Kohti kitkatonta Suomea?

Ansiorekisteri on päässyt taas otsikoihin valtakunnan lehdissä (Aamulehti 17.8.2013). Haastateltavana viranomainen, jota on kaavailtu uudistuksen hyödyntäjäksi. Niin varmaan edistäjäksi sopiikin; se joka nyt hoitaa homman miten kuten, ei oikein voikaan olla ajurina uudistuksille - vai voiko?

Verottaja on monessa taho, jonka sanomisella on väliä. Meillä kun on oikeus määrät laiminlyönneistä sanktioita. Niistä taas uudistukset saavat muutosvoimaa.

Minulle on syntynyt kuva, että suuri yleisö, väliin vaikuttajatkin, ei halua sellaista muutosta, joka hyödyttäisi verottajaa. Milloin syynä on taloudellisen informaation pimitys ("Ei enää lisää tietoa verottajalle"- eikö moinen ole harmaata taloutta olemukseltaan?) milloin kainous lain toimeenpanijalle sopimattoman roolin ottamisesta.

Eikö tässä taloustilanteessa pitäisi hylätä vanhanaikaiset argumentit ja osaoptimointi ja alkaa oikeasti katsoa koko julkishallinnon hyötyä? Näin ainakin tänään kuulin Kuntaliitossa toivottavan.

Rahan pitäisi olla se paras ajuri - kuka osaa sitä käyttää viisaasti?

Otsikon sanoitus viittaa ICT2015-ohjelmaan, toteuttajana mm. ansiorekisteri.

//edit 7.1.2015 lisätty tunnisteisiin ansiorekisterin korvaava tulorekisteri

Jos julkishallinto paremmin palvelis..

Suomen julkinen velka kasvoi, uutisoi Hesari tänään. Pk-yrittäjien rahoitus vaikeutuu, murehti Suomen Pankki jo vuosi sitten. Hallitus etsii keinoja tehostaa julkisen sektorin toimintaa (saada tulos aikaan pienemmin kustannuksin, ks. Sytyke-pääkirjoitus) ja rahaa.

Lisää rahaa etsitään mm. torjumalla harmaata taloutta. Tuoreimmat konstit ovat kattavampi valvonta rakennusalalla ja kuitinantopakko myös käteiskaupassa. Jotta valvonta ei kurista itse yritystoimintaa, apuun tarvitaan tietojärjestelmiä ja automatiikkaa.

Painopiste Verohallinnon uudessa strategiassa lupaa hyvää.

"Etsimme innovatiivisia tapoja palkita asiakkaitamme siitä, että he toimivat oikein."
"Kehitämme suoraa tietojen välittämistä Verohallinnon sekä yritysten ja viranomaisten tietojärjestelmien välillä--."
Lähde: Verohallinnon strategia 2013-2018

Kun verottajan tietojärjestelmiin saataisiin tiedot nykyistä automaattisemmin vaikkapa suoraan maksutapahtumista, homma helpottuisi. Ei enää erillistä ilmoittamista, ei virheitä eikä erillisiä korjausilmoituksiakaan. Hallinnollinen taakka minimoituisi niin yrityksissä kuin hallinnossakin. :)

Sujuva palvelupolku vain vaatii vielä raivaamista. Olen seurannut yhden yrittäjän taivalta, ja alku on kyllä ollut melkoisen kivinen. Sietää sitä kysyä, miksi Suomessa ei haluta yrittäjiksi!

Polkuun kuuluu vaiheina ainakin: veivaa verottajan kanssa, yrittää saada maksupäätettä toimimaan, suuri liikepankki kun ulkoisti maksupäätepalvelut ja hajautti samalla asiakaspalvelunsa lähes olemattomiin. (Soita ihmeessä: vain 1,30 e/min). Kauppa kävisi, ja asiakkaat tarjoavat jo käteistäkin, mutta ensin tarvitaan se kassajärjestelmä ja rajapinta kirjanpitoon.

Ja vielä sittenkin on matkaa automatiikkaan, vaikka kirjanpito toimii kokonaan verkossa. Kas, kun kuitit ovat edelleen paperisina parissakin lompakossa sekä liiketilan työpöydän laatikossa..

Muutoksen elementit odottavat käyttöönottoa.
Ketä kiinnostaa?

