Ota kantaa oululaisittain (eli virkamies OK-roadshowlla)

Lähde: SlideShare, Vesa Ilola

Oulussa - oululaisittain äännettynä Oulusa - oli maanantaina Open knowledge kuntakiertueella. Minut oli pyydetty kaupunkiosallistuminen ja lähidemokratia -pajaan tuomaan verottajalle kasvot.

Luvassa saattaa olla, varoitti Oulun puuhamies Vesa Ilola etukäteen, kipakkaakin palautetta taannoisesta aikapankkiohjeesta. Lupasin toimia korvina ja tuoda viestit kotipesään tiedoksi.

Kilttejä olivat verottajalle osallistujat :) mutta minä opin paljon, osallistamisesta.

Oikeusministeriön Jaakko Korhonen esitteli Ota kantaa -palvelun ja kertoili osallistamisen periaatteista. Oulussa kaupungin virka- ja luottamusmiehiä oli jo koulutettu Ota kantaa -verkkopalvelun käyttöön, mutta aika tavalla saa vielä asian koordinaattori kulkea valmistelijoiden luona muistuttamassa työkalusta.

Jaakon ohje lisä- tai turhaa työtä pelkääville virkamiehille kuuluu:

Osallistaminen kannattaa, jos asia herättää kovasti kiinnostusta tai jos valmistelija epäilee että käyttöönottovaihe herättää kiivasta polemiikkia.

Hmm. Oiva esimerkki tällaisesta olisi ollut tuoreen aikapankkiohjeen valmistelu.

On helpompi hoitaa viestinvaihtoa avoimesti kaikkien kanssa
kuin yksi kerrallaan satojen kanssa omassa sähköpostissa.

Tämän voi verottajakin allekirjoittaa! Omat neuvontakokemuksemme Suomi24:lla näyttivät toteen melkoisen tuottavuuspyrähdyksen. Selvähän tuo, jos saman neuvon lukee monta sataa ihmistä tai vain yksi..

Jokainen kansliapäällikkö (eli ministeriö) on sitoutunut osallistamiseen, alleviivasi Jaakko. Osallistamisen uusi aika on koittanut julkishallinnossa.

Nielaisin. Verohallinto ei taida vielä tietää saaneensa lupaa saatika määräystä ottaa tätä avoimuuden työkalua käyttöönsä.. Miten ja milloin tuo mahtaa tapahtua?

Kohti kitkatonta Suomea?

Ansiorekisteri on päässyt taas otsikoihin valtakunnan lehdissä (Aamulehti 17.8.2013). Haastateltavana viranomainen, jota on kaavailtu uudistuksen hyödyntäjäksi. Niin varmaan edistäjäksi sopiikin; se joka nyt hoitaa homman miten kuten, ei oikein voikaan olla ajurina uudistuksille - vai voiko?

Verottaja on monessa taho, jonka sanomisella on väliä. Meillä kun on oikeus määrät laiminlyönneistä sanktioita. Niistä taas uudistukset saavat muutosvoimaa.

Minulle on syntynyt kuva, että suuri yleisö, väliin vaikuttajatkin, ei halua sellaista muutosta, joka hyödyttäisi verottajaa. Milloin syynä on taloudellisen informaation pimitys ("Ei enää lisää tietoa verottajalle"- eikö moinen ole harmaata taloutta olemukseltaan?) milloin kainous lain toimeenpanijalle sopimattoman roolin ottamisesta.

Eikö tässä taloustilanteessa pitäisi hylätä vanhanaikaiset argumentit ja osaoptimointi ja alkaa oikeasti katsoa koko julkishallinnon hyötyä? Näin ainakin tänään kuulin Kuntaliitossa toivottavan.

Rahan pitäisi olla se paras ajuri - kuka osaa sitä käyttää viisaasti?

Otsikon sanoitus viittaa ICT2015-ohjelmaan, toteuttajana mm. ansiorekisteri.

//edit 7.1.2015 lisätty tunnisteisiin ansiorekisterin korvaava tulorekisteri

Ko-ko-kohti konkretiaa

Eilen murehdin alkavan yrittäjän palvelupolkua. Koetan nyt konkretisoida, mitä mielessäni liikkuvi. Ystävänpäivän Tekijät-blogauksemme piirsi isompaa kuvaa. Alla keskiössä on myynti.

Kun asiakas astuu torppaan sisään ja ostaa yrittäjältä tuotetta tahi palvelua, tuohon vaihdantatapahtumaan on kytketty kiinni verovelvollisuus. Yhtäältä yritys myy arvonlisää, jota Suomessa (ja koko EU:ssa) verotetaan.

Koska verotus toimii "nettoperiaatteella", vähennysoikeus ja ilmoitusvelvollisuus koskee myös yrityksen ostoja. Tällä erää tuo kaikki ilmoittaminen ja maksaminen hoituu jälkikäteen, kuukausittain tai liikevaihdosta riippuen harvemminkin.

Jälki-ilmoittamisesta reaaliaikaisiin tietovirtoihin

Aina kun ollaan liikkeellä jälkikäteen, aiheutetaan yrityksen ydintoiminnalle häiriö. Tarvittavat tiedot on kerättävä erikseen ja lähetettävä eri tahoille. Joka vaiheessa virheiden mahdollisuus moninkertaistuu.

Tavoitetilassa eilinen yrittäjämme kirjaisi myynnin kassakoneelle (kassaohjelmaan, maksupäätteelle jne.) ja yllä kuvattu kaupankäynti kirjautuisi saman tien kirjanpitoon. Ja tarvittavilta osin datavirtana niille viranomaisille, joille kuuluu. Kuten verottajalle.

Kun tavarantoimittaja laskuttaakin verkkolaskulla, erät voitaisiin koodata eri tileille kulkeutuviksi, niin ostajalla kuin myyjälläkin.

Tiliöintiviite, työmaa-avain, verokannat jne.

Ensi kesänä rakennustyömaiden laskuttajat saavat kiinnitettyä raportoitaviin ostoihin ja myynteihinsä verkkolaskun avulla ns. työmaa-avaimen. Siten rakennusalan raportointi on hoidettavissa ilman hallinnollista taakkaa.

Muutama joulu taaksepäin kukkakauppias-ystäväni masinoi korttipäätteelleen kaikki kirjanpitonsa tarvitsemat tilit. Kymmenkunta tilikoodia riitti.

Nyt tekeillä oleva kuittipakko tuo samat mahdollisuudet myös käteiskauppaan. Olennaista on, että em. vaatimukset kirjataan selkeästi ohjaukseksi niin, että mahdollisesti pakolliseksi tulevan laiteinvestoinnin laatuvaatimukset on turvattu.

Reaaliaikaisuus raivaa virheet järjestelmistä

Jo muinoin viime vuosituhannella verottaja oivalsi että riittää, jos taloushallinto-ohjelma koostaa tietueen, joka sisältää ilmoitukseen vaadittavat tiedot. On vain valittava (ja määriteltävä), kumpaan kanavaan lopputulos "tulostuu": paperille vaiko tiedostona - siis sähköisesti alusta loppuun.

Suurin huoli on noussut vastaanottajapäässä korjaamisen ongelmista.

