Digitulppia kehittämisen tiellä

Aamupalaverin päätti yhteisen moton kirkastus. Digital by default ja Open by default ovat avaimet Suomen nostamiseen suosta.

Hallitusohjelmaan asti on nyt kirjattu muutoksen sävelala.

Melodia on tuttu jo tämän vuosituhannen alusta: 

Ensimmäinen Verohallituksen ulkopuolinen työtehtäväni oli osallistua Kansalaisen käsikirjan laadintaan verottajan palvelujen kanssa. Vuosi oli 1999. Luokittelimme tekoja ja siihen aikaan paperisia asiakirjoja erilaisiksi isommiksi kokonaisuuksiksi. Tunnistimme elämäntilanteita, joissa erilaisia tarpeita syntyy.

SADe-ohjelmassa luotiin 2010-2014 kilvan asiointitilejä. Toteutus ainakin omalta näköalapaikaltani näyttäisi kompastelevan kysymykseen:

• MITÄ me sinne toimittaisimme?
• MISTÄ sen löydämme?
• MILLÄ se sinne saadaan?

Suomi.fi-konseptoinnissa taisimme jokunen vuosi sitten aavistella juuri nykyistä palvelunäkymää. Palveluväylän avulla Kansallinen palveluarkkitehtuuri (tuttavallisemmin #KaPA vaan) muuntaa kryptiseksi jääneen asiointitilin viestinvälityspalveluiksi. Ja #KaPA löytyy siis osoitteesta eSuomi.fi.

Joukahainen se vain laulelee mättäällään? 

Palvelumuotoiluun tottunut JulkICT-kollega haastoi piirtämään jokaiseen suunnittelukaavioon Asiakkaan. Kansalainen tai Yrittäjähän se on se toimija, joka yrittää saada elämässään jotain aikaan. Se tapahtuu joko kirvellen, meistä viranomaisista huolimatta tai - kuten toivon - sujuvasti meidän avullamme.

Voiko tosiaan olla niin, että digi-Suomi on rikki (Voutilainen Polemiikissa, s.2), koska kukin Joukahainen on yrittänyt digitalisoida oman organisaationsa tapaa toimia - Asiakkaan unohtaen?

Kansallinen tulorekisteri tekeillä

Kuvakaappaus: VM OECD-seminaari
(kuva: Sako-projekti, Kotipelto 2012)

Kansallisen tulorekisterin rakentaminen alkoi virallisesti marraskuun ensimmäisenä päivänä AD2014. Alkusanat lienevät pian parin vuoden takaa, tammikuulta 2013.

Verohallinto luovutti tietojen hankinta -prosessinomistajan hankepäälliköksi ministeriöön. Kuukausien valmistelun tuloksena nimeämispyyntö työryhmiin (VM 055:00/2014) saapui "jakelussa mainituille tahoille".

Mammuttihanke on asiakirjassa pilkottu neljään alaprojektiin:

- Toiminnallisuus ja liittymät
- Tulokoodisto ja sanasto
- Lainsäädäntö
- Teknologia, palvelut ja arkkitehtuuri

Torstaina vuosia puurtaneet palkkakoodisto-aktiivit istuivat alas ratkaistakseen, mikä kulma (käytännössä asiakirja) tähänastisesta työstä otetaan tulokoodistotyön pohjaksi.

Vuosien työllä hyvä pohja

RTE-ohjelmassa listasimme aluksi exceliin palkanlaskentaohjelmistoissa yleisesti esiintyneitä tietoja ja keräsimme tiedontarvitsijat samaan pöytään.

SADe-ohjelman Palkkahallinnon yhteentoimivuus -työssä määrittelimme kerätyt käsitteet ja yhteensovitimme eri lainsäädäntöjen määritelmiä. Käsitteitä on lisätty ja päällekkäisyyksiä karsittu. Työtä on tehty keskustellen kasvokkain ja Yammerissa, ja tulokset TSK:n asiantuntija on kirjannut wordiin käsiteluetteloksi ja -kaavioiksi.

Lisäksi ryhmittelimme Taloushallintoliiton ja verottajan kesken listatut käsitteet toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi.

Avoimuus ja yhteistyö on voimaa

Yhtenäistämistä riittää, jos nykyinen vuosi-ilmoitusmenettely mielitään purkaa vaivattomaksi, palkanlaskennan taustalla automaattisesti toimivaksi tiedonkeruuksi.

