keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Open Knowledge Suomi eli verkostossa on voimaa

Avoimen tiedon yhteisöt ja verkostot kokoontuivat marraskuun päätteeksi ensimmäiseen tapaamiseen.

Kauppakorkean vanha tuttu sali 401 pullisteli avoimen datan väkeä korkeakouluista, yrityssektorilta, Open data -verkostoista Suomesta ja Englannista (Thanks Kat!), eri puolilta valtionhallintoa tai eri vaiheista datan avaamistaan.

Käsiteltäviä teemoja oli mm. koulutus, design, työkalut, Creative Commons -lisenssit, datasetit jne.

Teemaryhmät ideoivat säkenöivällä vauhdilla seuraavia konkreettisia etenemisaskelia. Käyntikortit, puhelinnumerot ja sosiaalisen media käyttäjätunnukset tekivät kauppansa, kun ryhmissä toisensa löytäneet sopivat keskenään jatkotoimista.

Lopuksi istuimme isoon piiriin jakamaan löydöt. Keskeiset tulokset julkaistiin saman tien Tieken padilla. Pari minuuttia per ryhmä - uskomatonta! Ja lennosta vielä kirkkaimmat kommentit kuulijoilta mukaan.

Hullaannuttavinta oli huomata, miten eri aiheet nivoutuvat yhteen toistensa kanssa ja miten kysymykset ja vastaukset löytävät toisensa, kun kaikki jakavat oman osaamisensa yhteiseksi hyväksi. Sitä on avoimuus!

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Palvelukonsepteja taskussa ja pölyttymässä

Taksinkuljettaja muisteli päivää, jona ensimmäinen tietokone tuotiin Suomeen. Koneen tuomiseen tarvittiin kuulemma useita rekkoja. Sama määrä tiedonkäsittelykykyä - ja taatusti paljon käyttäjäystävällisemmin - löytyy nykyään joka taskusta, tuumasimme.

Minulla on tätä nykyä "taskussa" kaksi kuulua kännybrändiä, iPhone ja Nokia. Toinen on kuin oma iho tai hansikas kädessä, toinen.. ei.

Mitä se käyttäjäystävällisyys siis oikein on?

Pikkukommari (9300 ja seuraajansa 9300i) oli rakkaani. Sen käyttökokemus oli suora ja intuitiivinen siirtymä Windowsista, siis työkoneesta, jolla arkeni yhdeksästä neljään täytin. Menut olivat uutta, ja ne tarjosivat joka sovelluksessa oman lisäavaruutensa toimintoja. Mahtavaa.

Sitten tuli E90. Sen menut olivat monikerroksiseen laajennukseen nähden tyhmiä. Tyh-mi-ä! Menu tarjosi näet joka sovelluksessa aina vaan sitä yhtä ja samaa. Kun E90 kuoli 2,5 vuotta myöhemmin, en vieläkään ollut oikeasti sinut sen kanssa. En näppiksen, en valikoiden enkä sen metallikuoren-kylmän käyttökokemuksen.

Uskollinen asiakas saa tarpeekseen ja ottaa riskin

Minusta tulikin iPhonisti viime kesänä, kun E90 alkoi temppuilla. Kun sen seuraajaa ei meillä saanut kesäloman alkaessa, marssin kauppaan ja ostin privaattiluurikseni ompun.

Saman päivän iltana olimme sen kaa kuin vanhat ystävät. Yksikään näppäin ei ollut kateissa enää, toisin kuin olin toista vuotta vakuuttanut suosittelijoille: "En minä opi noita näppäimiä, kun olen "tottunut" E90iini. Nyt kysyn kuin Flora-mainos: "Miten me ennen elettiin?"

Lokakuussa E90 sitten sanoi sopimuksensa lopullisesti irti. Sitä ei saanut enää millään vippaskonstilla toimimaan puhelimena, ja niin käteeni ilmestyi E7.

Asiakas haluaisi palata iloiseksi käyttäjäksi mutta ei voi

Aikani olin odottanut sitä hartaasti. Kai se olisi voittanutkin käyttäjän sieluni, jos minulla ei olisi ollut kokemusta paremmasta. Nyt olen vain hukassa sen kanssa.

Kosketusnäyttö on erilainen kuin ompussani.
Näppis - erilainen kuin aiemmassa Noksussa.
Selain - kuin vertaisi nettiä sanomalehteen? ..hidas ja kömpelö.
Kamera? 8 megaa, wow - mutta käytettävyys häviää iPhonelle. Sorry.

