajemminkin kuin vain oman palvelunsa ytimenä.

Etuna oppilaitoksille on sisällön ajantasaisuus ja välineen maksuttomuus. Opettajat voivat teettää opiskelijoilla käytännön palkanlaskentaharjoituksia ja tarkistaa tehtävät verkossa.
(Taustaa Tilisanomien artikkelissani elokuu 2011)

Palkkalaskuri on toinen maksuton ja kaikille avoin apuväline.


Se vastaa sinulle joka mietit, "Paljonko voin maksaa palkkaa jos käytettävissä on X euroa?"

Toivon, että uusista palveluistamme on paljon hyötyä. Ja luonnollisesti, kaikki palaute on tervetullutta! Ohjaan tänne tulevat kommentit palvelun omistajille.

Lisäksi Opi.palkka.fi on LinkedInissä, tervetuloa.