sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Löydä kirja

Vielä sana mobiilista ja kirjoista. Lueskelin kirjaa, jonka aion palauttaa omistajalleen ensi viikolla. Kesken kaiken tajusin, että tämä on niitä kirjoja, jotka tahdon omaan hyllyyni ja myös lainata muutamalle ystävälleni.

Seuraava ajatus?
Vieläköhän tätä on saatavana? Kun kirjailija on britti ja teos englanniksi, käännyn Amazonin puoleen. Sen sijaan että avaisin toisessa huoneessa sijaitsevan kannettavani, vieressä olevalla kännykällä selviää: latasinhan aikanaan koko Amazonin kännykkääni :)

Appsi auki ja Etsi-ruutu esiin. Aloin jo kirjoittaa hakuun kirjan nimeä, kun verkkokalvolle tallentunut sanapari pääsi vihdoin tajuntaani asti.

Lukiko siinä todella "Scan it"? Kyllä.
Onko tämänkin kirjan takana viivakoodi? Kyllä.
Klik ja naps. Kirjan esittely, saatavuus ja hintalista olivat edessäni.
Add to basket.

Mitä sinä tarvitsisit vaikkapa verottajan palveluna yhtä helposti?

perjantai 26. lokakuuta 2012

Onko iPhone portaali?

Ensin portaalia odotettiin vuosikausia. Sitten se julistettiin vanhanaikaiseksi. Sitten tulivat Appsit.

Tarvitaanko me enempää? Hetki - iPhonen "työpöytähän" on kuin portaali? Siinä siirtyilen sovelluksesta toiseen: pankista kirjastoon, Gmailista Hesariin tai Amazoniin.

Osa "ovista" on yleisiä, aina ja kaikille avoimia. Osa on kirjautumisen takana. Suurin osa minun ovistani on tässä "eteisessä" aina auki. Pankki lukossa.

Eikö tämä ole portaali? MyApps!

perjantai 19. lokakuuta 2012

Kirjasto taskussa!

Kuka olisi uskonut, että kirjaston saa mahtumaan taskuun? Kirjastot ja niiden luokittelut eivät ihan ensimmäisenä ole hittilistalla, jos päivän uutisiin on uskominen. Paperilukeminen kuolee, ennustelevat useat. (Kirjafanit tosin vannovat toisin).

Joku päivä sitten törmäsin vinkkiin ladata Helmet taskuun. Sanasta naista ja AppStoreen.

Latauksen aikana yritin kuvitella, mitä taskuuni tupsahtaisi. Tai siis kännykkään. Kirjasto on niin iso fyysinen tila, ja käytetyt luokittelut niin tieteellisen oloisia.. Mitähän palvelullisuuksia ovat mobiiliin päättäneet viedä..

Ajatukset risteilivät epäuskoisuudesta jännitykseen.

Tapaamani kirjastoihmiset taas ovat mielettömän monipuolisia soveltajia, jotka palvelevat aivan uskomattomalla tietorepertuaarillaan todellisina tiedonhaun ammattilaisina. (Terveisiä vaan Seinäjoelle ja Vimpeliin!) Niin että jos heitä on yhtään kuultu, niin tasan on hyvää tiedossa.

Eilen sain kirjaston taskuuni. Tänään jo uusin lainani (niin että saan vielä ensi viikolla tehdä muistiinpanoja löytämästäni helmestä).

Käsittääkseni uutta on se, että nyt "lainan voi vaihtaa lennosta". Eli jos näet kaverin hyllyssä kirjan, jonka tahdot myös lainata, teidän ei enää tarvitse matkata lähimpään kirjastoon, jotta kaveri voi ensin palauttaa kirjan - jotta sinä voit sen lainata. Osoita vain kirjan viivakoodia kännykälläsi, niin taskukirjasto kirjaa sen sinun lainaksesi.

Näppärää! Kiitos kirjastot!

Ps. Mitä tästä on opiksi? Tietoarkkitehtuurin kanssa tänään painimani sai miettimään, että kirjoilla on oltava oma id, muuten tuo lainanvaihto ei toimi. Miten tuota id-ajatusta voisi soveltaa tiedonkuljetuksessa verotukseen, säästämään asiakkaan vaivaa? - Lainalistallani näkyy "viivakoodi" ..täytyykin verrata kirjoja ensi kerralla hyllyllä käydessäni :)

lauantai 13. lokakuuta 2012

Onko tämä palvelua, kysyn vaan!

