Politiikka on rikki

Politiikka on rikki, murehtii kokoomuksen puoluesihteeri.

"Poliitikkojen tulisi antaa arvot ja määritellä tavoitteet, mutta virkamiesten pitäisi antaa etsiä vapaasti parhaat keinot tavoitteiden toteuttamiseksi. Lopullinen päätös olisi jälleen poliitikkojen."

Nyt tämä raja hukkuu sekä poliitikoilta että virkamiehiltä, parahtaa VTV:n pääjohtaja.

Suomea vaivaa kielteinen ilmapiiri: "Meillä on Suomessa liian kielteinen ilmapiiri, joka vaikuttaa suoriutumiseemme", sanoo pääministeri. Kataisen mielestä Suomen suorituskykyä painaa alas se, että täällä ei sallita epäonnistumisia. "Meillä on täydellisyyden illuusio."

Jos joku esittää uuden ajatuksen tai idean, se ammutaan joka kolkalta alas, jos se ei ole täydellinen", Katainen valitteli.

Koneet uhkaavat viedä kolmanneksen suomalaisten töistä. Kestävyysvaje vie kunnilta valtionosuudet, itsehallintoon vain ei sovi koskea. Kuntien tuloveroprosentit paukkuvat katossa, työssäkäyntialueet venyvät verovene vuotaa miljardeja, mutta matkakulujen verovähennysoikeus ärsyttää.

Puhutaan kansalaispalkasta tai Liberan perustilistä mutta voiko sosiaaliturvasta vaatia vastiketta? - Hollanti tosin aikoo laskuttaa vankeja yösijasta :) Nuoriso syrjäytyy, mutta eläkeikää pitäisi nostaa. Tosin, kun yrityksissä tai julkissektorilla saneerataan, lähtijät valitaan joka tapauksessa pian poistuvista.

Mahdottomia yhtälöitä!?

Kun kaikki menee pieleen, reaktiotapoja on kaksi. Pää pensaaseen ja pakene. Tai kokoa itsesi ja taistele. Ilokseni tätä jälkimmäistä porukkaa on vallankumouksellisen paljon liikkeellä. Se on Suomen onni.

Miten meidän käy, on vielä ratkaisematta.

Sotkuista prosessia ei kannata sähköistää. Muutos toimii vain jos vanhasta luovutaan. Moiseen tarvitaan rohkeutta. Onko meillä sitä? Tarjosin eilen yhteisöistä erilaista osaamista. Mutta jos päätöksenteko on rikki, missä on se, joka ottaa apua vastaan?

Tekijöitä tarjolla, kuka haluaa?

Lähde: Sakari Möttönen:
Miksi kuntien strategiat eivät toimi..

Tunnen monta viisasta miestä ja naista. Me blogaamme, vaihdamme ajatuksia ja verkostoidumme. Yhä useammin haluaisimme tarttua asioihin ja tehdä jotain!

Me murehdimme julkisen talouden kestävyyttä ja virastoissa tehtävän työn vaikuttavuutta. Kannamme huolta pienten yritysten pärjäämisestä, työntekijöiden jaksamisesta. Kannamme yhteiskuntavastuuta ja kannatamme kestävää hankintatoimintaa..

Yhä useammat näkevät vanhan systeemin tulleen tiensä päähän. Pohdin blogissani, että Työ 2.0 vaatii uutta myös viranomaisilta. Vauhti jolla eläköidymme ja velkaannumme syventää rahoituskuilua ja hoputtaa ratkaisujen löytämistä.

Puhutaan ilkeistä ongelmista tai systeemisistä ongelmista. Sellaisista, joita ei voida ratkaista olemassa olevasta käsin. Minä olen ajatellut tiikeriloikkaa, monet puhuvat laatikosta ulos astumisesta.

Avoimen datan aktiivit ovat tarjoutuneet mukaan Avoimen tiedon ohjelmaan (mutta ensin tarvittiin ministeritasoisia päätöksiä, katsotaan sitten.. ). Somesukuiset opettajat halusivat tarjota kaikille aineistojaan verkossa (mutta alan perinteiset edunvalvojat nostivat mekkalan). Koodaajat tarjoavat apua eri virastoille (mutta se vaatii palvelua joko pro bono tai sitten kilpailutuslaki tahmaa kaiken). Lahjoittajat tarjoavat rahoitusta (mutta rahankeräyslakia pitäisi muuttaa)...

Haloo Suomi-neito! Meitä on paljon, jotka murehdimme yhteisiä ja olemme valmiita kantamaan vastuuta. Meillä on myös paljon osaamista, joka kannattaa hyödyntää!

Mistä löytyy tilaaja tai osallistaja??

Virkamiesten avoimessa verkostossa olemme tunnistaneet alkaneen vuoden tavoitteiksi ainakin isomman kuvan jakamisen. Myös yhteiskuntavastuu on agendalla. Mitä muuta? Osallistu keskusteluun Facebookissa! Tai kommentoi täällä.

Yrittäjä kaipaa julkishallintoa. Tositarkoituksella

Hämäläisen Timo kärjisti Tebatissa oivasti, ettei julkissektorin rakennemuutos pelasta kilpailukyvytöntä elinkeinorakennetta. Uudet kasvuaelueet tarvitsevat alustakseen yhteiskunnan nykyisiä vahvuuksia. Kokonaisuudessaan kehittämiseen tarvitaan systemaattisempaa otetta.