Hare ei hanketta vielä esittele. Viestinnän vuoro tullee hankesuunnitelman edetessä.
Ajattelin kuitenkin kertoa jo tämän verran :)
- terveisin hankkeeseen osoitettu virkamies


Sanasto kertauksen vuoksi:

Tulorekisteri: Viralliselta nimeltään Kansallinen tulorekisteri (asettamislyhenteeltään Katre). RTE-työssä ja Sitran seminaareissa aiemmin ansiorekisteri, kyse samasta asiasta.

Tulokoodisto: RTE-työssä aiemmin palkkakoodisto. Tulokoodisto tulee sisältämään palkanlaskennan erien lisäksi muitakin tuloja, kuten mm. eläkkeet ja etuudet.

Asiakas monikanavasuossa

© Nuno André | Dreamstime.com

Viikon asiakaskokemukset ovat yllättäneet niin hyvässä (ed. postaus) kuin pahassa (alla).

Ystäväni tilasi kaiutinparin eräästä suuresta kivijalka-verkkokaupasta. Saapumislupaus: 2-5 päivää. Kolmantena päivänä tilaus ei ollut muuttanut statustaan, joten asiakas soitti asiakaspalveluun: "Soitamme, kun saamme tiedon varastosta". Pari päivää myöhemmin hän soitti uudelleen, nyt jo vimmastuneena: "Ei voi kestää tietokoneaikana näin kauan löytää tieto, onko tilaukseni käsitelty vai ei! Perun kaupan."

Ennen kuin ensimmäistäkään vastausta varaston tilanteesta oli saatu, tilaus erään pikkuyrittäjän kaupasta oli jo löytänyt perille.

Toinen ystäväni purki turhautumistaan Facebookissa. Olivat toisessa yrityksessä ottaneet hänen kännykkänsä korjattavakseen ja luvanneet valmiiksi parissa tiimassa ynnä meilata asiakkaalle "hep", kun saa hakea. Ei kuulunut meiliä, ei. Ystävä lähti päivän päättyessä meilitönnäkin laitettaan noutamaan. Sai kyllä, kännykkänsä, mutta kommentoi: "Laite oli ok mutta palvelukokemus oli rikki. Huteran palvelun vuoksi en ihan luota puhelimeenkaan."

Mikä moka! Palvelun tekninen laatu saa lommon, kun palvelulupaus pettää. Liian kiire? Unohdus? Aukko tehtäväkaaviossa?

SADe-seminaarissa Seppo Määttä puhui itseämme suuremman tehtävän toteuttamisesta. Tavoiteltava kokonaisuus on usein (aina?) suurempi kuin osiensa summa. Siksi siilot eivät toimi, vaan tarvitaan yhteistyötä.

Asiakkaalle yrityksen teoista syntyvä palvelukokemus voi onnistua vain, jos sekä varasto, myynti että asiakaspalvelu ovat saman tiedon äärellä. Tässä ajassa tiedon päivittyminen on mieluummin sekuntipeliä kuin kiinni tunneista.

Ps. Kaiuttimia ilman jäänyt asiakas sai meilissä pyynnön antaa palautetta: "Mitä pidit palvelustamme?

Joko on aika?

Lähde: LVM, seminaarikutsu

Julkishallinnon väkiluku on pienentynyt. Sähköisiä palveluja on enemmän kuin koskaan. Mutta sujuuko arki?

Veroja kierretään. Valvontaa lisätään. Hallinnollinen taakka kasvaa.

SADe-ohjelma on käynnissä neljättä vuottaan. Oma Yritys-Suomi on avattu, ja vielä on kaksi tulosvuotta edessä. KIDE-ohjelma lanseerattiin viime vuonna. ICT-2015:n ehdotukset odottavat toimeenpanoaan.

Tänä aamuna yrittäjä kysyi Facebook-verkostossa, pitäisikö kuittipakon edessä sähköistää taloushallinto. Pitäisi!

Paljon on ohjelmia ja hankkeita, mutta syntyykö sitä tiikerinloikkaa? Saadaanko virkamieskunta tuottavuustalkoisiin?