Olisi se ollut viisaampaa vain haravoida syksyn lehtiä eikä ensinkään yrittää yhdistää omia palveluprosessejaan. "Juoksuttavat asiakasta ympäriinsä, ihan niinkuin kaveri aina sanoo", tuhisi mieheni, mielensä niin pahoittaneena.

Olemme jo vuosia edustaneet kahta eri koulukuntaa, mitä tulee NetPostiin ja verkkopankkiin. Minusta laskut kuuluvat maksamisen prosessiin. Tahdon ne pankkiin. Mieheni taas oivalsi NetPostin logiikan alusta asti paperin sähköistämisenä: paperilla tullut kirje (erikoistapauksenaan lasku), menee luonnollisesti NetPostiin. Saahan sen sieltä sitten pankkiin.

Kolme vuotta myöhemmin paljastui, ettei kaikki autoon liittyvä tieto olekaan samassa paikassa. Tapiolan laskut oli heti eLaskutuksen alettua minun hoidossani muutettu verkkopankkiin. Vakuutusmaksut loistivat poissaolollaan NetPostin auton taloutta koskevassa arkistossa.

Sitten aloimme syvällisen ajatustenvaihdon. Se kattoi kaksi eri laskuttajaa (Trafin ja Tapiolan), kaksi eri asiakasta (mies ja sen vaimo) ja kaksi eri prosessia (painatus- ja postitusprosessi sekä maksamisen prosessi).

Ahaa-ilmiö syntyi, kun (ePalvelujen rakentamiskokemuksellani) selostin, mikä ero on tiedoilla, joista eLasku koostetaan ja tiedoilla, jotka painetaan paperiin ja tallennetaan pdf-muotoon.

Se pieni ero konkretisoitui oitis, kun ryhdyttiin tuumasta toimeen. Niin, laskuthan kuuluvat pankkiin, sanoi mieheni ja avasi verkkopankkinsa.
  • Ensimmäinen ongelma: Mistä saan Trafin asiakastunnukseni?    > Avaa NetPosti, sieltä saat sen nopeimmin
  • Toinen: Onko asiakasnumero sama kuin asiakastunnus?    > Useimmiten on. (Kerran tosin olen nähnyt kummatkin)
  • Kolmanneksi: Miten tästä saa kopioitua tämän numeron?       > Ei siitä saakaan, se kun on nyt se pdf, kuin kuva.
Toinen laskuttaja taas teki tepposet omilla eLasku-määrityksillään. Tämän laskuttajan kohdalla pankki ei kysynytkään asiakastunnusta, joka oli otettu talteen hetki sitten NetPostista. Nyt tarvittiinkin viitenumero. Ja eikun takaisin hakemaan numeroa NetPostista. Kirjaudu sisään..

Eipä saanut pankkikaan ihan täysiä pisteitä. "Tahdon tiedon saapuneesta eLaskusta sähköpostiini" -valinta aiheutti herjan: "Sinulla ei ole sähköpostiosoitetta. Lisää se Omat tiedot -osiossa". Omat tiedot sisälsi kyllä sähköpostin, mutta nyt piti aktivoida erikseen valinta, että asiakas sallii pankkinsa lähettää omaan sähköpostiinsa sellaisia tietoja, jotka kuuluvat pankkisalaisuuden piiriin.

Uupunut asiakas päätti urakkansa hieman epävarmoin tuntein, mahtoiko kaikki mennä niin kuin piti. No, sehän nähdään sitten seuraavien laskujen saapuessa..


Onko sinulla vastaavia kokemuksia?
Mitä palveluntarjoajien pitäisi eritoten huomioida, jotta homma hoituisi meidän asiakkaiden kannalta mukavasti?


perjantai 12. lokakuuta 2012

Nyt tiedot yhteiseen käyttöön!


Tammikuun verokorttiruuhkien aikaan visioin kuukausittaisen ilmoittamisen tuomia mahdollisuuksia. Mutta myös asiakkaamme olivat samoilla jäljillä Hs.fin Oma Kaupunki -keskusteluissa.

Heti helmikuussa Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikkö raportoi, että Ruotsissa ollaan jo tositoimissa.
Asiakkaan kannalta palvelu paranisi 
Meillä verokortin voi nyt tulostaa itse.

