Aika paketoida vuosi 2013

Vuosi takaperin olohuoneen lattia oli täynnä hellevaatepinoja, edessä matka vallankumouksen viimeiseen linnakkeeseen, Kuubaan. Koko vuotta voikin pitää vallankumouksellisena. Olemme nähneet virkamiehinä ennenkuulumattoman määrän yhteentoimivuutta ja osallistumista yli siilorajojen. Lupaavaa!

Oman blogin kannalta painopiste näyttää siirtyneen kohti kasvokkain vaikuttamista. Takana on kymmeniä tapaamisia yhdestä satojen osaajien kanssa ja enemmän liverapoja kuin vielä koskaan aiemmin (kuten ranteeni jännetuppi ikävästi muistuttaa).

Suurin osa on ollut ammentamista omaan työyhteisöön Yammerin kautta tai pikana Twitterissä.

Laajempi piiri on puolestaan kärsinyt, sillä blogikirjoituksia on tänä vuonna vähemmän kuin koskaan. Tarvitsisin siis nopeamman ja samaan aikaan koostavan tavan blogata. En vain vieläkään ole uskaltanut sanoa kyllä videoblogin pidolle..

Blogivuoden voisi teemoiltaan jakaa kolmeen osaan:

1. huoli kansantalouden ja julkishallinnon tilasta
2. mahdollisuuksia: yhteentoimivuutta, osallistamista ja ansiorekisteri
3. havaintoja palvelurintamalta, mobiilisti tai muuten vaan

Toukokuussa synnytimme virkasiskon kanssa Facebookiin muutosagenteille Virkamiesten avoimen verkoston (VAV).

VAVissa on mukana tekijöitä ja näkijöitä. Kokemukset osoittavat, että vaikka osallistaminen on työläs ja hajanainen tehtävä, itsenäisesti ohjautuvat asiantuntijat kyllä saavat "juttuja aikaan" ilman paapomistakin. Sanalla sanoen voimaannuttava kokemus! Samalla huomaan, että FB on omassa arjessani yhä useammin se paikka, jossa teen työtä. Toinen on Yammer.

Plakkarissa on

• paneeleja KIDE-ohjelman ja Sytyke ry:n seminaarissa
• sparrausta Avoimen datan yhteisössä ja kuntakiertueella
• verkostoja Apps4Finland-päätösgaalassa ja Palkkahallinnon koulutuspäivillä
• työtä ja tekstejä tietoarkkitehtuurin parissa

Vuosi 2012 todisti avoimen datan voittokulkua.
Vuosi 2013 kuuluu yhteentoimivuudelle ja osallistamiselle.
Onko vuosi 2014 vihdoin toteutusten vuosi?

Tekijänkammiosta avoimeen jakamiseen

Tekijänoikeudet tuntuvat usein ennen muuta rajoittavan hengentuotteen käyttöä ja jakamista. Onko niin, että rahanahneus ja typeryys "sitoo suittet" alunperin hyvälle tarkoitukselle?

Lausuin kollegan kanssa perjantaina Verohallinnon palautteen Avointen tietoaineistojen käyttölupaluonnokseen.

Julkishallinnollista tehtävää toimittavassa virastossa ongelma syntyi jo alkuvuonna dataa avatessamme. Taustalla on kuulemma informaatio-oikeus, joka sanoo että kun olemme jotain julkaisseet, olemme samalla luopuneet kaikista oikeuksistamme tekeleeseemme. Siten emme voisi liioin ohjata käyttöä mitenkään, emme edes vaatia että käyttäjän pitäisi kertoa kenellekään käyttävänsä meidän aineistoa (keskustelua tästä Avaa dataa! -blogissa).

Juristi kun en ole, en tahdo oikein kyetä seuraamaan tätä ajatuksenkulkua. Olen läpikotaisin käyttäjän liiveissä, ja internetaikakauden kasvatti.

Jos joku on netissä, se ei tarkoita, että minä saisin sitä käyttää.

Siksi pidän kovasti CC-lisensseistä, ne kun selventävät käyttäjälle pelikenttää kummasti.

Vielä henkilökohtaisempi esimerkkini kumpuaa musiikin maailmasta. Sukulaisemme ihana äänitys on vielä tallessa kasetilla, mutta muussa formaatissa äänitettä ei saa. Laulaja tahtoisi itse teettää äänitteestä uuden painoksen, mutta jotkut-oikeudet ovatkin levy-yhtiöllä, eikä asialle voi mitään. Hänen ihanat laulunsa ovat nyt tuon äänitteen vankina :(

Avoimuuden valokeilahan on vihdoin löytänyt hallinnon. Sen armottomat säteet halkovat jo viranomaisten hakemistoja ja asiakirjoja. Mutta jos totta puhutaan, osallistamiseen näinä niukkojen resurssien aikoina olisi syytäkin valjastaa joukkojen viisaus. Opettelu vain vienee aikaa, kun tähän mennessä kaikki valmistelu on opittu tekemään hiljaisuuden hämärissä kammioissa, kenenkään häiritsemättä asiantuntijan ajatustyötä.

Muistan kun tapasin Ruotsissa Piratpartietin edustajan.. Siinä ajattelussa oli omanlaistaan villiä vetoa. Kuulin täkäläisestä tekijänoikeuslain uudistuskeskustelusta huudon "Miksi eduskunta kuulee vain etujärjestöjä".

Jottai hallinnon kai tarttis tehdä (tällekin asialle).

Nobel, kehityskeskustelu ja virkamiesten vallankumous

Idearikkaan viikon jälkeen pää purskahtelee ajatuksia. Yksi syvä virta kulkee ihmisen motiivien jäljillä.

Verottajakollegani Norjasta jakoi tänä aamuna NYTimesin analyysin Nobel-palkinnosta ja sen valintaprosessista. Kehityskeskusteluni sivusi viikolla organisaation dynamiikkaa ja virkamiehen roolia ja osaamista siinä.