Mutta jos me keräämme tiedon suoraan maksutapahtumista, korjaava rahavirtahan ilmoittaa itse itsensä! Silloin vastaanottajan summatiedot ovat aina ajan tasalla. Ne vastaavat automaattisesti aina sitä, mitä todellisessa elämässä juuri tapahtui.

Ja eikun toteuttamaan!

Neljäs valtiomahti pistää töpinäksi

Hesarin pääkirjoitus aloitti ketjureaktion, josta on lupa odottaa suuria.

Työllistää pitäisi, mutta vetääkö harmaa talous pidemmän korren, jos asiointi pakottaa pienenkin työnantajan joka viranomaiseen erikseen? Selvittää pitäisi, sanovat viranomaiset, mutta kenelle tämä kaikille yhteinen tekeminen muka kuuluisi?

Sanasta miestä (ja naista), sarvesta mediaa. Blogi vesille ja valjastamaan joukkojen paras voima. Talkoistamisesta Hesarilla on jo hyvää kokemusta, ainakin avoimen datan puolelta. Monet journalistit ovat hiomassa kykyjään ulkomailla, ja se näkyy kerronnassa.

Mikäs on valtion viranomaisen liittyessä kuulolle:

HS etsii lukijoiden kanssa byrokratian kukkasia ja ehdottaa niihin parannuksia. Pohdimme juuri sarjan seuraavaa osaa: mikä olisi sopiva byrokratian kukkanen, joka pitäisi ottaa käsittelyyn? 

kysyy Virka-aika. Kuulolla ovat jo verottaja ja Yritys-Suomi omistajanaan työ- ja elinkeinoministeriö.

Viisivuotias voitti suomalaiset

Veroilmoitusten jättöaika päättyi sitten tältä vuodelta tiistaina. Verkossa veroilmoitus korjattiin jo lähes 600 000 kertaa. Kasvu on komea, viisivuotiaaseen palveluun siis luotetaan.

Verotoimistoissa työ vasta alkaa, kun verkkopalvelu on suljettu ja posti tuo viimeisetkin ilmoitukset. Paperilla saapuneet tiedot sähköistetään ja valmistelu - tiedon käsittely - voi alkaa.

Jos 1,5 miljoonaa meistä korjaa ilmoitustaan vuosittain, millainen olisi meille se kaikkein vaivattomin tapa kerätä ne loputkin tiedot, joita verottaja ei muualta löydä?

Työmatkakulut syntyvät kuukausi kerrallaan. Sama koskee myös sopimuksella kuukausittain tehtävää kotitaloustyötä. Eikö kulut voisi kerätä syntyessään talteen, samoin kuin "matkakulut"?

Voisiko verottaja julkaista sertifioidun version sivullaan, jonka jokainen voisi ladata omakseen? Jos suomalaisista 88 % käyttää nettiä viikoittain, veikkaan että tässä 1,5 miljoonan ryhmässä käyttö lähentelee sataa prosenttia. (Tilastokeskus kertoo nettisuomalaisista lisää)

Ja kun tämä vuosi päättyy, saisivathan nuo kootut summatiedot siirtyä suoraankin odottamaan verotuksen käsittelyä..

Avoin data ja julkishallinto?

Datajournalismin päivä vahvistaa julkishallinnon toimijan ajatteluani siitä, että viranomaisen tehtävä on tarjota tietoa ja osaltaan huolehtia julkishallinnon läpinäkyvyydestä.

Aamulehden Juha Vainio esitteli päivän "akvaariotehtävän". Mediaa kiinnosti Tampere-tunneli, hanke joka, jos oikein ymmärsin, on elänyt päätöksentekorattaissa jo kymmenkunta vuotta. Tampereen kaupunki on avannut hallintonsa pöytäkirjat, joista dataa voi kaivaa jutun juureksi. 

Mitä se on tai ei ole?

Huono uutinen noista pöytäkirjoistaon, että ne ovat nippu Word-dokumentteja, tai vielä pahempaa: PDF-liitteitä. Niistä ei dataa saa kuin käsin raapimalla. Aina dataa ei edes saa, mm. siitä syystä, että alkuperäisen datan viranomaiselta saanut osapuoli ei voi luovuttaa alkuperäiseen aineistoon kulunutta osaa edelleen.

Data, journalismi ja kiinnostavat jutut = skandaali eli iltapäivälehdistö? Jospa ei sittenkään. Jospa julkishallinto katsoisikin asiaa läpinäkyvän yhteiskunnan eli luottamuksen näkökulmasta?

Ilmoittautumisjonossa Veroa nimittäin ihasteltiin siitä näkökulmasta, että julkisten tietojen kautta voidaan tarkastella, miten yhteiskunnassa toteutuu kansalaisten taloudellinen tasa(tai epätasa)-arvo.

Miksi sen pitäisi olla avointa?

Entä julkiset tuet, harmaa talous, julkinen kontrolli? Matkalla Tampereelle kuulin Kanadan tapauksesta. Siinä yritysten verotietoja avattiin, ja lopputuloksena paljastui toimijoita, joilla ei ollut perustetta saamilleen vähennyksille. Läpinäkyvyys toi yhteisön viisauden viranomaisen käyttöön.

Ruotsissa käytössä oleva verotili on kuin clearing-tili, jonka kautta kulkee sekä julkinen tuki että veronmaksu. Siten huijarin on vaikeampi päästä läpi. Turvattavaakin siis on.

Tampereen yliopistosta tutkija Esa Sirkkunen avasi datajournalismia toimittajan silmin. Ansaintalogiikkaa voisi löytyä, sillä datarikasta juttua luetaan pidempään kuin "tyhjempiä" juttuja. Haasteena on tieto, jota ei tahdo löytyä, joko sitä ei saa, tai se ei ole käytettävää. Uusi tietohallintolaki kirjaa jo monia asioita datan avoimuudesta ja jaettavuudesta.

Mitä sillä voisi tehdä?

Haasteet ovat suuria datan käyttäjällekin: analysointi ei ole ihan läpihuutojuttu.

Yhtenä käytännön esimerkkinä datan "vaikeudesta" on tulotilastojen lukeminen. Esimerkkinä Verohallinnon nuorten tulotilasto. Muutama tuokio meni, ennen kuin juttua uskalsi sanoittaa datan perusteella.

Entä jos sitä visualisoisi?

Monimutkaisten ohjeiden ymmärtäminen tai lukutaulukoiden vertailu on aina helpompaa visuaalisesti kuin lukemalla. Hahmotus "vaatisi jonkinlaista autismia", huomautti TaiKin Juuso Koponen (Informaatiomuotoilu.fi). Siten datan käyttäjän on osattava kiteyttää olennainen ja visualisoida se. Koponen kiteytti esityksessään, miten tietoa visualisoidaan.

Visualisointi kannattaa kahdesta syystä: tarjoaja saa viestinsä varmemmin perille (olettaen että osaa hommansa). Mutta ennen kaikkea, se voi lisätä myös yhteiskuntamme jäsenten tasa-arvoa: myös lukutaidottomien ja lukihäiriöisten kansalaistemme osallistumisella on paremmat edellykset.

Mikä estää? Vastassa on yksilönsuoja ja ymmärrys.