Verovaroilla hyvinvointia kaikille - kestävästi?

Hyvinvointiyhteiskuntaan uskotaan vielä, kertoo YLE. Veronmaksu on kunnon kansalaisuuden mittari, tutki Vaasan yliopisto.

Maksan veroja, jos muutkin maksavat ja ne käytetään vastuullisesti, vastaavat veronmaksajat asiakaskyselyissä.

OECD heitti "yllättäen" 9 mrd euron maksusäkin niskaamme. Sailas puhui kehysriihen alla 5 mrd euron lisälastista.

EU:n jäsenenä Suomi kantaa vastuuta myös vastuuttomampien maiden taloudesta: 2,2 mrd on lähdössä Kreikkaan.

Kotomaan kuormankantajista osa siirtyy eläkkeelle. Ahneimmat (?) sijoittavat jo häikäilemättä harmaan talouden puolelle.

Yhtälö on sen suuntainen, että julkishallinto ei voi enää toimia löperösti, ei asiakaspalvelijana eikä varsinkaan valvojana. On aika kääntyä hakemaan apua todellisista tuottavuushyödyistä eli otettava oikea tiikerinloikka. Näpertelyyn ole varaa.

Päivä moraalinvartijana työmarkkinoilla

Nyt kun kansakunta on yhdistänyt eurokriisin edessä voimansa ja päässyt "liki-tupoon", voi satunnainen sivustaseuraaja sotkea lusikkansa seuraavaan soppaan.

Nyökyttelin minäkin vuokratyölle, kun oli puhe pitkistä aukioloajoista ja työn tarjoamisesta vaikkapa pienten lasten vanhemmille tai opiskelijoille. Pätkien sijoittelu kalentereihin mahdollistaa joustavuutta molemmin puolin paremmin, kuin se että pidetään jääräpäisesti kiinni kahdeksasta neljään -vaatimuksesta.

Kääntöpuolella voi nähdä piirteitä myös modernista orjakaupasta, kuten Arhinmäki blogissaan.

Viimeisten uutisten mukaan päivän sana on itsensätyöllistäjä. He ovat alati kasvava joukko - hyvässä ja pahassa. Kasvusta kertoi Aalto-yliopiston Round table -tilaisuudessa ACCAn SME-osaston johtaja, professori Robin Jarvis Ks. dia 4 Context.

Samaa todisti Palkkatyöläinen, SAK:n lehti johon törmäsin taukotilassamme viime viikolla. Sen huolena oli eritoten työmarkkinoita valtaava ulkoistamisen vimma.

Itsensä työllistäjiä arvioidaan olevan noin 160 000 eli 7 prosenttia työllisistä. Yrittäjistä heidän osuutensa on jo lähes puolet.

Vauhdissa lienee vanha tuttavamme Ahneus:

Työnantajalle palkkion maksaminen tulee palkkaa halvemmaksi, sillä työn teettäjän ei tarvitse osallistua työn tekijän sosiaaliturvan maksamiseen.

Ei tarvitse?! Silläkin rahalla voittoa omistajien taskuun, kukin huolehtikoon itsestään, niinkö?

Työn tekemistä on esitetty yrittäjänä, esimerkiksi toiminimellä tai osuuskunnan jäsenenä. Huolta herättää se, millä aloilla näitä "Etköhän tule yrittäjänä meille" -vaatimuksia on alettu esittää. Kohteena ovat olleet perhepäivähoitajat, vanhusten hoivapalveluissa työskentelevät, siivoojat ja tarjoilijat. Kaikista heikoimmat?

Olemme rikkaampia kuin koskaan, mutta ahneempia kuin vielä konsaan. OECD varoittaa tuloerojen kasvusta. Mitä me teemme?

Varoituksen sana:
Vielä yksi henkilökohtaisesta harmistuksesta syntynyt kirjoitus jota ei pidä lukea työnantajani kannanottona. Seuraavaksi lupaan siirtyä ratkaisujen etsimiseen =)

Päivä moraalinvartijana rakennusalalla

Blogahdin lauantaina pimeistä takseista ja terveysyritysten voitonpiilottelusta. Tänään kerron, mitä syksyn mittaan on kuulunut omasta tuttavapiiristäni. Tarina lankeaa samaan ahneuden kategoriaan.