Eilen istuin lahjakkaiden ja intohimoisten yrittäjien kanssa ideoimassa, miten rikki mennyttä yhteiskuntaa voisi korjata. Tutkailun kohteena on joukkojen viisaus, lakipykälien ja menettelytapasääntöjen siiloihin vangitsema virkakoneisto sekä niukista niukin resurssi: budjettirahoitus. (Vrt. aiemmin: Jospa siilot sittenkin kerran ylitetään..)

Kaiken tämän ydin on sama, huomaan tänä aamuna ajattelevani.

Jos johtaja haluaa organisaationsa toteuttavan strategiaan kirjatun palveluajatuksen, hän ei salli alaistensa nipottaa muodollisen pilkun avulla asiakasta nalkkiin. Epäonnistumiset on saatava esille, turvallisuushakuisuudesta ei pidä palkita. Lempeän mutta määrätietoisen kritiikin avulla yhteinen ymmärrys on levitettävä jokaisen palkollisen päähän. Vain niin "jalkautetaan strategia".

Mitä, kaipaanko siis valistuneita itsevaltiaita!?

Sama määrätietoisuus on edellytyksenä jos mielimme saada yhteentoimivia sähköisiä allekirjoituksia ja tupaksia sun muita. Hallinto ei avaudu, jos työhön osallistujat pidetään kulisseissa tai paperilla. Nobel-palkinto on myönnettävä sen ansainneelle.

Why not form a world jury for the world prize? -- The idea seems obvious and has charm, no doubt. But it would only replace one kind of politicization with another, probably even more pernicious one. - The New York Times

Voiko kenelläkään ikinä olla tässä vajavaisessa maailmassa täysin puhtaita jauhoja pussissa yhteistyöhön käydessään? Mikä on agendasi, kun käyt neuvottelupöytään, olipa tavoitteena maailmanrauha, yhteinen kansallinen tunnistamisjärjestelmä tai vain työpaikan kahvitilan miellyttävänäpitosäännöt?

Kuka arvottaa erilaiset pyrkimykset?
Onko vielä olemassa jaloutta ja yhteistä hyvää?

Luin Cristina Anderssonin palvelukokemuksesta: "Demokratia ja laaja osallistaminen on kaikkien etu". Osallistamista pohtiessani oivallan yhtäkkiä, että Gaussin käyrähän se selittää demokratian idean. Demokratia suojelee yhteiskuntaa liian äkkinäisiltä ääriliikkeiltä.

Valta turmelee. Siksi itsevaltius ja harvainvalta on pahasta. Tätä siis olen intuitiivisesti tavoitellut viehättyessäni yhä uudelleen avoimesta datasta, avoimesta tiedosta ja avoimesta hallinnosta. Valtaa on myös kontrolloitava. Siksi meidän kuuluu tietää, millaisia taloudellisia sidoksia on julkisen vallan ja demokraattisen päätöksenteon takana.

Dataksi sanottuna: miten rahallinen tuki ja päätoksenteko korreloivat. Jotta demokratia toteutuisi.

Jotta joukkojen viisaus saadaan mukaan, osallistamisen on oltava todellista. Virkamiesten vastuulle kuuluu, ettemme rakenna osallistamisesta näennäisteatteria tai tyydy pinnalliseen palautteenantoon - joka ei enää ehdi vaikuttaa, kun päätökset on todellisuudessa jo tehty.

Osallistaminen vie aikaa ja vaatii paneutumista.

Jälleen kerran kommunikaatio kohoaa keskiöön - mutta se on jo toinen juttu. Sitä kypsytellessäni, aurinkoista viikonloppua, ohessa vielä Kritiikkiä selontekoprosessille.

Mitä ajatuksia tämä kaikki herättää sinussa?
Osallistu keskusteluun täällä tai Virkamiesten avoimessa verkostossa!

Ansiorekisteri-seminaarin satoa

Julkishallinto ei ole olemassa vain oman tehtävänsä toimittamista varten. Julkishallinto on hallinnollinen kustannus. Siksi sen on toimittava mahdollisimman tehokkaasti ja turvattava osaltaan kansallista kilpailukykyä.

Ansiorekisteri-seminaari kokosi Sitraan 18.9.2013 tekijöitä, näkijöitä ja toteuttajia - toivottavasti myös epäilijöitä. Polku 2 on toteutettava kokonaisuudessaan viipymättä. Palveluväylä toteutetaan Viron malliin, ja on, ICT2015-ohjausryhmän asiantuntijan mukaan, "tuotannossa Q4/2014". Ohjelman eteneminen raportoidaan ict2015.fi-sivustolla. 

Automaatiolla parempaa palvelua

Hallinnollisten velvoitteiden täyttämiseen tarvittavat tiedot kerätään yritysten taloushallinnon järjestelmistä automaattisina sivutuotteina: palkanmaksu ansiorekisteriin, ALV-raportointi verkkolaskuista ja kirjanpito tiliotteella, XBRL-tilinpäätös. 

Edellinen pääjohtajamme Mirjami Laitinen muistutti, että palvelu on sitä parempaa, mitä vähemmän siihen on tarvetta. Etenkin verovaroilla toimivien viranomaisten on palvelukehityksessään ajateltava asiakkaan koko asiointiketjua ja käytettävä yhteistä tietoa nykyistä paremmin.

Kansallinen palveluarkkitehtuuri sisältää uuden tiedonvälityskonseptin ja suunnittelupöydällä olevan kansallisen tunnistautumisen. Valtio tuottaisi kansalaisvarmenteet kansalaisille ja palveluntuottajille maksutta. Välineet tuotettaisiin markkinaehtoisesti, ja valtio tarjoaisi tunnistusportaalin maksutta.

Kansallisen tiedonvälityskonseptin ajattelussa keskiöön nousee kansalainen. 