Tänään ilmestyy Sytyke-lehti, aihe: julkishallinnon tietojärjestelmät.
Tänään on SADe-ohjelman Esteettömyysseminaari.
Tänään on KIDE-seminaari, jonka paneelissa etsitään digitaalisen talouden edellytyksiä.

Tänään on hyvä päivä?

Konsultti, demokratia ja pieni virkamies

Lähde: Ilkka 30.3.2013

Ensimmäisen kvartaalin päätteeksi muutama lastu omia kokemuksiani siitä, mistä Konsulttidemokratiakohussa nyt puhutaan. Kevään uutuuskirjan Facebook-ryhmässä julistetaan että "Julkinen valta ulkoistaa tehtäviään ja tyhjenee samalla ajattelusta."

Aiheellinen huoli, huusi pieni SADe-virkamies sisälläni.

Hesarin vieraskynä paljasti (30.3.) oivasti, missä julkishallinnon tehostamisen ristiriita piilee:

"Strategisessa liikkeenjohdossa näkemyseroja sallitaan ylimmän johdon sisäisissä keskusteluissa, joiden jälkeen johdon tulee ajaa määrittelemäänsä kokonaisetua yhtenäisenä. -- Edustuksellisessa politiikassa kokonaisetu ei kuitenkaan määrity ylhäältä käsin vaan juuri laajalla keskustelulla. -- Vallan keskittäminen johdolle toimii vastoin hajautetun itsehallinnon ja asiantuntijoiden riippumattomuuden periaatteita."

Sanomalehti Ilkan artikkelissa (30.3.) mainittiin sylttytehtaaksi valtion tuottavuusohjelma. Olen samaa mieltä. Mitä vähemmän virkamiehiä, sitä enemmän tehtävää per nuppi ja vähemmän aikaa kenelläkään määritellä yhtenäistä kokonaisetua.

Mikseivät virkamiehet tee selvityksiä itse, perättiin Ilkan jutussa Vaasasta. - Millä ajalla, kysyn minä. Jos virkamiesten kalenteri on täynnä jo ennen uutta selvitystyötä, ainoa tapa selvitä on kilpailuttaa työlle tekijä ja yrittää irrottaa omasta kalenterista edes hetki uuden tekijän perehdytykselle.

Tarkastus osoitti, että tuottavuusohjelman alkaessa vuonna 2003 tuottavuuden parantaminen näytti aidosti olleen ohjelman ensisijainen tavoite, mutta vuoden 2005 hallituksen kehyspäätöksestä lähtien ensisijaiseksi tavoitteeksi näyttää tulleen valtion henkilöstön vähentäminen. (Tuottavuusohjelmasta VTV-raportti 207/2010)

Ei voi syntyä oikeaa lopputulosta "tulosohjatussa" (= määrärahasuitsitussa) valtiokonsernissa, jos ei ole ymmärretty kokonaisuuden osasten välisiä syy- ja seuraussuhteita. Pelkällä rahalla ei vielä ohjata todellista tekemistä. Silkka rahapula ajaa aina siilojen väliseen osaoptimointiin. Ja kun nyt on vielä alettu vahtia pelkästään htv-lukuja, on homma pahimmillaan kuin Hölmölän peiton jatkoa.

Tulipa kerran SADe..

SADe-ohjelman rahoitus vaikutti suuriin ohjelmiin tottumattomasta virkamiehestä varsin lupaavalta, tavoitteet yleviltä. Tuli tunne, että nyt ne oikeat puutteet olemassa olevissa palveluketjuissa saadaan vihdoin paikattua. Lisäksi on rahaa todellisiin palveluinnovaatioihin yrittäjien (ja kansalaisten) avuksi.

Resursseiksi ohjelman poikkihallinnollisiin hankkeisiin valjastettiin virkamiehiä virastojen asiakasrajapinnasta ja hankeohjaus tuli ministeriöstä. Se vaikutti toimivalta ratkaisulta. Virastovirkamiesten htv-panos rasitti luonnollisesti lähettävän viraston kehystä, eikä tunteja aluksi laskettu lainkaan SADe-työhön, kun ei kerran SADe-rahaakaan ollut käytetty heidän palkkoihinsa.