Panelistit Heli Mikkelä, Osma Suominen ja Kari Haakana piirsivät ajatuksen toimittajaparasta yksin hurjan datamassan kanssa. Tarvitaan tulkinta-apua ja tekniikkaa, informaatikosta ja koodaristakin olisi apua. Ja muistukkeena vielä se suojapuoli: jos tilasto porautuu rajatulle maantieteelliselle alueelle ja siellä on lopulta yksi uniikeilla taloudellisilla ominaisuuksilla varustettu yksilö, on tilaston yksilönsuoja on menetetty.

Ennen kaikkea on muistettava kertojan vastuu. Tässäkin lajissa luottamuksen voi menettää vain kerran.

Harmaa talous, musta tulevaisuus

Poliisin päivänä kaduille astui uusi nuorisokampanja.

Harmaa talous - musta tulevaisuus
Välistävetäjä vie kaikilta.

Harmaa talous oli melkoisella voimalla vaalien teemana, ja kesän Kreikka-keskustelun ydinhän piilee juuri samassa teemassa. Kas, jos ei jokainen ole tuomassa omaa korttaan kekoon, ei keosta voi suuren suuri tulla.

Monissa Euroopan maissa, ja varsinkin entisten IVY-maiden alueella varhaiskasvatus on iso osa yhteiskuntaan sopeutumista. Jo päiväkodeissa piirretään verotukseen liittyvistä aiheista.. Tiedättehän nuo suloiset 5-vuotiaan piirustukset, siinä sitten hymyilevä presidentti ja rahasäkkejä ja onnellisia lapsia.. en sanoisi, että haen jotain tällaista, mutta onhan se asennekasvatusta väkevimmillään =)

Pohjoismaissa taas on harjoitettu oivaltavaa tarinankerrontaa elokuvan keinoin. Mutta joka vuosi tulee uusi ikäluokka, työn on jatkuttava. Tähän pyyntöön (HS yleisönosasto 16.12.2009) pitää jatkuvasti vastata:

Lukion ja peruskoulun opetuksesta puuttuu yksinkertaisten, jokaisen elämään kuuluvien vero- ja pankkiasioiden opettaminen.

Yrittäessäni omatoimisesti hoitaa palkkoja koskevia verotusasioita ja verokortin hankintoja vastaan tuli sanoja ja ilmauksia, joiden merkitystä en tiennyt. Asiointi veroviraston kanssa tuntui sekavalta, täysin vieraalta ja nololta.

Jälkikäteen jäin pohtimaan, milloin nämä asiat opitaan. Onko tarkoituskin tuoda veroasiat tutuiksi niin sanotusti kantapään kautta? - abiturientti, Helsinki

Verottaja on tehnyt koulutyötä varmaan jo kolmen vuosikymmenen ajan, satunnaisesti ja jonkin verran maakunnan koulujen aktiivisuudesta riippuen.

Pääkaupunkiseudulla(ko vain?) tarjotut aineistot ja luennotkin jäävät seisomaan tarpeettomina. Tai no, virkailijat eivät seisoskele vaan jatkavat arkityötään - mutta lukioluokissa vastaavat kaipaajat jäävät vaille opastusta.

Koulut hoi, verottaja valmiina!

Hyvää yrittäjän päivää!

Tänään vietetään yrittäjän päivää. Ostamme heiltä tuotteita ja palveluja, yrityksissä käymme töissä jne. Yrittämisestä syntyy lopulta meidän kaikkien hyvinvointi.

Tästä pääsen aasinsillalla yhteen hellimääni ideaan. Sen juuret taitavat viedä viime vuosituhannen puolelle, yritysverotoimistoon ja sen asiakaspalveluun Pasilassa.

1990-luvulla yrittäjä pyysi Exceliä

Edessäni istui yrittäjä, joka pyysi Verohallinnolta käyttöön yhtä yhtenäistä exceliä, jota käyttämällä yrittäjän ajamat kilometrit saisi vaivattomammin ilmoitettua oikein ja tarkastettavasti verottajalle. Haave ei toteutunut tuolloin, ainakaan viranomaiselta; olimmehan juuri vasta tulleet nettiin.

Tänä keväänä laadin uudenlaista ohjeistusta matkakulujaan ilmoittaville palkansaajille ja muistin tuon asiakkaan. Internetin myötä, olen nyt kuullut, markkinoilla on saatavissa varsin toimivia ajopäiväkirjoja. Mutta tässä taitaa olla eräs asiakasryhmä ilman apuvälinettä?

Heistä suuri osa selasi tänäkin vuonna kalenteria, kaivoi netistä vanhoja lippuhinnastoja ja käytti kalkulaattoria. Ne, joiden työmatkalla ei kerta kaikkiaan ole julkista liikennettä, kertoivat ajamiaan kilometrejä oman auton käytöstä saatavalla kilometrikorvauksella.

Vuosittain yli 800 000 kansalaista ilmoittaa verottajalle matkakulujaan. Mitä mahtaa kertyä moisen touhun hallinnolliseksi taakaksi vuodessa?

Lasketaanpas. Jos aikaa vierähtäisi ilmoittamisessa keskimäärin vaikkapa vain 10 minuuttia ja ilmoituksen tarkistajilla 5, kansamme istuisi asian äärellä lähes 133 000 tuntia, virkailijat puolet siitä. Jos tuntipalkkaa laskettaisiin 8 euron verran, olemme käyttäneet byrokratiaan yhden ainoan vähennyksen saamiseksi 1,6 miljoona euroa.

2010-luvulla käytin - Exceliä

Olihan taannoin muutama matka minullakin ilmoitettavanani. Vaan eipä hajuakaan kilometreistä, ei bussilinjasta tai lipun hinnoista. Alku- ja päätepiste tiedossa, ne on kiva syöttää Google Mapsiin. Saadut kilometrit vallan on helppo kertoa 0,45€:lla. Kaupunkikulkemisiin on Reittiopas, josta saa oikeat bussilinjat + aikataulut ..ainakin tämänvuotiset; pakko kelvata? Hinnasto samaan malliin? - Verottaja muuten tarjosi edellisvuoden hinnat keväällä sivuillaan.

Vaan mihin tallentaisin? Excel (!!) osaa laskea, valitsen siis sen.

Tuskasta viisastuneena tallensin tälle vuodelle pilveen oman spreadsheetin, jota pääsee päivittämään lennossa.
Mutta mitä tekevät ne 799 999 muuta?

Onko jossain yrittäjä, jolla on jo "Apps" valmiina tähän?

Eikö joku voisi viisastuttaa malliani ja monistaa sen muillekin avuksi? Ladattavaksi Storesta, App tai Ovi tai Android à 0,79 tai vaikka 4,99!

Jos minä olisin itsevaltias, tänään pitäisin kutsukilpailun.
Tavoite: rakenna palvelu, jonka avulla homma hoituu helposti!

Asiakas heitteillä?

Paha vain, kirjoitin torstaina, jos tuottavuuden kynsissä prosessit, palvelujen tuotteistaminen ja mallivastaukset viritetään äärimmilleen niin, että asiakaskokemus onkin etäännyttävä.

Aamun hesarissa (Mielipide C11) kirjoittaja oli suivaantunut valtion palveluihin pääkaupunkiseudulla. Verotoimistot yhdistetty, puhelinliikenne yhden vaihteen takana ja "kaikki virkailijamme ovat juuri nyt varattuja". Onko teleoperaattoreilta tuttu palvelutaso nyt siirretty verottajalle?