Kansalainen omistaa omat tietonsa.

Julkishallinto ei varastoi tietoja moneen kertaan eri viranomaisissa vaan sama tieto tallennetaan vain kerran. Ansiorekisteri on tiedon kumulointia varten tarvittava (yksi ainoa) kansallinen rekisteri, johon tulotiedot kerätään reaaliaikaisesti maksamisen yhteydessä. Tiedonkeruu tapahtuu rakenteisessa muodossa, joten palkkahallinnon tiedot on korvamerkittävä (palkkakoodiston pohjalta). Tietopalvelu eli tiedon jakelu kaikille tarvitsijoille hoituu palveluväylän kautta.

Arto Leinonen kertoi verottajan näkökulman ansiorekisteriin. Jo vuosia sitten visioitu reaaliaikainen henkilöverotus sai mahdollistajakseen ansiorekisterin kuin kypsän omenan. Yleisö kysyi, voisiko myös veronpalautukset saada aikaisemmin. Kyllä, mutta vasta sillä hetkellä, kun kaikki verotukseen vaikuttava tieto on saatu haltuun. Pelkät tulotiedot eivät siis riitä verotuspäätöksen tekemiseen.

Kelan Mikael Forss laskeskeli ansiotietojen keskitetyn sähköisen käsittelyn säästävän jo vaatimattomalla 1 minuutin helpotuksella Kelassa 10 htv. Jos säästö olisi 10 minuuttia (kuten todennäköisempää), työvuosia säästyisi jo 100 htv, mikä olisi rahassa 5 miljoonaa euroa. Kuntasektorilla käytetään tulotietojen käsittelyyn vähintään yhtä paljon työtä kuin Kelassakin. Mistä rahat rekisteriin, Valli? päätti Forss.

Timo Valli vastasi, että julkishallinnon ICT:stä vastaa ministeri Virkkunen, rahat ovat ministeri Urpilaisen taskussa, ja kokonaisuus kuuluu luonnollisesti pääministeri Kataisen rooteliin. Nyt on laadittu kolme strategiaa, joista yksi oli ICT2015. Rakennepoliittisen ohjelman ulostulon jälkeen tuntuu, että kaikki tekeminen liittyy nyt yhteen. Ei ole tarvetta muuttaa suuntaa, nyt on aika kiihdyttää vauhtia.

Eläkevakuuttajat varovasti mukana

Ilmarisen Sini Kivihuhta huomautti, että eläkevakuuttajat eivät ole julkista hallintoa vaan kilpailevat keskenään hoitaessaan julkista tehtävää. Kilpailulainsäädäntö siis myös rajoittaa yhteistyötä. 

Ansiotieto on kuitenkin työeläkkeen ydintä, eli jos yritykset alkavat raportoida ansiorekisteriin, eläkevakuuttajat tahtovat olla kehityksessä mukana. Eläkevastuiden pohjaksi tarvitaan tietoa pitkältä ajalta: eläkkeitä lasketaan sekä 100-vuotiaille että nyt eläköityvälle. Tätä tiedonkeruuta ja etuuslaskentaa varten syntyi AREK (2007). Se laskee ja päättelee eläkkeitä juoksevasti ja jatkuvasti. Siten AREKin hoitaman kokonaisuuden korvaaminen suoraan Ansiorekisterillä ei käy.

Kuntasektorille tuplahyötyjä

Kuntien Taitoan Tiia Mäkiranta-Säisä kuvasi kuntasektorin palkanlaskentaa valtavaksi hallinnon taakaksi, jota automaatio keventäisi. Taitoa toteuttaa siten kuntien toiminnan katalysaattorina yhteistä ICT2015-näkemystä. Yksi standardoitu rajapinta vähentäisi sisäisten tietojärjestelmien muutoksia. Reaaliaikaistaminen poistaisi kokonaan yhden prosessin, kun vuosi- ja neljännesvuosi-ilmoittamisesta luovuttaisiin. Lisäksi kuntalaiselle syntyvä kokonaisnäkymä poistaisi ko. kokoamistehtävän palkanlaskennasta.

Ennen kaikkea ansiorekisteri mahdollistaisi nykyistä toimivamman ennakoinnin. Kuntien tulot saadaan verokertymistä. Reaaliaikainen tieto niin menopuolesta (eli palkoista) kuin tuloista (verotulojen kuntakohtaisesta jako-osuudesta) mahdollistaisi myös vastuullisemman talousjohtamisen kunnissa.

Tilitoimistojen arki on rutiineja

Vuokko Mäkinen muistutti, että idea palkkakoodistoon syntyi tilitoimistoarjesta. Taloushallintoliiton jäsenyritykset hoitavat

• lähes 130 000 suomalaisen yrityksen ja yhteisön taloutta 
• noin 50 000 yrityksen palkanlaskentaa 
• (yli 310 000 palkkapussia/kk)
• työllistävät keskimäärin 7,9 hlöä (ei-jäsenyritykset ka 1,6 hlöä)

Tilitoimistot joutuvat viranomaisraportoinnin vuoksi tekemään todella paljon turhaa työtä. Reaaliaikaisen tiedon muhittaminen vuodeksi ei ainakaan paranna tuon tiedon laatua. Sen summaaminen jälkikäteen aiheuttaa turhaa työtä, lähtökohtaisesti aina korjauksia ja taas turhaa työtä. Reaaliaikainen tieto olisi koko ajan saatavilla.

Paneelilla pähkinöiden kimppuun

Maksaisiko moinen reaaliaikaistaminen yrityksille? Real-Time Economy -ohjelmassa palkkajärjestelmien asiantuntijana toimivan Aditron mukaan muutos voitaisiin hoitaa osana vuosihuoltoa, jolloin erillistä kustannusta ei yrityksille syntyisi.