..mutta liian vähän virkamiehiä

Sitten koitti kiljuva resurssipula. Mitä useampia palvelupalasia yksi hankekokonaisuus sisälsi, sitä useampaan kokoukseen hankkeeseen nimitetyt muutamat virkamiehet olisi pitänyt pystyä jakamaan.

Palvelukokonaisuuksien tarpeisiin kilpailutetut konsultit huhkivat ansiokkaasti kasaan ohjelmassa vaaditut suunnitteluasiakirjat. Kun ohjaavan ministeriön ja virastojen virkamiesten aika ei riittänyt kaikkiin kokouksiin, konsultit kokosivat parhaansa mukaan kaiken sen, mitä olivat ymmärtäneet niistä aloituskokouksista, joihin yhdessä ajattelijoita vielä oli riittänyt paikalle.

Ja työstettäviä asiakirjoja totisesti riitti! Varsinkin ohjelman alkuaikoina tuntui, että elettiin kuukausittaisessa dokumenttiversioiden vaihtosavotassa. Edellistä ei ehditty hyväksyttää, kun jo seuraava versio raporttipohjasta oli julkaistu. Ja eikun päivittämään uuteen versioon. Hankekoordinaattorit yrittivät pysyä ajan tasalla versionhallinnassa.

Ja kun alettiin lähestyä toteutusvaihetta, kävi päivänselväksi ettei ministeriöissä totisesti ole riittävästi tekijöitä. Ei siellä liioin ole rakenteita tai alustoja, joissa voitaisiin pystyttää asiakkaille konkreettisia palveluita ja tuotteita.

Valtio htv-kehys ei jousta

Ministeriöiden alaisista virastoista löytyivät niin tavoitellut kohderyhmät palveluille kuin palvelujen rakennustyökalutkin. Virastojen vuosirytmiin ripeästi tehdyt SADe-suunnitelmat eivät vain millään tahtoneet ehtiä.

Kun hätäkeinoksi sitten keksittiin palkata lisää henkilöstöä, vastaan tulivatkin VM:n vahtimat hallinnonalakohtaiset htv-kehykset. Ne eivät joustaneet. - Ei yhdenkään henkilön ylitystä! Jos virasto V palkkaa yhdenkin henkilön lisää, vastaava pääluku on nipistettävä ministeriö M:n henkilökehyksestä. Etene siinä sitten..

Päänvaivaa aiheutti ja yhä aiheuttaa, arvaan, SADe-rahoituksen ylin prinsiippi. Sen mukaan SADe-rahaa ei myönnetä palvelujen integrointiin olemassa oleviin toteutuksiin, vaan jokainen virasto vastaa uuden palvelun käyttöönotosta aiheutuvista kustannuksista itse.

Muutosvaikutusten ajaminen virastojen budjettiin asti ei takuulla ole helppo tehtävä, ei liioin uusien yhteiskäyttöisten palvelujen rahoitusmallien rakentaminen. Kun hankeorganisaatiot raukeavat, onhan joku ottamassa ylläpitotehtävät vastaan? Ja onhan ylläpitorahat varattu vastaanottavan organisaation budjettiin?

Tarvitaan ohjelmallista johtamista

Supistuvilla henkilömäärillä isojen ohjelmallisten uudistusten toteuttaminen on mahdotonta jo kokonsa vuoksi. Sekin on uutta, että palveluille pitäisi suunnitella elinkaarimalli.

Kun uutta palvelua aletaan luoda, on määriteltävä myös, mitä vanhaa se korvaa eli mistä luovutaan ja missä aikataulussa. Mietipä itse: luot yhteistyöprojektissa yhteisellä rahoituksella ja projektijohtamisella palvelun, ja 5 vuoden päästä on aika ajaa alas oma palvelupalasi. Siinä menevät virastosi määrärahat tuon osan yllapidosta. Lisäksi sinun on myös suunniteltava, mitä sen parissa kaikki nämä vuodet puuhastelleet alaisesi alkavat tehdä. - Isoja juttuja, vai mitä?

Suunnittelevan virkamieskunnan on siis osattava ajatella todella isoja kokonaisuuksia (systeemisesti?), jotta voi nähdä syy-seuraussuhteet ja osaa sovittaa yhteen uutta ja vanhaa.