Pääkaupunkiseudulla rakentaja voi päätyä jo konkurssiin, ellei suostu toimimaan pimeästi. Tarjouskilvassa pahimmillaan jo kolmannes tarjouksista on "puoleen hintaan" siitä, mitä muut (ja hyvämaineiset) yrittäjät tarjoavat.

Helppo huikkia amatöörinä kehään, mutta skeptisempi tarkkailija ei uskaltaisi rakennusasioissa edes säästää noin isoja summia. Eikö päättäjiä yhtään kiinnosta, miten noin yhtäkkisiin säästöihin on päästy?

Tuttavani kertoi toisen tarinan toiselta työmaalta. Kokonaisuutta hoiti yhteensä kolme eri urakoitsijafirmaa. Työmaalle tehtiin tarkastus. Yhdellä firmoista tekijöiden tuntipalkaksi paljastui alle 2 euroa.

Syksyn kohujutuissa Rautaruukin puolalaisista muurareista Raahen tehtaalla tuntipalkaksi lienee mainittu ruhtinaallliset 4 euroa. VR vipusi kannattavuutta venäläisillä veturinkuljettajilla 2-3 euron tuntihintaan.

Missä on yhteiskuntavastuu?

Vastuulliset valmistelijat ovat varmasti ennakoineet kokemuksen perusteella isojen rakennushankkeiden hintatason. Kun sitten saakin eteensä samaa tavaraa alehintaan (yhtäkkiä ja pyytämättä: "Nyt 30 % pois hinnoista!"), luulisi konkarin haistavan palaneen käryä.

Kuluttajakaupassakin on jo herätelty tilaajavastuuta: "Sanoohan sen järkikin, ettei aitoa merkkituotetta saa murto-osan hinnalla". Miten sitten rakennusalalla saisi?

Raha on kaiken pahan alku ja juuri, sanotaan. Loputon ahneus kai se oli, joka keksi Fannie Maen; tavan myydä vielä miljoonaluottoja vaikka maksukykyisten markkina oli jo lypsetty tyhjäksi. Seurauksena rapakon takaa alkanut kiinteistökupla, joka suisti koko maailman talouskuilun partaalle.

Mikä on tilaajan vastuu? Karmeinta kaikesta on, että kun kaupunki tilaa pimeästi, verot jäävät saamatta. Verotulojen laskusta kärsii - kaupunki itse eli viime kädessä me, sen veronmaksajat.

Entä sinun ja minun vastuu? Kun me tilaamme, myös päätös on meidän.

Aloitetaan ainakin opiskelulla:
Harmaan talouden tilannekuva IV/2011 eli Verohallinnossa toimivan Harmaan talouden selvitysyksikön raportissa on kuvattu edellä kertomiani ilmiöitä.
A-Studiossa 28.11. oli äänessä Raksa-hankkeen vetäjä Pekka Muinonen (Linkki toimii lähes joulukuun loppuun).
Rakennusalan harmaan talouden torjunta Verohallinnossa.

Varoituksen sana:
Myös tämä kirjoitus kumpuaa henkilökohtaisesta harmistuksesta. Sitä ei pidä lukea työnantajani virallisena tekstinä.

Päivä moraalinvartijana terveydenhuollossa

Lauantaihin kuului tänä viikonloppuna reissu lääkäriasemalle. Siinä odotellessani selailin uutisotsikoita.

Kaksi otsikkoa sai tukan nousemaan pystyyn.

Toisessa jutussa HS selvitti, saako taksilta pyytäessään "pimeän kyydin" Helsingissä. Pikkujouluaikaan tehty kokeilu saattoi kiusaukseen yhdeksän kuskia. Tulos on kammottava: kolme yhdeksästä suostui ajamaan mittari pimeänä.

Se toinen juttu tuli suoraan odotushuoneeseen: Isot terveysyritykset maksavat vähän veroja Suomeen.

Mehiläinen..maksoi veroa 0,3 miljoonaa mutta maksoi kymmeniä miljoonia konserniavustusta ulkomaisille omistajille.