Voidaanko vuosi-ilmoitusmenettelystä luopua? Verohallinto ei tarvitse tarkistavia vuosi-ilmoituksia sen jälkeen kun tiedot saadaan reaaliaikaisesti. Muutoksen myötä myös nykyistä kausiveroilmoitusta on viilattava.

Eläkevakuutusyhtiöiden asiakas yrityksistä vain runsas 10 % ilmoittaa kuukausittain. Vuosi-ilmoittamisesta luopuminen ei onnistu eläkevakuuttajilla pakottamalla vaan olisi tarjottava vaihtoehtoja.

On huomattava, että vaikka ansiorekisteri päivittyy reaaliaikaisesti, ei tietojen lähettämisen sieltä eli tietojen vastaanottamisen tarvitse tapahtua samanaikaisesti. Niin halutessaan toimijat voivat saada tiedot itselleen edelleenkin vuositasolla.

Keskustelussa sivuttiin raportointirajapintoja ja miten mahdollista uutta liiketoimintaa; myös avoin data nousi esille. Yhteys kirjanpitoon sekä palkanmaksuaineiston säilyttäminen tiedot raportoineissa yrityksissä on ratkaistava. Vastuu tiedon oikeellisuudesta ei muutu ansiorekisterin myötä.

Jatkuuko hanke vaikka hallitus vaihtuu? Timo Valli arvioi, että jatko edellyttää hankkeelta vahvaa etenemistä ja näyttöjä. Sinänsä 21 polkua on 10 vuoden ohjelma, jonka kannatuksen Ala-Pietilä kävi mittaamassa kaikkien puoluejohtajien kanssa. Poliittinen päättäjä voi aina uudelleen suunnata tekemistä, ellei näkisi valittua tietä toimivaksi. - Itse uskon informaatioinfrastruktuurien hallinnan olevan osa pysyvää kehitystä. Tietojärjestelmien kanssa ollaan nyt menossa kestävämpään suunnitteluun, jota voisi verrata maankäyttösuunnitteluun.

Miten järjestetään rahoitus ja vastuut? Onko vastuutaho yksi virasto, kuten VRK? Vai rakennetaanko ansiorekisteri Veron tai Tilaston kylkeen? Tai perustetaanko kenties yhteisyritys? Timo Valli vastasi, että toimijasta on jo vuosi sitten julki lausuttuja ajatuksia, mutta päätökset puuttuvat. Kehyskaudelle 2013-2017 on saatu 120 milj. euron varaus, joka mahdollistaa paljon asioita.

Kuka omistaa ansiorekisterin? Saadaanko ministeri Virkkusen ajatus tietoviraston perustamisesta seuraavaan hallitusohjelmaan? Kokonaan uutta virastoa ei oltaisi perustamassa vaan vaikkapa VRK:n pohjalta lähdettäisiin laajentamaan sisältöjä poikkihallinnollisista perusrekistereistä.

Raportoinnin pohjaksi tarvitaan palkkakoodisto. Onko tämä palkkakoodisto se ja kuinka valmis se on? Vuokko Mäkinen vastasi, että Palkkakoodisto on syntynyt eri sidosryhmien kanssa, joten se on melkoisen valmis palkkalajien ja eri raportinsaajien näkökulmasta. Nyt siellä on kaikki viranomaisraporteissa käytetyt eri ansiokäsitteet. - Vielä tarvitaan tietosisältöjen tarkastelu kuntien sosiaalitoimen kanssa.

Miten transaktiot saadaan luotettaviksi ja todennettaviksi? Loki on aina oltava. Palveluväylällä tulee olemaan autentikointi: palvelinten ja osapuolten tunnistaminen. Asiakasnäkökulmaa turvaamaan pilotointiin on tarjoutunut mm. Virkamiesten avoimessa verkostossa toimiva avoin joukko yrittäjiä.

Änkyrät pelkää vaivaa, rahanmenoa ja riskejä. Meidän tehtävämme on vakuuttaa kaikki siitä, että niitä ei synny. - Mikael Forss

//edit 7.1.2015 lisätty tunnisteisiin ansiorekisterin korvaava tulorekisteri

Lottovoittajana julkishallinnossa

Viime vuodet olen törmäillyt siilorajoihin: asia on kahden viranomaisen toimivallan alla, eikä kumpikaan voi tehdä päätöstä yksin. Eikä ole käskyä yhteistyöhön.

Tarvitaan Revoluutio; evoluutio ei enää riitä.

Eri työryhmissä olen törmännyt samaan tuskaan muidenkin puheissa. Tänä vuonna tahti vain kiihtyi, ja kun soppaan iski lusikkansa Tekijät, muutama aktiivi-innovaattori-yrittäjä, the Big Bang oli valmis. Oli aika perustaa Virkamiesten avoin verkosto (VAV).

Ensimmäisten kolmen päivän jälkeen olo on kuin lottovoittajalla. Ei ole suurempaa rikkautta kuin asialleen intohimoisesti omistautuneet osaajat!

Samaan aikaan avoimen datan yhteisö on ottanut käyttöön toimintaformaattinaan yhdistyksen (OKFFI ry.) ja koonnut aktiiveja teemoittain työryhmiin, mukana mm. Hallinnon avoin data. Edelleen tekeminen on vapaamuotoista ja -ehtoista. Kaikki alkoi (vähän kärjistäen) Facebook-ryhmässä Finnish Open Data Ecosystem, kotoisammin FODEssa.

Virallisemmatkin tahot ovat kiinnostuneet avoimuudesta. Valtioneuvosto päätti, että Suomi liittyy maailmanlaajuiseen Open Government Partnership -ohjelmaan. VM alkoi Avoimen hallinnon ohjelman, ja talkoisti sisältöä osana viime syksyn Open Knowledge Finland Convention -tapahtumaa. Tekeillä on myös Avoimen tiedon ohjelma.