Niin kauan kuin uutuuksista saadaan lopulta liian monimutkaisten integraatioprosessien vuoksi aikaan vain osaratkaisuja, ei virastoissa koskaan päästä luopumaan mistään vanhasta.  Ylläpitokustannukset, käsityön määrä ja henkilöstön tarve vain kasvavat. Ja kun kolmen eläköityvän virkamiehen tilalle voi rekrytoida vain yhden uuden, henkilöstö vähenee vääjäämättä.

Jos ei prosesseja saada toimimaan automaattisemmin, yhtälössä on jäljellä enää yksi joustava osa. Julkishallinnosta saadaan ulos yhä vähemmän tulosta.

Tarvitaan myös osaavia konsultteja

Konsulttidemokratiasta uutisoidessaan Hesari varoitti, että "riippuvuus (ulkopuolisista konsulteista) voi kustannusten nousun lisäksi johtaa "tiedollisen monopolin" syntyyn".

Olen nähnyt esimerkkejä myös hyvästä konsulttiosaamisesta. Parhaimmillaan konsultti tukee kiireistä virkamieskuntaa keräämällä levällään olevan, runsaan ja hyödyllisen taustainformaation. Konsultin aika käytetään yhteenvedon kokoamiseen sen sijaan, että kiireiset päättäjävirkamiehet perehtyisivät kukin tahollaan omalla ajallaan aiheeseen yhtä syvällisesti (esim. 10 h x 20 virkamiestä). Konsultin tehtävä on sparrata osaamisellaan virkamiehiä ratkaisun luomiseen tiivistämällä tiedonhankintaan käytetty aika.

Toinen hyvä konsulttikokemukseni on, kun konsultit esittelevät muilta hallinnonaloilta löytämiään tai luomiaan ratkaisuja ja päättävät virkamiehet pääsevät suoraan pohtimaan, mitä mallia soveltaa käsillä olevaan ongelmaan. Parhaat käytännöt leviämään!

Eihän hätäilemällä tule.. no, priimaa, mutta jos ja kun nykymeno on näin kiireistä eikä tekijöitä ole, miten muutenkaan virkamieskunta repeäisi siihen, mihin pitää? Onko aika pysäyttää päättäjät: "Nyt muutokset seis, kunnes on saatu syöksykurssi oikeamaan!"?

Ja entäs se demokratia?

Enemmän olen huolissani demokratiasta. Siitä että "päätösten valmistelu siirtyy helposti jonnekin julkisuusperiaatteen ulottumattomiin".

Viime syksynä Open Knowledge Finland -viikolla valtiovarainministeriö järjesti avoimet talkoot Avoimen hallinnon toimintasuunnitelman rakentamiseksi. Tilaisuudessa nostettiin esiin huoli, että kun kunnat yhtiöittävät toimintojaan, päätösvalta lipeää niin asiantuntijavirkamiesten kuin vaaleilla valitun päätöksenteon ulottumattomiin.

Ilmassa oli, että jotain samantapaista lienee suunnitteilla myös valtionhallinnon puolelle. Seuraavalla viikolla julkistettiinkin malli valtion IT-yhtiöstä.

OGP-hankkeen edustajina ja valtiokonsernimme johtajina VM:läisiä evästettiin painokkaasti, että myös julkista valtaa käyttävällä virastolla on sopimusvapaus. Julkishallinto voi kirjata ulkoistamista hoitavan yhtiönsä perustamissopimukseen juuri niin paljon läpinäkyvyyttä, kuin mitä julkisoikeudellinen säätely edellyttää siltä itseltään.

Ei kukaan vie julkishallinnolta sen toiminnan läpinäkyvyyttä, ellei se itse päätä luopua siitä.

Suomi 1.0 on päivitettävä!

Koko syksy on luettu uutisia it-rintamalta milloin kenenkin ostoksista, että pieleen meni ja paljon maksoi.

Aloitin urani Verohallituksessa viime vuosituhannen puolella. Ensimmäinen rajat ylittävä yhteistyöprojekti oli kansalaisen käsikirjaa rakentaneessa työryhmässä. Niputimme yhteiskunnan tekemisiä yli hallinnonalarajojen, tunnistimme samoja tehtäviä yhteiseen sanastoon valtion ja kuntien sektorilla.

Kymmenkunta vuotta myöhemmin istuin työryhmässä suunnittelemassa IT-vaikuttavuuden mittareita.