Reaaliaikaisen talouden ponnistelumme ovat pohjanneet mahdollisimman vähän vaivan periaatteeseen. Yhteiskunnan toimiva infra luo onnistumisen edellytyksiä myös niitä kaivattuja verotuloja luovalle - ja työllistävälle - yritystoiminnalle.

Myös verottajan sähköistymisen taustalla on ollut ajatus tiedonkeruusta lähteellä, mahdollisimman vähän vaivaa aiheuttaen.

Timon huomio

"Pitkälle erikoistuneet yritykset tarvitsevat tuekseen niiden tarpeisiin räätälöityä toimintaympäristöä. Teollisten klusteriemme menestys on perustunut pitkälti tällaisiin synergiaetuihin. Systeemistä lähestymistapaa ei kuitenkaan ole määrätietoisesti hyödynnetty uusien kasvualueiden kehittämisessä." 

vie ajatukset kehittyville aloille. Parahdin oman uuden talouden kohtaamiseni jälkeen, että Työ 2.0 vaatii uutta myös viranomaisilta.

Tällä rintamalla en suureksi pettymyksekseni ole havainnut mitään liikettä (otan mielelläni väitteeseeni oikaisuja vastaan!). Kirjoitin siitä, kuinka nykylakien mukaiset menettelyt pakottavat byrokraattisuuteen. Ei ole ketterämpää tapaa hoitaa velvoitteensa, saati sähköisempää menettelyä verkkoyrittäjälle jne. Timo kirjoitti puheenvuorossaan, että

Erityisesti julkiselta sektorilta löytyy maailmanluokan osaamista, jota ei vielä ole kaupallisesti hyödynnetty.

Tuon toivon varaan minäkin katson. Ennen muuta avuksi tarvitaan sähköisiä rajapintoja ja asiakaspalvelun ketteröitymistä. En usko, etteikö osaamista löytyisi. Tahtoakin alkaa olla (vrt. Kansallinen palveluarkkitehtuuriseminaari 4.10.2013).

Rahapulasta puhutaan, eivätkä eurot tehostukaan siiloihin kaatamalla. Yhteisvastuuta kuitenkin löytyy. Tekijät ovat alkaneet parveilla :)

Suomi 1.0 on päivitettävä!

Koko syksy on luettu uutisia it-rintamalta milloin kenenkin ostoksista, että pieleen meni ja paljon maksoi.

Aloitin urani Verohallituksessa viime vuosituhannen puolella. Ensimmäinen rajat ylittävä yhteistyöprojekti oli kansalaisen käsikirjaa rakentaneessa työryhmässä. Niputimme yhteiskunnan tekemisiä yli hallinnonalarajojen, tunnistimme samoja tehtäviä yhteiseen sanastoon valtion ja kuntien sektorilla.

Kymmenkunta vuotta myöhemmin istuin työryhmässä suunnittelemassa IT-vaikuttavuuden mittareita.

Pari vuotta sen jälkeen SADe-ohjelmassa kaivattiin noita pohjatöitä. Niitä ei löytynyt!? Työ oli jäänyt kesken eikä esitettyjä lopputuloksia koskaan ollut otettu käyttöön. Mahtoivatko lopputulokset edes päästä esittelyyn?

Viime syksynä tarvitsimme avoimen datan lisenssiä. Sellainen oli Yhteentoimivuus-portaalissa, mutta sitä ei otettu käyttöön. Ei sopinut meille.

Viime perjantaina palasin datajournalismin kurssilta ja lueskelin kotimatkalla Twitter-virtaani. Yhtäkkiä alkoi yököttää. Valtion kriisisivusto on olemassa, mutta ei käytössä, huusi YLEn uutinen. "Valtioneuvosto työstää parhaillaan kahta uutta verkkoviestintään liittyvää laajaa hanketta. - Näitä uusia hankkeita ei ole tarkoitettu kriisitilanteita varten, mutta toteutuessaan ne korvaavat nykyisen kriisiportaalin."

Jos muistan oikein, tämä portaali ei onneksi ollut mikään miljoonahankinta. Mutta "Hankkeen vaatimusmäärittely, kilpailutus ja toteutus tehtiin vuosina 2008 - 2010". Kolmen vuoden projekti vei taatusti väkeä. Vaikka virkamiehen palkkaa aina pidetään vain uponneena kustannuksena, on pakko kysyä, mistä kaikesta tuo työ oli poissa?

Toissa viikonloppuna oltiin Avoimen tiedon ohjelman ympärillä. Osaava yhteisö tarjoutui töihin. Mutta vielä ei ollut tekemisen aika. Hallinto ei voi ottaa tarjousta vastaan ennen poliittista käsittelyä. Se on aikataulutettu huhtikuulle.

Olen epäsolidaarinen, kun osoitan sormella. Anteeksi. Mutta meillä ei ole varaa näihin vuodesta toiseen velloviin hitausmomentteihin!

"Pitäisi tehdä tulosta. Kuka osaa ja saa tehdä?"
"Täss siul o hyvä mies!"

Eroon halvaannuksen ajasta, ruvetaan Tekijöiksi!