Pekkasen Joonas kertoi avoimesta hallinnosta Verohallinnon viestintäpäivillä. Joonaksen dia 19 kertoo, miksi VAV:

Halukkaat virkamiehet ja viranhaltijat voivat ilmoittautua omasta tahdostaan avoimuusagenteiksi. Avoimuusagentit ja -johtajat ovat kansalaisten tavoitettavissa ja pitävät myös toisiinsa yhteyttä avoimuuden edistämiseksi julkishallinnossa.

Sen sijaan että olisimme jääneet odottamaan kutsua, kokoonnuimme pitämään yhteyttä ja kutsuimme kansalaiset samoin tein mukaan. Tervetuloa kaikki!

Suomi 1.0 on päivitettävä!

Koko syksy on luettu uutisia it-rintamalta milloin kenenkin ostoksista, että pieleen meni ja paljon maksoi.

Aloitin urani Verohallituksessa viime vuosituhannen puolella. Ensimmäinen rajat ylittävä yhteistyöprojekti oli kansalaisen käsikirjaa rakentaneessa työryhmässä. Niputimme yhteiskunnan tekemisiä yli hallinnonalarajojen, tunnistimme samoja tehtäviä yhteiseen sanastoon valtion ja kuntien sektorilla.

Kymmenkunta vuotta myöhemmin istuin työryhmässä suunnittelemassa IT-vaikuttavuuden mittareita.

Pari vuotta sen jälkeen SADe-ohjelmassa kaivattiin noita pohjatöitä. Niitä ei löytynyt!? Työ oli jäänyt kesken eikä esitettyjä lopputuloksia koskaan ollut otettu käyttöön. Mahtoivatko lopputulokset edes päästä esittelyyn?

Viime syksynä tarvitsimme avoimen datan lisenssiä. Sellainen oli Yhteentoimivuus-portaalissa, mutta sitä ei otettu käyttöön. Ei sopinut meille.

Viime perjantaina palasin datajournalismin kurssilta ja lueskelin kotimatkalla Twitter-virtaani. Yhtäkkiä alkoi yököttää. Valtion kriisisivusto on olemassa, mutta ei käytössä, huusi YLEn uutinen. "Valtioneuvosto työstää parhaillaan kahta uutta verkkoviestintään liittyvää laajaa hanketta. - Näitä uusia hankkeita ei ole tarkoitettu kriisitilanteita varten, mutta toteutuessaan ne korvaavat nykyisen kriisiportaalin."

Jos muistan oikein, tämä portaali ei onneksi ollut mikään miljoonahankinta. Mutta "Hankkeen vaatimusmäärittely, kilpailutus ja toteutus tehtiin vuosina 2008 - 2010". Kolmen vuoden projekti vei taatusti väkeä. Vaikka virkamiehen palkkaa aina pidetään vain uponneena kustannuksena, on pakko kysyä, mistä kaikesta tuo työ oli poissa?

Toissa viikonloppuna oltiin Avoimen tiedon ohjelman ympärillä. Osaava yhteisö tarjoutui töihin. Mutta vielä ei ollut tekemisen aika. Hallinto ei voi ottaa tarjousta vastaan ennen poliittista käsittelyä. Se on aikataulutettu huhtikuulle.

Olen epäsolidaarinen, kun osoitan sormella. Anteeksi. Mutta meillä ei ole varaa näihin vuodesta toiseen velloviin hitausmomentteihin!

"Pitäisi tehdä tulosta. Kuka osaa ja saa tehdä?"
"Täss siul o hyvä mies!"

Eroon halvaannuksen ajasta, ruvetaan Tekijöiksi!

Heijastuksia vuoden 2012 varrelta

Joulukortti by
Minna Immonen / Erweko 2012

Ei se ole enää muistikaan niin kuin ennen! Havaattinpahan tehneeni myös viime vuodelta jonkinlaisen katsauksen menneeseen. Neljä teemaa nousi silloin keskiöön. No, lusikka kauniiseen käteen, tuostahan on luonteva jatkaa arviointia.

Vuonna 2012 työrintamalla taakse jäi monen vuoden viestintä- ja markkinointirupeama. Päätyöksi tuli sähköisen asioinnin konseptointi ja edelleen tietoarkkitehtuurin rakentaminen. Toivo elää: nyt saadaan vihdoin kuntoon kaikki se aina jonkun tärkeämmän jalkoihin jäänyt seuranta ja analyysi! Samalla data auki..?

Päättyvän vuoden mittaan blogini neljä kidettä ovat

• Raportit palvelukokemuksista,
  joko mobiilista tai muilta mailta vierahilta
• Tuskastelua rappeutuvan moraalin ja kestävyysvajeen kanssa
• Ideoita big datasta ja sen käytöstä
  keinona tehostaa julkishallinnon toimintaa
• SADe- ja avoimuuden sekä reaaliaikaisen talouden edistämistä

Open Knowledge -viikko poiki huimia tapaamisia ja ideoita. Vuoden kohokohta oli tulla haastatelluksi kahden arvostamani osaajan kirjaan:

• Verokuitin luoja Pär Österlund kiinnostui Veron Suomi24-neuvontakokemuksista. Haastattelumme kollegani Marianne Väyrysen kanssa avoimen asiakaspalvelun vaatimuksista organisaatiolle on luettavissa kirjassa Tykkäämistalous.
• Kevään korvalla YLEn tuleva strategiapäällikkö Tuija Aalto kartoitti, millaisia ovat viestintäkäytäntöni ja miten sovellan avoimuutta omalla virkapaikallani. Lopputulos sekä oppia kahdeksalta kovan luokan vaikuttajalta on luettavissa Tuijan kirjamessuille julkaistussa kirjassa Kuinka olla avoin.

Oma paluupanokseni paljon iloa ja intoa tuottaneelle maailmalle kiteytyy kahta kautta:

• Ensi helmikuussa Open Knowledge Finland Conventionissa kootaan virastojen datan avaajille omaa tuki-trackia Usein kysytyt kysymykset.
• Ryhdyin dokumentointitalkoisiin. Kirjaan yhden datan avaajan kokemuksia muistiin blogissa Avaa dataa!