Jokaisen veroeuroilla toimivan viranomaisen suorastaan isänmaallinen tehtävä on ehdottomasti viilata prosessinsa timmiin kuntoon niin, että rahan käyttö on perusteltua. Vanha sanonta ainakin Pohojammaalla muistutti aina, että köyhällä ei ole varaa halpaan.

Lokakuussa ihailin postauksessani Tuottavasti tietotyössä? köyhän kunnan mallia terveyspalveluidensa virtaviivaistamisessa:

Imatra oli tarkastellut terveydenhuoltoaan kokonaisuutena, nollasummapelinä. Siis, vaikka emme hoitaisi mielen ongelmia niiden alkuvaiheessa, potilaasta emme silti eroon pääse. Hoidon tarve on myöhemmin entistä vaativampaa ja kalliimpaa.

Talouden realiteetit ovat heijastusta organisaation tehtävien hoidosta. Tehostajan on tunnettava kokonaisuus ja valittava kokonaisuuden kannalta viisaasti. Aniharvoin kai mistään (enää?) löytyy pikavoittoja. Kela on alkanut kokonaisuuden tarkastelunsa ja on Arkillaan uudistajien eturintamassa.

Hesarin kirjoittaja muistutti, että jos viranomainen ohjaa sisään yrittävän asiakkaansa nettiin, niin palvelkoon sitten siellä, henkilökohtaisesti.

Muutos edellyttää jonkinasteista vallankumousta tietojärjestelmissä fyysisiin papereihin keskittyvässä päätöksentekovirastossa. On oltava työjonot, asianhallinta ja asiakkuudenhallinta; tunnistaminen kunnossa ja tietenkin sähköinen arkisto...

Vaihtoehtoja ei taida olla. Sillä niin kauan kuin asiakas tarvitsee velvollisuuksiensa täyttämiseen palvelua, viranomaisen on päästettävä asiakas lähelleen, kanavassa tai toisessa. Ellei päästä, kysyin torstaina:

Voiko sen jälkeen asiakkaan kokemus enää olla positiivinen?
Ja ellei voi, mitä silloin tapahtuu tulokselle - tuottavuudelle?

Maailma pelastetaan palvelu kerrallaan

Perjantain SADe-ohjelman klusteriryhmä skenarioi tulevia palveluaihioita (eräs kuunteli ja pelkäsi kuollakseen sen olevan taas uusi paperihanke).

Puheessa vilisti julkinen data ja katosi jonnekin Odotuksen onkaloon. Tuolla hyppäsi avoin lähdekoodi ja putosi samaan Kaipauksen kuiluun.

Sinnikkäimmin puheissa törmää jo käsitteeseen avoimet rajapinnat, joita em. kaksi kaverusta tulevat tarvitsemaan.

Joskus ajattelen valtion virastoita kulkiessani, että me tiedämme jo mistä puhua, mutta emme, kuinka toteuttaa haluttu muutos.

Muutos syntyy visiosta ja tahdosta

Toisenkinlaisia esimerkkejä on. RTE-ohjelma sai noin vuodessa käyntiin oman käytännön innovaationsa: Raportointikoodisto julkaistiin viime torstaina. Hansel näytti toteen paperittoman laskutuksensa:

Lähtötilanteessa kesällä 2009 verkkolaskujen osuus saapuneista ostolaskuista oli 35% ja tänä kesänä se on ollut jo huikeat 85%.

Oma kokemukseni RTE-vuoden varrelta on, että tarvitaan villejä visionäärejä, rautaisia ammattilaisia sekä maaliin tahtovia vaikuttajia. Oppiminen, tuo siunattu prosessi, jossa ymmärrys syntyy, on hidas.

Siksi muutosprosessien työajasta suurin osa työajasta on pantava vaikuttamiseen, ajatusten esittelyyn ja keskusteluun. Vain siten voi syntyä tarvittava sitoutuminen; mukaan lähtö ja se kaivattu muutos toiminnassa. Muutos toiminnassa = karttana päämäärään strategia + johdetaan joukot yhdenmukaisesti, ks. blogini.

Hanselin muutosjohtaja, talousjohtaja Kirsi Koivusaari kiteytti sen oivasti Arjentietoyhteiskunta-blogissaan:

Mistä projektissamme oli kyse? Ennen kaikkea omasta halustamme. Irtisanoimme skannauspalvelusopimuksemme. Teimme paperilaskun lähettämisen meille niin vaikeaksi, että kukaan ei enää jaksanut ottaa selvää siitä, miten saisi paperilaskun perille talousosastollemme.

Muutos syntyy pieninä paloina

Appletit, Gadgetit, Widgetit, Appsit ja Apit ovat esillä aina, kun puhutaan kännyköistä, Web2.0:sta tai onnistuneista käyttökokemuksista. Itse haaveilin tulevassa henkilöstölehti Otsossamme, että ottaisimme Applesta mallia:

Miten yhdistämme palveluja viisaasti niin, että ne todella palvelevat kansalaisten ja yritysten arjessa? iGooglen ja iPhonen yhdistäessä rajapintoja Facebookiin ja Twitteriin ns. pienpalvelut (applications, gadgets tai widgets) ovat yhä suurempi osa arkeamme, huomasimme sitä tai emme. Verottaja-minä pohtii kehitystyössään: olisiko se mahdollista?

Toiset tekevät jo!

Perjantain Hesari riemastutti: Lounasseteli kännykkään! Ateriointi maksetaan pian vilauttamalla kassalla kännykän tekstiviestiä. Hetkinen, mikäs muu hoituu juuri samoin? Tuttuus käyttöliittymässä on vahva etu. Muistuma on peräisin HKL:n kaupunkimatkailusta: matkalippu kännykkään.

Lukemattomilla viranomaissivuilla kaipaisin niitä pieniä neliöitä: yhteisöpalvelujen "logoja", joita klikkaamalla voin jakaa löytämäni hyvän sisällön. Se on pelkkää pintaa, mutta puuttuessaan harmillista, sekin.

Entä miksi kirjaudun verkkopankkiin yhdellä, verokorttiin toisella ja Helsingin kaupungin asiointitiliini kolmannella pankkitunnuksen vaihtuvalla salasanalla? Järjetöntä?! Minä olen minä olen minä - enkö saa itse niputtaa palveluita, joihin tahdon samalla kertaa, kysyy kansalainen-minä.

Voisiko Twitteriltäkin oppia?

Viikonlopun toinen uutuus on peräisin liikeystävältäni (kuvaakohan termi tarpeeksi suhteemme laatua?) Kari Korkiakoskelta.

Päädyin "sanomalehteen", joka näyttäisi olevan Kari Korkiakoski Daily. Hetken pengottuani oivalsin, että kyseessä on sovellus, joka kokoaa hänen valitsemansa Twitter-peräiset tietolähteet verkkosivulle sanomalehteä muistuttavaan formaattiin. Tiedon jakaminen ja löydettävyys on minusta ensimmäinen askel suureen tavoitteeseemme.

A great way to stay on top of all that is shared by the people you follow - even if you are not connected 24/7 !

HUOMIO! Tämä kirjoitus edustaa jälleen omaa yksityisajatteluani. Siinä esitetyt mielipiteet ovat yksin Kotipellon, eivät SADe-klusteriryhmän, eivät TEM:n eivätkä Verohallinnon. Kommentointi on vapaa!