Toinen yhtiö puolestaan korosti "ettei Suomesta makseta konserniavustuksia, osinkoja tms. Ruotsiin tai muualle ulkomaille." Ruotsistahan nousi otsikoihin sikäläinen vanhustenhoitoyhtiö kyseenalaisen moraalin vuoksi.

Raha ratkaisee terveysbisneksessä..

Muutama kuukausi sitten kauhistelin juttua siitä, kuinka tuottoisaa suomalainen terveysbisnes onkaan ulkomaisille sijoittajille.

Kysymys kuuluu, miten on mahdollista että kunnilla ei ole varaa noihin palveluihin, mutta samat palvelut ovat tuottoisa sijoituskohde ulkomaalaisille?

Sitä mukaa kuin julkinen terveydenhoito on ajautunut kohti vararikkoa, yhä useamman on hoitoon päästääkseen ollut siirryttävä yksityislääkäriin. Epätasapuolista kohtelua lievittää Kelan korvaus: yksityislääkärillä kävijän kustannuksista osa katetaan verovaroin. Julkisen terveydenhuollon kävijä ei tukea saa.

Tuo periaate korvauksesta yksityis- ja julkisen sektorin välillä on kai järkevää, ainakin kun sillä luodaan kapasiteettia jota julkissektorilla ei ole. Paheksuttavaa sen sijaan on, että tukea saavat yritykset manipuloivat voittoja verotuksen ulottumattomiin.

Se että järjestelyt tehdään muodollisesti "täysin lain puitteissa", ei tee toiminnasta hyväksyttävää.

Varoituksen sana:
Tämä kirjoitus kumpuaa uutistarjonnan äärellä syntyneestä henkilökohtaisesta harmistuksesta. Vaikka kirjoitan verotuksesta, kirjoitus ei edusta työnantajani tai muunkaan julkishallinnon kantaa.

Harmaa talous, musta tulevaisuus

Poliisin päivänä kaduille astui uusi nuorisokampanja.

Harmaa talous - musta tulevaisuus
Välistävetäjä vie kaikilta.

Harmaa talous oli melkoisella voimalla vaalien teemana, ja kesän Kreikka-keskustelun ydinhän piilee juuri samassa teemassa. Kas, jos ei jokainen ole tuomassa omaa korttaan kekoon, ei keosta voi suuren suuri tulla.

Monissa Euroopan maissa, ja varsinkin entisten IVY-maiden alueella varhaiskasvatus on iso osa yhteiskuntaan sopeutumista. Jo päiväkodeissa piirretään verotukseen liittyvistä aiheista.. Tiedättehän nuo suloiset 5-vuotiaan piirustukset, siinä sitten hymyilevä presidentti ja rahasäkkejä ja onnellisia lapsia.. en sanoisi, että haen jotain tällaista, mutta onhan se asennekasvatusta väkevimmillään =)

Pohjoismaissa taas on harjoitettu oivaltavaa tarinankerrontaa elokuvan keinoin. Mutta joka vuosi tulee uusi ikäluokka, työn on jatkuttava. Tähän pyyntöön (HS yleisönosasto 16.12.2009) pitää jatkuvasti vastata:

Lukion ja peruskoulun opetuksesta puuttuu yksinkertaisten, jokaisen elämään kuuluvien vero- ja pankkiasioiden opettaminen.

Yrittäessäni omatoimisesti hoitaa palkkoja koskevia verotusasioita ja verokortin hankintoja vastaan tuli sanoja ja ilmauksia, joiden merkitystä en tiennyt. Asiointi veroviraston kanssa tuntui sekavalta, täysin vieraalta ja nololta.

Jälkikäteen jäin pohtimaan, milloin nämä asiat opitaan. Onko tarkoituskin tuoda veroasiat tutuiksi niin sanotusti kantapään kautta? - abiturientti, Helsinki

Verottaja on tehnyt koulutyötä varmaan jo kolmen vuosikymmenen ajan, satunnaisesti ja jonkin verran maakunnan koulujen aktiivisuudesta riippuen.

Pääkaupunkiseudulla(ko vain?) tarjotut aineistot ja luennotkin jäävät seisomaan tarpeettomina. Tai no, virkailijat eivät seisoskele vaan jatkavat arkityötään - mutta lukioluokissa vastaavat kaipaajat jäävät vaille opastusta.

Koulut hoi, verottaja valmiina!