SADe goes AVOIN everything!

Tänään SADe-ohjelman seminaarissa on teemana avoimuus, ilmassa tekemisen meininki. Kun avoimuuden edelläkävijät (Tuija Aalto, Petri Kola, Ville Meloni) sparraavat virastojen virkamiehiä (Timo Valli, Marjukka Saarijärvi, Anne Simanainen-Kauhanen) on lupa odottaa sitä kipeästi kaivattua tiikerinloikkaa!

Syyskuisen Open Knowledge Festival -viikon keskeisin anti omaan ajatteluun oli tiedon avaamisen kautta syntyvät mahdollisuudet. (Psst, rohkaisen klikkaamaan OKF-viikon aiheisiin!) Tiedolla avataan myös hallintoa ja sen siilojen päätöksentekoa. Oma näkökulmani on jo pitkään ollut siilojen yhteentoimivuus.

Sadettelua-blogissa Hovin Ari jo viritteli yhtä näkökulmaa. Kaikkinaisen raportoinnin edellytys on tiedon saatavuus. Yhtenä osatekijänä on myös tiedon löydettävyys. Meillä hiljan avatut/julkaistut yhteisöjen verotustiedot puuttuvat vielä avoimen datan katalogeista. Päätöstä odotellaan.

Verotietojen jokavuotisen tirkistelyn tiimellyksessä Uutisvahti bloggasi mm. näin:

Olisi hyvin hyvin mielenkiintoista katsoa, mitä maksaa esimerkiksi verojen kerääminen. Verohallituksen voisi kokonaan hajottaa, kun laskutus menisi suoraan valtiovarainministeriöstä.

Minusta organisoituminen ei itsessään ole tärkeää. Toiminta ja sen tuloksellisuus/vaikuttavuus on. Maailmalla on malleja, joissa ministeriö hoitaa "verolaskutuksen", meillä sen tekee verohallinto. Joka tapauksessa työ tehdään tiedolla - ja siinä on vielä paljon tehostettavaa.

Let's go!

Avoimuudesta vastuullisuutta

Tyttäreni kertaa psykologiaa kirjoituksiin ja selittää hämmästyttäviä asioita hiljan lukemaansa soveltaen. Jotain sellaista käynnistyi minun - varmasti monen muunkin - mielessä Open Knowledge Festival -viikolla.

Keskiviikkona VM järjesti talkoot, joissa avoimesti ilmoittautuneet ja kovasti erilaiset ihmiset kokoontuivat kokoamaan raameja Suomen kansalliselle toimintaohjelmalle. Suomi liittyy Open Government Partnership -ohjelmaan 70 muun maan kanssa.

Open government, Open knowledge, Open data.. 

Tiedon avaaminen on ollut agendalla pian vuoden. Likinäköisenä olen tyytynyt kuvittelemaan, miten seuraavaksi avautuisivat yhteydet julkishallinnon rahoitukseen (government spending).

Kuluneella viikolla löysin vielä isompia kaaria. Man-saaren kollegan kanssa keskustelimme, miten yritysten vaikutusvalta saadaan näkyväksi päätöksentekoa varten, miten maailmantalous pukeutuu vaikutusvaltaan (vrt. HS 21.9.) ja mitä pitääkään avata jos tahtoo aidosti löytää vaikuttamisen paikat.

Asiakaspolulla omalla äidinkielellä?

Tiedon visualisointi oli esillä Tieto näkyväksi -seminaarissa jo maanantaina. Rob Waller liitti asiakirjojen rakenteistamisesta syntyvän lukutaidon palvelumuotoilusta tuttuun asiakaspolku-ajatteluun.

Torstaina sain kouriintuntuvan osoituksen, mikä merkitys äidinkielellä todella on. Sopimusten visualisointi esiteltiin maanantaina englanniksi. Luulin ymmärtäväni. Mutta vasta kun Stefania Passera puhui saman M!ND-seminaarissa suomeksi, äidinkielelläni, oma soveltaminen pääsi käyntiin.

Samalla käsitin, miten iso asia on saada asioida viranomaisen kanssa omalla äidinkielellä!

Avoin data ei ole tietoa, vasta tulkinta luo ymmärryksen

Illan päätti elävä legenda. Hans Roslingin leipälaji on tehdä "tylsästä" tiedosta visuaalista, tulkita ja kommunikoida sen takana piilevät ilmiöt kenen tahansa ymmärrettäväksi.

Siksi datan, tiedon ja hallinnon avaaminen on enemmän.
Avoimuus on tie vastuullisuuteen.

Tieto näkyväksi!

Julkinen tieto on julkishyödyke, joka kuuluu verovaroin tuotettuna kaikille. Eikä se kulu kenenkään käytöstä.

OKF-viikko käynnistyi 600 kuulijalle Tieto näkyväksi -satelliittiseminaarilla Kauppakorkean juhlasalissa.

Tutkimuksen näkökulmasta tieteenalojen yhteistyö tuottaa tuloksia rikkaammin ja nopeammin, ynnäsi Mannila. Kartat ovat kaikille tuttu tapa visualisoida ympäröivää todellisuutta. Myös tilastotiedettä voi visualisoida, vaikkapa Vehkalahden tapaan Chernoffin naamoilla (kuva).

Tiedon näkyviä ja peitettyjä kerroksia

Olemme tietoisia vain matemaattisesti mitattavista asioista, haastoi taiteilija Haapoja. Miten saadaan näkyväksi näkymätön ja kokemuksellinen? Kiinnostaisiko fotosynteesi lämpökameralla tai audiolaittein?