Raportointikoodisto valmistuu

Raportointi viranomaisille aiheuttaa eniten yritysten hallinnollista taakkaa. Tätä taakkaa keventämään on nyt julkaistu raportointikoodisto.

Käytännössä raportointikoodisto on yrityksen raportoinnissaan tarvitsemilla erittelyillä täydennetty perustililuettelo.

Koodiston mukaisilla tiliöinneillä yrityksellä on valmiina kaikki tiedot liitteitä myöten tilinpäätökseen ja veroilmoitukseen, tilastokeskukseen ja rahoittajille. Raportointikoodisto on luotu laajassa yhteistyössä osana Real-Time Economy -ohjelmaa.

Raportointikoodiston merkitys avautuu, kun tuumaamme hetken viranomaisraportoinnin ja yrityksen arjen välistä kuilua.

Yrityksen elämä on tässä ja nyt

Tässä ja nyt ei suinkaan tarkoita, etteikö yritys suunnittelisi tulevaa; päinvastoin! Mutta yritys on olemassa ja kehittyy aina asiakkaitaan varten. Ei raportointia varten.

Yrityksen rahoitus turvaa sille tuotannon, palvelun ja jakelun. Ostajat tuovat kaivatun kassavirran, josta voi maksaa tuotannontekijät; vuokrat, ostolaskut ja palkat (ja ne kuuluisat sivukulut). Kassavirran on katettava myös lainapääoman kustannus ja voitonjako omistajille.. ja päältä vielä siivu yhteiskunnalle eli verot.

Noiden verojen laskeminen on tähän asti ollut se kivi kengässä: mutkikas raportointi monille eri viranomaisille aiheuttaa yrityksille hallinnollista taakkaa.

Päivittäiset liiketapahtumat kirjataan kirjanpidon tileille. Neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä on laadittava tilinpäätös, ja samaan aikaan on annettava veroilmoitus. Liekö se vuoden tuskaisin osuus: on käännettävä tuloslaskelma ja tase elinkeinoverolain tarkoittamalla tavalla ilmoitukseksi verotettavasta elinkeinotulosta.

Taakka syntyy kirjanpidon ja verotuksen erillisyydestä

Malliesimerkki kimurantista erillisestä laskennasta on poistojen käsittely. Kirjanpidossa pitkäaikaisten hankintojen tulosvaikutus kirjataan poistoina suunnitelman mukaan. Verotuksessa peruste poistoille on erilainen, ja tämä matemaattinen yhteensovittaminen tapahtuu poistoerona taseessa.

Näiden tilikirjausten ja verotusta varten annettavien tietojen välistä kuilua raportointikoodisto kuroo umpeen tiliöimällä kaikki vaaditut tiedot erikseen heti ensikirjauksesta alkaen.


Verotuksen hyllypoisto on tyyppiesimerkki laskennasta, joka tapahtuu yksinomaan verotusta varten. Kirjanpidon tuloslaskelmaan kuulumattomana eränä se on esitettävä sekä erikseen että sisällytettävä osaksi säännönmukaisia EVL-poistoja.

Tämän lisäksi poistoerittelylomakkeella ilmoitetut poistot ovat tähän asti määränneet työnantajan sosiaaliturvamaksuluokan. Luokista on nyt luovuttu: vuoden 2010 alusta sotu-maksu on kaikille työnantajille samansuuruinen.

Poistot eivät suinkaan ole ainoa tarkentavaa erillisraportointia aiheuttava erä. Kirjanpitoa tarkemmat erittelyt tarvitaan mm. aina, kun erä käsitellään yhdellä tavalla kirjanpidossa mutta verotuksessa määrää ei hyväksytä kokonaan vähennyskelpoiseksi. Yleisin tällainen erä lienee edustuskulut.

Poistojen lisäksi koodistoon on jo sisällytetty kausiveroilmoituksen erittelyt sekä verotilin seurantaan tarvittavat taseen erät. Näiden piirteiden viemiseksi ilmoittamiseen työ Verohallinnossa vielä jatkuu.


Raportointikoodiston mukaan kirjaamalla yrityksellä on valmiina kaikki ne tiedot, joita viranomaiset siltä lakisääteisesti odottavat.

Mitä seuraavaksi?

Verohallinto on jo kohdentanut koodiston ja osakeyhtiön lomakkeet (6B, 62 ja 7A) tiedot. Verohallinto antaa erillisen Verohallinnon päätöksen, ja ohjelmistotalot ja Tyvi-operaattorit (mm. Itella) vievät koodiston nykyiseen sähköiseen asiointiin. Loppuvuonna yhteydet vielä testataan Verohallinnossa.

Sitten on koodiston hyödyntämisen aika, ensi vaiheessa siis osakeyhtiöillä, vuonna 2011 alkavilla tilikausilla. Seuraa tilannetta:
www.raportointikoodisto.fi
Raportointikoodisto Vero.fissä


Aiemmin aiheesta sivuten tai suoraan:

Voimmeko olla avuksi kevätkiireissäsi? (20 tou 2009)
Tuotekehitys + verkosto = integroitu palvelu? (12 kes 2009)
Yhteistyöllä osista saa enemmän kuin niiden summan (25 elo 2009)

Mitä eAsiakas tahtoo?

Savu nousi korvista eilettäin, kun viimeistelin vastaustani verottajalta tulleeseen selvityspyyntöön. Pyyntö oli paperilla, asiointi puhelimessa erittäin asiallista ja miellyttävää, mutta sitten rysähdin karille, kaikkine asiakkuuksineni.

Kyse oli tulonhankkimiskulujen tositteista - kyllä, niistä, jotka ovat siinä kuulussa kultaisessa arkistokaapissa, niin kuin esitäytetyn veroilmoituksen tullessa irvailtiin.

Huomasin näet että GoogleDocs-kirjanpidostani puuttui yksi kuitti, kokonaan ja kerta kaikkiaan. Muisti löi tyhjää, arkistointini ei tuottanut tulosta. Kunnes..

eKirja, verkkokauppa ja verkkopankki

Tämä oli se kirja, jonka ostin luottokortilla kirjailijan sivuilta. Hyvä. Mutta Macini uumenissa oleva sähköisten tositteiden kansio veti niin ikään retuperän. Ja eikun verkkopankkiin..kaivamaan kaikki 12 kuukauttako..? Ei! Käväisepäs sähköpostissasi, sillä eKirjan latauksessa oli häikkää..siitä pitäisi olla kirjeenvaihtoa Gmailissa. Kyllä! Ajankohta selvisi.

Maksoin verkossa, Verified by Visa.. MasterCardilla, Stocka kun vaihtoi sellaisen kaikille kanta-asiakkailleen. Minä puolestani vaihdoin oitis turhan paperilaskun eLaskuun, eli takaisin omaan verkkopankkiin, tiliote tuolta kuulta ja katso eLaskun tiedot .. vesiperä?! Ei jälkeäkään veloituksesta..

No, kokeillaans sitten sitä Nordean verkkopankkia, täti kun antoi minulle vaihtuvan salasanalistan (teetti verkkopankkisopimuksen kun olisin vain tahtonut nähdä kortin saldon Nordean palvelutiskillä Stockan yläkerrassa). Step 2: käyttäjätunnus puuttuu!? Puhelin käteen: "Emme voi antaa sitä tässä puhelimessa sinulle" - Miksi sitten Osuuspankkini tunnistaa minut puhelimitse - - - KÄÄK!