Vuoden verran kipuilimme kaikin, kun hallinto päätti säästää postikuluissa mutta samalla verokortin saaminen venyi asiakkaalla pahimmillaan viikkoon. Muutos toi heidät yllätykseksemme takaisin toimistoon. Sen jälkeen kauan kaivattu "Tulosta itse"-nappula oli itsestään selvyys.
Ruotsissa on arvioitu, että kuukausikohtainen ilmoittaminen laskisi työnantajien kustannuksia, kun ilmoituksia maksetuista palkoista ei tarvitse antaa kuin yhdelle viranomaiselle ja vuosi-ilmoituksista luovutaan.
Meillä on jo teoriassa - palkkakoodistolla - yhtenäistetty palkanlaskenta niin, että kaikki viranomaiset saisivat työnantajilta vaadittavat tiedot juuri siinä muodossa ja siltä ajanjaksolta kuin tarvitsevat, kerralla ja kunnolla. Työnantaja-parka antaa tätä nykyä erään selvityksen mukaan 60 ilmoitusta vuodessa.

Suomessa niitä tehdään vuosittain pelkästään säännöllisten työnantajien voimin 7,5 miljoonaa kappaletta. Sietää siitä säästääkin!
Sosiaaliturvaan liittyvissä korvauksissa arvioidaan syntyvän mittavia säästöjä, kun tietojen oikeellisuus paranee ja virheellisiin tulotietoihin perustuvat korvaukset vähenevät.
Kun (entinen) palkansaaja sitten tarvitsee tukea toiselta viranomaiselta, ollaan taas samojen tietojen ääressä. Kuntien sosiaalitoimessa tehtävä kiireellinen toimeentulotukipäätös on annettava oikeiden tietojen perusteella ja muutamassa päivässä. Siinä ajassa ei nykymenettelyillä raavita kokoon kaikkea päätöksentekoon tarvittavaa dataa.

Jos ja kun tiedot sitten aikanaan osoittautuvatkin vääriksi (yleensä liian alhaisiksi?), asiakkaan oikeussuojan vuoksi ainoa tapa purkaa tuo päätös on viedä se hallinto-oikeuteen. - Mitä se mahtaa maksaa..?

Tällä viikolla Hesari kirjoitti, että kuntien sosiaalitoimet ovat pulassa. Mitä tulee toimeentulotukeen, niin ovatkin. Mutta niin on myös tukea hakeva asiakaskin. Hänet hyppyytetään pahimmillaan takaisin verotoimistoon hakemaan (hukkaamansa) verotustodistus ja erittelyosa. 10 euroa, kiitos.

Nyt tarttis tehrä jottai! - Kuka lähtisi talkoisiin?


perjantai 5. lokakuuta 2012

Tahtoo Tanskan malliin

Verottaja kurottaa länteen (eteläkin kelpaa), mitä tulee hyvien käytäntöjen löytämiseen. Tanskan työvierailun kohokohdista kateuteni herätti julkissektorin menestys yhteistyössä.

Talouden realiteetit tuntuvat saavan aikaan paljon enemmän tuossa samankokoisessa Juuttien sisarkansassamme.

Jo muutama vuosi sitten verottaja marssi siellä kanavastrategiansa kanssa parlamenttiin: "Tällä rahalla saa asiakaspalvelua päivittäin vain klo 10-14". Sopii, sanoi kansa.

Nyt sikäläinen Digitaliseringsstyrelsen on sitouttanut kaikki 23 ministeriötä luopumaan paperista. Kyllä, luit oikein: jokaikisestä paperilomakkeesta. Vuodesta 2014 viranomaiset lähestyvät kansalaisia (ja yrityksiä) vain sähköisen postilaatikon kautta.

Mitä tekee Suomi?

Huojuu Netpostin ja Asiointitilin välillä, eikä löydä mahdollisuuksia hyödyntää oikein kumpaakaan. Virastot eivät saa sisältömäärittelyä asiointitiliin ylhäältä jotta ymmärtäisivät, miten palvelun saisi käyttöön. Mutta eivät ne oikein uskalla (ehdi? osaa?) puskea omia tarpeitaan alhaalta ylöskään, yhteiseksi määrittelyksi.

Jos ei julkishallinto pian saa tietotekniikkaa valjastettua todelliseen tiikerinloikkaan, kestävyysvaje tulee ja jyrää meitin.


Huomautus! Happamat huomioni eivät edusta Verohallinnon tai SADe-ohjelman näkemystä. Aatokset ovat yksittäisen virkamiehen kokemuksia jähmeydestä, jossa muutosta ei vain saada aikaan, kun yhteinen asia ei lopulta ole kenenkään oma.