Ennen tieteentekemisessä oli kaksi tehtävää: teoria ja eksperimentaatio. Nyt tuloksentekoon on tuotu mukaan laskenta ja data. Seuraava trendi on avoin julkaisu eli julkaisut, vähintään tutkimusdata, kaikkien saataville. Genomisekvenssit, tuo muodoltaan yksinkertainen tietomassa, olivat alku datan avaamiseen: geenitutkijat tallensivat kaikki löydökset julkisiin tietokantoihin.

Datan pimeämpi kääntöpuoli

Kun tietoa on saatavilla paljon, mutta vierellä ei ole selittäjää, vaarana ovat virheelliset tulkinnat. Valmiiksi kerättyjen datamassojen rajaukset voivat jäädä hämäriksi tai tiedon luotettavuus (tai epäluotettavuus) ei tule riittävästi esiin.

Kartalle sijoitettavan tiedon haasteita ovat mittakaavat. Entä miten näyttää monia merkityksiä perinteisen maantieteellisen esitystavan rinnalla, kysyi Ahonen-Rainio. Sanomalehden kuvitusta ja vaikuttavaa ympäristövalistusta valottivat arkkitehdit Tietäväinen ja Siitonen.

Tarvitaan lukutaitoa ja datan käytön hyviä käytäntöjä.

Suurena hyötyjänä avoimen (tutkimus)datan käytössä on mainittu mm. julkishallinto. Karttatutkimuksen ajureita ovatkin kuulemma aina olleet valta ja - verotus. :)

Avoin data on lahja

Valtiovarainministeri Urpilainen antoi avoimelle Suomelle todellisen joululahjan. Viime viikkojen jännitysnäytelmä päättyi budjettiviranomaisen hyväksyntään: MML sai avata karttatietonsa.

Kun vastuuntuntoinen budjettivirkamies sai vastaansa innovatiiviset kollegat, polttopisteessä oli veronmaksajien rahoituksella tuotettu data.

Kysymys kuului: laskutetaanko vai katsotaanko, että kertamaksu riittää? Virastohan sai datan luomisvaiheessa ylläpitokulunsa maksettua, virkamiehet palkan tekemästään työstä. Virkasuhteessa tehdyt työt menevät ainakin valtiolla aina viraston - siis veronmaksajien - omaisuudeksi.

Ajoitus oli upea. Juuri ennen viimeistä nuijankopautusta EU tuli ulos Digitaalistrategiansa kanssa: Avatkaa data, jakakaa sitä turuilla ja toreilla, jotta kaikki voimme hyötyä, rohkaisi komission varapuheenjohtaja Neelie Kroes.

Miksi veronmaksajien varoilla kerätty tieto ei olisi kaikkien käytettävissä?

Sen sijaan että yrittäjät keräisivät datan jokainen erikseen itseään varten, he saisivat sen yhdestä paikasta. Kansantaloudellisesti ennen etsintään kulutettu aika voidaan nyt käyttää todellisen liiketoiminnan lisäarvon luomiseen. Mikä taas luo lisää varallisuutta yhteiskuntaan.

Vastakkain olivat lyhyen tähtäimen tulojen turvaaminen ja pidemmän aikavälin liiketoiminnan mahdollistaminen. Järki voitti.

Paikkatietoblogin sanoin: Usko demokratiaan palasi :)

Sydämelliset onnittelut karttatiedon uudisraivaajille!

Roolipelejä ja mahdottomia yhtälöitä

© Frenta | Dreamstime.com

Poliitikko hallintoneuvostossa.
Kunnallispoliitikko kansanedustajana.

Etujärjestöt hallitusneuvotteluissa.
Hallintovirkamies politiikassa.

Budjettivirkamies datan avaajana.
Yrittäjä kunnanhallituksessa.

Työntekijä somessa.
Virkamies innovaattorina!?

Suomi on ollut korruptiotutkimuksissa aina siellä valkoisessa päässä.

Meillä ei tarvitse voidella virkamiestä saadakseen asiansa etenemään.

Sitten tuli Patria.. Isänmaan puolustamiseen liittyvä yritys hämärätouhuissa ulkomailla? Hui! Ja vaalirahakohu: kepulaisetpa tietenkin kaavoitussuhmuroinneissa pitkin poikin Suomea. Soppaan saatiin urheilun kautta myös demarit.

Viikko sitten virkamieskunta puolusti budjettitaloutta. Vastustajana oli virasto, joka tahtoi toteuttaa hallitusohjelmaa. Uhrina datan avoimuus. Shakki ja matti; siilossa kun ollaan.

Vaan ketä virkamiehen kuuluu totella? Yksityiskohdasta säätävää kirjausta vai kokonaisuutta palvelevaa periaatetta?


Jos minä kirjaan intohimoisesta aatoksia joihin uskon ja kirjaan loppuun rajauksen: tätä ei saa lukea työnantajani tekstinä -uskotko minua? Onko oikeasti mahdollista jakaa ajatuksia somessa ja ei-olla jollain osuudella joka hetki kuitenkin, edes vähän, työnantajansa edustaja?

Onneksi tulee joulu ja saa jäädä herkuttelemaan kirjojen ääreen..

Avoin data myötä- ja vastatuulessa

Työnantajuus on yksi eniten hallinnollista taakkaa aiheuttavista velvoitteista. Työnantajan on tiedettävä eläkkeistä ja vakuuttamisesta kymmeniä seikkoja ennen kuin saa palkat maksettua.

Verohallinnolla on ollut etuoikeus olla tuon tiedon keskiössä siksi, että ohjaamme käytännön työnantajavelvoitteiden hoitamisessa.

SADe-ohjelman käynnistyttyä - visionääreimmillä varmasti aiemmin - ajatuksiin nousi palkanlaskennan yhteisen ytimen avaaminen julkisin varoin kaikille.