Identiteetti käsin koskematta?

Verkkopankkitunnukset eivät siis ole identiteettini, mutteivät oikeastaan pankkitilinikään avain - enhän ole Nordean tiliasiakas. Eikä toinen pankki voi tunnistaa minua toisen asiakkuuden perusteella, vaikka verottaja & Kela voi, kaupungit, ministeriöt ja muu julkishallinto voi..

Tietoyhteiskunta-Suomessa meillä ei oikeasti ole puolueetonta, kansalaisen omaa sähköistä identiteettiä. Kansalainen ei siis ole verkossa tai puhelimessa asioidessaan eKansalainen, vaan hän on valitsemansa verkkopankin asiakas, aina yhden pankin kerrallaan.

EU:ssa esillä taas on enimmäkseen fyysinen siru, mutta sellainen tarvitsee aina laitteita ja ohjelmistoja.. Me suomalaiset emme sitä omaksemme ottaneet.

Omat tietoni eivät siis ole vielä minun hallussani. Tietoyhteiskuntaan on vielä matkaa. Päätetään sillä välin tähän vauhdikkaaseen videoon eIdentiteetistä.

Jäädään odottelemaan, jospa SADe tukipalveluineen kysyisi sen oikean kysymyksen:

Kansalainen, mitä sinä tahdot verkossa?

Näin markkinointiurani alkoi

Se oli kesän alkua 1999, kun nuor(emp)i yritysverottaja sai puhelun Verohallituksen tornitalosta: "Radiolinja tekee mainoskampanjaa, teemana Verovapaa vuosi ja ne haluais verottajan sinne. Lähtisitkö?"

Lähdinhän minä. Sillä tiellä olen vieläkin.

Huvittavaa on, että muistan vieläkin ensimmäisen ajatukseni: Kuka muka voi luvata verovapauden?!

Jutun juoni oli siinä, että kisan voittaja sai 200 000 markkaa (niin, juuri niin kauan siitä on, että Suomessa elettiin vielä markka-aikaa!), jonka Radiolinja oli maksava verottajalle, kunnes henkilön verot tulivat maksettua. Loppu oli sitten luvassa omaan käyttöön.

Paikkana oli Tervasaaren Aitta, joitain sanoja muistan valmistelleeni, ja taisi siellä radiokin olla paikalla.

Verokarhukaan ei ole mikään ryppyotsainen kiusankappale, vakuuttaa Johanna Kotipelto Uudenmaan veroviraston yritysverotoimistosta. -Taloussanomat

Joku taputti olkapäälle: Sehän meni hyvin! Ja sitten se oli ohi.

Tämä kaikki "googlaantui" eilen silmilleni netistä Taloussanomien uutisena, vuodelta 1999. Jutun mukaan olen kertonut myös uusista internet-palveluistamme! Mitä maailmassa ne olivat..? Vero.fi oli juuri vasta avattu edellisenä kesänä.. jaa, no Tyvi-palvelut taisivat elää jo toista vuottaan.

Verottajaksi minut sai Kauppiksen vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas. Viestintään ja palveluun oli rakkauteni siksi, että verotus on niin monimutkaista, että tavallinen ihminen tarvitsee apua ja selkeää suomen kieltä.

Samaa mieltä olen edelleen. Siis markkinoinnissa: mennään sinne missä ihmiset ovat, ollaan siellä, missä puhutaan. Ja vastataan kun kysytään.

Tänään kysymys kuuluu, kuka saa edustaa sosiaalisessa mediassa hallintoa - vai onko parasta vaieta.

Se hirvitti jo 11 vuotta sitten: Saanko minä sanoa koko Verohallinnon puolesta, miten verottaja suhtautuu verovapaaseen vuoteen?

Sain minä.

Verottaja lähti verkkoon

Verottajan uudet palveluavaukset ovat riemastuttaneet ja ihmetyttäneet. Neuvontablogia odoteltaessa parikin verotoimistoa päätti kokeilla uutta tapaa tarjota asiakkaille veroneuvontaa.

Molemmissa kokeiluissa yhteisenä nimittäjänä on suurin ponnistuksemme: esitäytetty veroilmoitus. Suurimmalle osalle meistä se on se ainoa kosketuskohta verottajaan: saan kuoren, jonka sisältö minun pitää tarkistaa. Verottajalle se näyttäytyy kysynnän kasvuna neuvontapalveluissamme.

Niinpä kokeiluille oli järkevä peruste. Kun kaikki eivät kuitenkaan tule kotisivuillemme asti, mennään me sinne missä he jo parveilevat: uuden median toreilla ja turuilla.

Aamulehti kutsui blogiyhteisöönsä

Päätimme käynnistää Aamulehden blogin heti kun Veroilmoitus verkossa -palvelu olisi avattu. Rakensimme edellisellä viikolla kaikessa rauhassa kulisseissa profiilin, otimme valokuvat, päätimme nimipolitiikasta jne.

Innoissamme vaan unohdimme profiilin julkiseksi, ja - hämmästys oli suuri kun - eka kommentti koski jo meitä vielä kun luulimme olevamme piilossa! Kommentti on unohtumaton:

Vampyyri onkin puuttunut, tervetuloa kuitenkin!

Pelästys ja ilo vaihtelivat. Yhden kommentin perusteella oli vaikea päätellä, olimmeko onnistuneet vai ryssineet koko homman. Odotettiinko meitä vai inhottiinko..

Oli huojentavaa huomata, että johtajat uskalsivat pitää räväkämmästäkin kommentista. Se rohkaisi lähtemään ihmisenä ihmisten luo. - Mistäs sitä tietää, millaisen verottajakuvan kanssa lukijat painivat; nyt on mahdollisuus muuttaa sitä inhimillisemmäksi! Se vain vaatii kuuntelua.

Viestintä on vuoroittaista vaikuttamista!

Se kai tässä vuorovaikutuksessa niin ihmeen ihanaa onkin, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Prosessin vaiheet tai lenkit ketjussa kulkevat jotenkin näin. Ensin sinä sanot tai teet jotain, yleisösi vastaa siihen. Sen perusteella sitten muokkaat seuraavaa reaktiotasi Sitä on vuorovaikutuksen haastavuus ja ihanuus.

Sen kaiken ihanan vain menettää, ken on etukäteen lyönyt lukkoon käsikirjoituksen, josta ei ole valmis tinkimään, ei edes vaikka yleisö buuaisi. Lukkoonlyöjä ei jätä vuorovaikutukselle tilaa.

Vakavaa on, että jos vuorovaikutuksesi toinen osapuoli, (palautteen antaja tai kommentoija) kokee että ohitat hänet tai et huomaa häntä hän ei enää palaa luoksesi. Se on tuhoisaa, jos vuorovaikutuksesi tavoite oli todella vaikuttaa häneen. Sillä välinpitämättömyytesi takia hänestä tuli juuri ns. menetetty asiakas.

Kelan esimerkin mukaan Suomi24:lle

Verkkopalvelun avautumista seuraavana tiistaina avasimme Suomi24.fi-kanavamme. Varustauduimme päivystäjin ja taustaryhmin, rakensimme niin ikään profiilin ja tarvittavat bannerit. Kirjoitimme valmiiksi muutaman, kuumimmaksi uskomamme kysymyksen.