Eikö käyttäjätyytyväisyys tai ostouskollisuus synny siitä, että käyttökokemus on tuttu? Viimeiset pari vuotta olen kuullut vain huokailua siitä, kuinka nokiasta toiseen siirtyvän pitää taas opetella kaikki alusta. Nääs, kun kaikki on toisin, kaikki on hukassa.

Asiakas ihmettelee, kuinka nopeasti tottui uuteen

Sitä minä sitten vaan ihmettelen, kuinka minusta tuli laakista tyytyväinen ekan iLuurini kanssa? Ei sen kokemus taatusti ollut tuttu, mulle, alusta asti vannoutuneelle nokialaisen (8110i) käyttäjälle? Mikä voi selittää nopean tottumiseni?

Intuitiivisuus?


PS. Oikeasti muuten yritin tähän kuvata iPhonen E7:llani. Nope. Pelkkää suttua. Niinpä saatte kuvituksen E7:n selaimesta, iKamera kun osasi tarkentaa. Intuitiivisesti, ilman että käyttäjän tarvitsi tietää, mitä asetusta pitäisi ronkkia saadakseen vihdoin haluamansa.
I rest my case.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Uusia palvelukokemuksia yläilmoissa

Paluumatkalla Pariisista kuului kummia. Kun matkustajat on ruokittu, on aikaa ostostella. Kuulutus alkoi aivan normaalisti, tiedäthän:

Hyvät matkustajat, nyt voitte ostaa..blabla didaa..

Mutta se mitä sitten seurasi, löi vallan ällikällä. Jotenkin näin:

Minulla on muutama vinkki teille, joilla on jo kaikkea. Luettelomme sivulla 13 on.. miehille.. ja naisille.. Lentohenkilökuntamme on testannut tuotetta 3000 tuntia, voin todella suositella sitä. Seuraavaksi, vaikkapa jouluksi..

Suosittelumarkkinointia

Lentohenkilökunnan vinkit on Word of mouth -markkinointia parhaimmillaan. Suosittelu lisää luottamusta, mikä mahdollistaa tarttumisen johonkin sellaiseen, jota ei ehkä muuten uskaltaisi omin päin kokeilla. Lentokoneessa luotamme lentohenkilöstöön.

Vertaiskokemukset turvaavat ostopäätöstä

Henkilökohtainen opastus katalogin saloihin puree varsinkin tyyppiin, joka voi vielä hankkia haluamansa leffan tai kirjan netistä mutta jänistää sikaa säkissä: kosmetiikkaa ilman hypistelyä? Ei kiitos!

Kuulutus tuo opastajan jokaisen luo

Kaiuttimen kautta tavoitetaan lisäksi jokainen istuimeltaan. Sen henkilökohtaisempaan neuvontaan ei rajatulla väellä olisikaan aikaa.

Lienee sanomattakin selvää, että tämä matkustaja löysi lyömättömiä joululahjoja suositeltujen ihanuuksien joukosta. Olivat ne samat tuotteet tarjolla katalogissa menomatkallakin, mutta eivätpä vain löytyneet luettelosta. Kiitos, Finnair!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Päivä veronmaksajana ja Verokuitti tekevät veronmaksusta ymmärrettävämpää

Tieto on valtaa, sanotaan. Länsimaissa pyritään vallankäytön avoimuuteen - ja onhan tuota liikehdintää jo arabimaissakin. Yhteiskunnan avoimuus tarkoittaa päätöksenteon julkisuutta.

Avoin data tietotekniikan keinoin tuottaa huikeita visualisointeja.

Päivä veronmaksajana kuvaa bruttopalkkasi jakautumista eri maksuihin työpäivän osuutena. Kokeile vaikka!

Verokuitti taas kuvaa palkkasi perusteella, minkä osuuden sinä rahoitat valtion menoista. Valtion budjettikirja on pitkä kuin nälkävuosi ja kirjoitettu lähinnä hepreaksi. Verokuitti esittelee merkittävimmät menoerät.

Verotuksen julkiset tiedot

Yksi pohjoismainen avoimuuden symboli ovat verotuksen julkiset tiedot. Pian media saa taas omansa. Verkkojulkaisut alkavat laulaa ensimmäisinä, painokoneet ensi yönä syvällisempiä analyysejä.

Vero.fi kertoo, miten
Miten tuloverotustiedot julkistetaan
Mitä tietoja nyt julkistetaan

Juorukalentereiksi niitä ennen sanottiin, ja ovathan tulovertailut omiaan herättämään kateutta, tuota suomalaiskansallista kiroustamme. Mutta näyttävät myös sen, miten poliittisesti päätetyt verotuksen perusteet eri kukkaroissa näkyvät. Sitä on avoimuus.