Miksi jokaisen palkanlaskentatalon pitäisi etsiä joka vuosi muuttuvat sava-maksuprosentit ja eläkevakuutusmaksutariffit sun muut ja vasta sitten päästä omiin oikeisiin töihinsä? Eikö joku voisi kerätä kaiken keskitetysti ja jakaa tulokset kaikille tasapuolisesti?

Julkinen data -avauksen jälkeen on tehty yhteistyötä, raivattu esteitä ja kaadettu muureja. Valtakuntaan on saatu valtioneuvoston periaatepäätös julkisten tietovarantojen avaamisesta. Mutta olemmeko sittenkään ehtineet tarpeeksi?

Tahdon, sanoi Palkka.fi

Tänä syksynä avattiin palkanlaskennan parametrit julkisesti saataville, helposti ja maksutta. Työ on syntynyt osana SADe-ohjelman Työnantajan palvelukokonaisuutta.

Tahdon, sanoo Maanmittauslaitos

Maanmittauslaitos (MML) on tehnyt esityksen karttatiedon avaamiseksi. MML on pyytänyt lausunnon muilta ministeriöiltä. Kaikki ovat käsittääkseni puoltaneet tiedon avaamista. MML on arvioinut, miten maksuperustelain nyt takaamien maksutulojen menetys katetaan - omasta budjetistaan. Kyse on 1 miljoonasta eurosta.

MML ei siis ole rahankerjuumatkalla rahaministeriössä vaan se pyytää lupaa saada toimia hallitusohjelmankin linjaamalla tavalla.

..mitä sanoo budjettiosasto?

Valtiovarainministeriön vastaus oli tyly. "Ei käy".

Tahdon uskoa, että tuo Ei on alustava. Että kunnon virkamiehet huomaavat kantansa olevan kokonaistaloudellisesti osaoptimoiva ja avoimen datan kannalta suorastaan hallitusohjelman vastainen. Ja että he muodostavat kantansa uudelleen paremman tiedon nojalla.


EU sen sijaan..

EU:n komissio julkaisee maanantaina 12.12.2011 merkittäviä linjauksia Avoimesta datasta. Open Knowledge Foundation kertoo, mitä se tarkoittaisi Euroopassa.

Avoin data on kaunista. Se lisää demokratiaa samalla kun se lisää läpinäkyvyyttä tai suorastaan paljastaa väärinkäytöksiä. Tieto on valtaa, ja kun tieto on jokaisen ulottuvilla, se ei enää piileksi vain vallan kabineteissa.

Avoin data luo ryytimaan uusillle innovaatioille, kasvualustan yritystoiminnalle, lisäarvoa yhteiskuntaan ja kuroo osaltaan kestävyysvajetta.

Siksi.

Loppukaneetti:
Lienee sanomattakin selvää, etten suinkaan ajatelmoinut Verohallinnon virallisena edustajana. Kunnon virkamies on hajuton, mauton ja väritön. Tämä kirjoitus syntyi silkasta intohimosta.

Pahaa unta: siilot seuraavat verkkoon?

Voiko asiakas saada hyvää palvelua, jos palvelun rakentamisen lähtökohta on talon sisäinen? Asiakkaan elämähän ei koskaan kulje virastosta virastoon vaan oikeasti jossain aivan muualla. Mitä jos siiloajattelu seuraa organisaatiota aina palvelusuunnitteluun saakka?

Pohdin keväällä itsepalvelun persoonallisuutta ja toisaalta persoonan vaikutusta palveluun, asiakkaan kokemukseen.

Illan suussa juttelin muutaman nokialaistuntijan kanssa. Itseriittoisuus on ennenkin keikutellut imperiumeja. Vain asiakkaansa tuntevalla ja tätä (sanoin ja) teoin kunnioittavalla organisaatiolla on olemassa olon oikeus. Ilmiötä todistavat myös Markkinat, vaikka en olekaan aivan varma niiden oikeudesta itsevaltiuteen.

Joka tapauksessa julkishallinnolla alkaa olla tuhannen taalan (vai pitäisikö sanoa euron) paikka tuottaa hyvää palvelua. On uskallettava ottaa se kauan odotettu, sekä eläköitymisen että vanhenevat tietojärjestelmät selättävä kvanttihyppy.

Meillä on jo kansallinen innovaatiostrategia ja yhteentoimivuus. Me jaamme johtajuutta Sitran malliin ja avaamme dataa kuten Helsinki Region Infoshare.

Mitä me vielä odotamme? Asiakasta keskipisteeksi?

Open Knowledge Suomi eli verkostossa on voimaa

Avoimen tiedon yhteisöt ja verkostot kokoontuivat marraskuun päätteeksi ensimmäiseen tapaamiseen.

Kauppakorkean vanha tuttu sali 401 pullisteli avoimen datan väkeä korkeakouluista, yrityssektorilta, Open data -verkostoista Suomesta ja Englannista (Thanks Kat!), eri puolilta valtionhallintoa tai eri vaiheista datan avaamistaan.

Käsiteltäviä teemoja oli mm. koulutus, design, työkalut, Creative Commons -lisenssit, datasetit jne.

Teemaryhmät ideoivat säkenöivällä vauhdilla seuraavia konkreettisia etenemisaskelia. Käyntikortit, puhelinnumerot ja sosiaalisen media käyttäjätunnukset tekivät kauppansa, kun ryhmissä toisensa löytäneet sopivat keskenään jatkotoimista.

Lopuksi istuimme isoon piiriin jakamaan löydöt. Keskeiset tulokset julkaistiin saman tien Tieken padilla. Pari minuuttia per ryhmä - uskomatonta! Ja lennosta vielä kirkkaimmat kommentit kuulijoilta mukaan.

Hullaannuttavinta oli huomata, miten eri aiheet nivoutuvat yhteen toistensa kanssa ja miten kysymykset ja vastaukset löytävät toisensa, kun kaikki jakavat oman osaamisensa yhteiseksi hyväksi. Sitä on avoimuus!