Olimme jo etukäteen löytäneet paljon verotusta koskevia kysymyksiä sieltä, mutta tämä kanavamme tulisi keskittymään esitäytettyyn veroilmoitukseen. Hieman pelotti, pysyykö keskustelu tässä kapeassa rajauksessamme.

Yksi asiantuntijamme on riemastuttanut minut ikihyviksi sivusta kuulemallani kommentillaan: "Minusta kaikkein vaikeinta onkin kirjoittaa ymmärrettävää tekstiä tavalliselle ihmiselle".

Verottajalle on luontaista neuvoa yleisesti mutta kaikenkattavasti. Kärjistäen: jos kysyn onko se A vai onko se B, on kamalaa saada vastaukseksi filosofinen pohdinta tyyliin "Jos oletamme että laki Ab kattaa tapauksen A mutta laki Ba sittenkin tapauksesi osuuden B, kysymykseesi ei ole yksiselitteistä vastausta"..

Me olemme halunneet palvella niin, että perusmenettelyyn löytyisi ymmärrettävä ohje. Vasta kun mennään asiassa syvemmälle, on kysyttävä lisää. Niitä vastauksia emme vain anna enää Suomi24:lla.

Sähköiseen asiointiin tarvitaan avain

Verottaja on kunnostautunut sähköisen asioinnin edellytysten ratkaisijana.

Vuonna 2003 kolme valtionhallinnon suurta asiakaspalvelijaa Kela, Työhallinto ja Vero rakensivat yhdessä Tupas-tunnisteisiin nojautuvan identiteettivarmennusmenetelmän (tyypillistä hallintokieltä?) nimeltä Tunnistus.fi.

Viimeaikaiset uutiset pistävät pohtimaan, missä ja miten järjestettynä sähköisen identiteettimme oikein pitäisi olla?

Ja nyt varoituksen sana: en ole insinööri, en tunnistamisen ekspertti - en edes verkkopalvelujen syvätekijä. Olen syvästi kiinnostunut asioiden toimimisesta, ja siten kyltymätön tutkimusmatkailija. Noilla matkoillani luulen loputtomilla kysymyksilläni saaneeni kuvaa miten asiat ovat verkossa: osaan koodata (vähän), ymmärrän tunnistamisen periaatteet (yleisellä tasolla)..

OpenID - yes please, I want to comment!

Olen ollut hidas omaksuja: Facebookin aloitin viime keväänä, vähän blogin aloitukseni jälkeen. Twitteriin rohkaistuin itsenäisyyspäivän alla. Jaa, LinkedIn-tilini on sentään MindTrek-seminaarin peruja eli syksyltä 2007.

Mutta kaikki palvelujen väliset kytkennät olen, hitaasti syttyvän virkamiehen tapaan, kieltänyt kainosti.

Kunnes törmäsin pariin intohimoja herättävään blogiin, ja halusin kommentoida ja vallan omalla nimellä (epäsuomalaisesti?). OpenId oli ilmiselvä valinta. Google oli herättänyt luottamukseni Analyticsissä, AdWordsissa ja Bloggerissa, ja kun ID-tietonikin jaettaisiin blogosfäärissä, ajattelin, ei riskiä pitäisi olla.

Omien blogien väliset kommentoinnitkin alkoivat sujua aivan toiseen malliin. Mutta edelleen "vakavasti otettavilla" sivustoilla esitettynä Facebook Connect -nappi arveluttaa.

Samaan aikaan tietoyhteiskunta-Suomessa

Hallinnossa keskustellaan tavoista mahdollistaa sähköinen asiointi yhä uusissa käyttäjäryhmissä. Kansainvälistyminen on vauhdikasta, työvoima liikkuu vikkelästi ainakin lähialueiltamme. Viranomaisten tiedonvaihto rajojen yli on pääosin paperista, mutta sekin sähköistyy ainakin heti kun EU laatii asiasta direktiivin.

Joskus sellaiset seikat voivat tapahtua lähes valon nopeudella. Onkin suoranainen ihme että suuri hallintolaivamme kääntyi niinkin vikkelästi, kuin tapahtui esimerkiksi ALVEU-palvelun kohdalla.

Ulkomaalainen yritys suomalaisen verottajan asiakkaana? Miten käsitellään yhdessä tietojärjestelmän solussa Y-tunnusta vastaavat yrityksen identiteettinumerot, jos noita muotoja on ainakin sata? Miten rekisteröidään datana pakollisia tietoja, jos jo osoitteiden merkintätavat ovat joka maassa erilaiset? Miten käsitellään yhdessä bittejä ja paperia??

Entä yhä kasvava joukko vanhuksia, jotka asuvat vanhainkodeissa, sairaaloiden vuodeosastoilla - eikä ole ketään kuka hakisi heille kotitalousvähennyksen kun kaukana asuvat lapset ostavat hoivapalvelua vanhemmilleen? Eikö olisikin näppärää hoitaa se sähköisesti?

Myös muutama tilitoimistoyrittäjä on saanut käteensä pankkitunnukset asiakkaaltaan: "He, hoida homma". Se on melkoinen luottamuksen osoitus!

Huolestuttavia uutisia Twitteristä

Lauantai-iltana Twitterin tasainen virta yhtäkkiä sähköistyi: Pulitzer-palkittu lehtimies Jim MacMillan tweettasi jotain hermostuttavaa:

@LaKotipelto A security flaw for all, not just FB-users RT @JimMacMillan: AP: Georgia mother and her daughters logged onto Facebook: http://is.gd/6oLBs

AP uutisoi mitä tapahtui, kun nainen kirjautui Facebookiinsa äly-Nokiallaan (Niin, jutussa mainittiin nimenomaan Nokia! Syy tosin näyttäisi olevan operaattorin, tässä tapauksessa AT&T).

Mitä siis tapahtui? Nainen kirjautui sisään ventovieraan sivulle. Samaan pääsi paikalle hälytetty sisar ja vielä äitikin, eli kaikki kolme pääsivät oman FB-tilin tunnuksilla kolmen eri vieraan FB-sivuille. Samanlainen tapaus on sattunut jo marraskuussa.

Tupas luotiin pankeille - entä mobiili?

Tunnistus.fi ja sisarensa Vetuma toimivat mm. verkkopankkitunnuksilla. Ideana on kirjautua palveluun pankin asiakkuuden tunnistamisen kautta. En siis kirjaudu verkkopankkiini vaan tilaan verkkopankkitunnuksillani varmennuksen, että tunnusteni takana olen todella minä.

Viime viikolla uutisoitiin mobiilivarmentamisesta. Uutinen kiteytti:

"Tavoite on, että kännykällä voisi tunnistautua kaikkiin julkisiin palveluihin, ja kuluttaja tarvitsisi vain yhden salasanan. Esimerkiksi pankkiin kirjauduttaisiin antamalla ensin oma tunnus, minkä jälkeen kännykkään tulee viesti joka kysyy henkilökohtaista pin-koodia. Kun se on lähetetty, verkkopankki aukeaa." YLE 13.1.2010

Olisiko se turvallisempaa?

Kun kansalainen syntyy Suomeen, hän saa automaattisesti henkilötunnuksen. Kuka järjestäisi hänelle luotettavan ja neutraalin avaimen sähköiseen asiointiin?

Verokortti tuli kotiin

Siinä se verokortti taas on. Työnantaja jo muistutteli, että siihen ja tuohon mennessä on verokortti tuotava.

Verokortti kannattaa toimittaa ajoissa palkanlaskijalle, sillä palkastasi viedään 60 % veroa. Ja se on jo kohtuutonta, se!

Miksi verottaja ei toimita verokorttia suoraan työnantajalle, mieheni kysyi aamukahvinsa ylitse. Öö..siksi kai että voit tarkistaa että prosentti on kohdallaan ja muuttaa sitä jos pitää; vain sinä voit hakea muutoksen.

No, sitten vain kortti työnantajalle, ja tuo selvitysosa sitten tänne kotiin? Niin, tosiaan..? Mutta sitten veronmaksajien rahoilla pitäisi maksaa kaksi postikuorta!

Jaa, mutisi mieheni. Jokin silti vaivasi.

No mutta miksi se verokortti ylipäätään pitää muuttaa joka vuosi, vaikka kaikki on ennallaan, vuodesta toiseen.. Ja, hei.. miksei verottaja siirry kokonaan sähköiseen toimintatapaan?

Ennakkoperintäasetus määrää, että työntekijän pitää toimittaa verokorttinsa työnantajalle. Näin siksi, että päätoimen verokortteja on sinulla vain yksi. Jos sitten vaihdat työnantajaa kesken vuoden, saat mukaasi kortin, jossa uudelle työnantajalle kerrotaan, paljonko sinulla vielä on varaa saada palkkaa tällä samalla veroprosentilla.

Ja sen verokortin voi sitten tarvittaessa muuttaa verkossa. Omilla verkkopankkitunnuksilla.

Katso: yrityksen avain verotiliin

Verotilin lähestyessä yhä useampi yrittäjä ja tilitoimisto törmää ensimmäistä kertaa Katso-organisaatiotunnisteeseen. Moni on myös ymmällään: Katso-mikä? Mullako organisaatio, tämähän on yritys? Pää-mikä.. pääkäyttäjyys??

Eikö nyt helpompaa ratkaisua ole! Enkös mä vois vain kirjoittaa siihen meidän Y-tunnuksen..

Se ei kerta kaikkiaan käy!

Ei vain Y-tunnuksella, sillä eihän verottaja voi näyttää yrityksesi asioita kenelle tahansa, joka Y-tunnuksesi sattuu tietämään! Katso-tunniste on kuin abloy-avain: turvallinen ja ainutkertainen. Yrityksen avain voidaan luovuttaa vain sille, jolla on nimenkirjoitusoikeus. Hän voi sitten myöhemmin luovuttaa avaimen käyttöoikeuden työntekijöilleen tai vaikkapa tilitoimistolleen.

Tunnisteen hakeminen käy verkossa

Hakeminen etenee vaiheittain:

1. Ensin varmennetaan sinun henkilöllisyytesi.
   Voit tehdä tämän verkossa tai passin kanssa verotoimistossa.
2. Hyväksy käyttöehdot
3. Täytä yrityksen perustiedot
4. Keksi pysyvät salasanat tunnisteellesi. Merkitse ne muistiin!
5. Muodosta vielä kertakäyttösalasanalista ja tulosta se itsellesi.
   Voit tehdä tämän joko tiedostoksi koneellesi tai perinteisesti paperille. Tee se, tai sinulla ei ole salasanoja!
6. Hyväksy tunnisteen yhteenvetotiedot
7. Ja vahvista lopuksi tunnisteen perustaminen

Tämän jälkeen verotoimistossa tarkistetaan, että olet kaupparekisterissä merkittynä yrityksesi nimenkirjoittajaksi. Kun kaikki on ok, saat antamaasi sähköpostiosoitteeseen ilmoituksen, että tunnisteesi on aktivoitu.

Lopussa kiitos seisoo

Monet ovat myös mielissään: kun alkuvaivan on nähnyt, Katso "pelaa kuin Puikki". Samalla avaimella voit tehdä työnantajan ilmoitukset verottajalle ja ilmoittaa työntekijäsi sairaspäivät Kelaan. Ja pian päästä myös verotilille.

Viraali wörkkii, sana kiirii

Kaikkien huonojen uutisten keskelle on paha päästä "nollauutisella" - no news is good news, sanotaan. Sellainen odotus tätä kilpaa luotaessa olikin, että tämä on juttu, joka leviää todennäköisimmin suusta suuhun -menetelmällä.

Kiva merkintä Kauppalehden blogeissa jostain positiivisesta, kun muut maailmankirjat ovat sekaisin.

Taitavat maailmankirjat olla tällä kertaa myös erittäin positiivisesti vallan sekaisin, kun huomasin matkakuluvähennystä netissä veroilmoitukseeni lisätessäni, että laman ja tartuntatautisesongin piristykseksi ja todennäköisesti historiansa aikana ensimmäisen kerran verottaja yllättää...

Samaan aikaan veroehdotuksen periaate nousi esille Talouselämässä hieman strategisemman tason uutisoinnissa:

Kun muissa maissa siirryttiin sähköiseen veroilmoitukseen ja pidettiin tätä suurenakin edistysaskeleena, Suomi muutti rohkeasti koko toimintamallin ja hylkäsi veroilmoituksen tyystin.

Pääasiahan on, että verkon tuomasta helpotuksesta tietää jokainen siinä kohderyhmässä, joka voi, tahtoo ja kykenee asioida verkossa. Anna hyvän kiertää!

Mitä nyt verottaja markkinoisi?

Yksi on kysymyksissä ylitse muiden: "Miksi julkishallinnon pitäisi markkinoida yhtään mitään? Verottajan asiakkuus?! Ja pah! Se on pakkoasiakkuus, josta ei voi edes kieltäytyä. Mitä markkinoitavaa teissä nyt olisi?" Katsotaanpas.

Verokorttiaikaan meillä on usein puhelinlinjat varattuina ja verotoimistojen aulat täpösen täynnä. Tammikuussa lähes puoli miljoonaa suomalaista haluaa muuttaa verokorttiaan, eikä siinä ruuhkassa tietenkään ole kellään kivaa. 

No entäs netti? Ainakin puolet verokorteista voisi mainiosti muuttaa siellä. Moni haluaisi jo hoitaa kaikki veroasiansakin verkossa. 24/7, jonottamatta, juuri silloin kun sopii. Jos pystyisimme vastaamaan tähän huutoon, saisimme samalla vapautettua osaajia rutiinitehtävistä vaativampaan asiakasneuvontaan. 

Silloinhan kaikki asiakkaamme saisivat parempaa asiakaspalvelua. Nettiväki saisi asioida tahtomassaan kanavassa ja sinne tahtomattomat pääsisivät vähemmillä jonoilla puolestaan puhelimeen tai verotoimiston tiskille. Jokaiselle jäisi enemmän aikaa oikeille asioille. Win-win!

Ja niin ensimmäinen ePalvelu kansalaisille syntyi verkkoon. Verokortista tuli monikanavapalvelu. Vaan mistäs ne käyttäjät sinne saadaan? Siinä se nyt oli, uusi tehtävä. ePalvelujen markkinointi.