Pari vuotta sen jälkeen SADe-ohjelmassa kaivattiin noita pohjatöitä. Niitä ei löytynyt!? Työ oli jäänyt kesken eikä esitettyjä lopputuloksia koskaan ollut otettu käyttöön. Mahtoivatko lopputulokset edes päästä esittelyyn?

Viime syksynä tarvitsimme avoimen datan lisenssiä. Sellainen oli Yhteentoimivuus-portaalissa, mutta sitä ei otettu käyttöön. Ei sopinut meille.

Viime perjantaina palasin datajournalismin kurssilta ja lueskelin kotimatkalla Twitter-virtaani. Yhtäkkiä alkoi yököttää. Valtion kriisisivusto on olemassa, mutta ei käytössä, huusi YLEn uutinen. "Valtioneuvosto työstää parhaillaan kahta uutta verkkoviestintään liittyvää laajaa hanketta. - Näitä uusia hankkeita ei ole tarkoitettu kriisitilanteita varten, mutta toteutuessaan ne korvaavat nykyisen kriisiportaalin."

Jos muistan oikein, tämä portaali ei onneksi ollut mikään miljoonahankinta. Mutta "Hankkeen vaatimusmäärittely, kilpailutus ja toteutus tehtiin vuosina 2008 - 2010". Kolmen vuoden projekti vei taatusti väkeä. Vaikka virkamiehen palkkaa aina pidetään vain uponneena kustannuksena, on pakko kysyä, mistä kaikesta tuo työ oli poissa?

Toissa viikonloppuna oltiin Avoimen tiedon ohjelman ympärillä. Osaava yhteisö tarjoutui töihin. Mutta vielä ei ollut tekemisen aika. Hallinto ei voi ottaa tarjousta vastaan ennen poliittista käsittelyä. Se on aikataulutettu huhtikuulle.

Olen epäsolidaarinen, kun osoitan sormella. Anteeksi. Mutta meillä ei ole varaa näihin vuodesta toiseen velloviin hitausmomentteihin!

"Pitäisi tehdä tulosta. Kuka osaa ja saa tehdä?"
"Täss siul o hyvä mies!"

Eroon halvaannuksen ajasta, ruvetaan Tekijöiksi!

Heijastuksia vuoden 2012 varrelta

Joulukortti by
Minna Immonen / Erweko 2012

Ei se ole enää muistikaan niin kuin ennen! Havaattinpahan tehneeni myös viime vuodelta jonkinlaisen katsauksen menneeseen. Neljä teemaa nousi silloin keskiöön. No, lusikka kauniiseen käteen, tuostahan on luonteva jatkaa arviointia.

Vuonna 2012 työrintamalla taakse jäi monen vuoden viestintä- ja markkinointirupeama. Päätyöksi tuli sähköisen asioinnin konseptointi ja edelleen tietoarkkitehtuurin rakentaminen. Toivo elää: nyt saadaan vihdoin kuntoon kaikki se aina jonkun tärkeämmän jalkoihin jäänyt seuranta ja analyysi! Samalla data auki..?

Päättyvän vuoden mittaan blogini neljä kidettä ovat

• Raportit palvelukokemuksista,
  joko mobiilista tai muilta mailta vierahilta
• Tuskastelua rappeutuvan moraalin ja kestävyysvajeen kanssa
• Ideoita big datasta ja sen käytöstä
  keinona tehostaa julkishallinnon toimintaa
• SADe- ja avoimuuden sekä reaaliaikaisen talouden edistämistä

Open Knowledge -viikko poiki huimia tapaamisia ja ideoita. Vuoden kohokohta oli tulla haastatelluksi kahden arvostamani osaajan kirjaan:

• Verokuitin luoja Pär Österlund kiinnostui Veron Suomi24-neuvontakokemuksista. Haastattelumme kollegani Marianne Väyrysen kanssa avoimen asiakaspalvelun vaatimuksista organisaatiolle on luettavissa kirjassa Tykkäämistalous.
• Kevään korvalla YLEn tuleva strategiapäällikkö Tuija Aalto kartoitti, millaisia ovat viestintäkäytäntöni ja miten sovellan avoimuutta omalla virkapaikallani. Lopputulos sekä oppia kahdeksalta kovan luokan vaikuttajalta on luettavissa Tuijan kirjamessuille julkaistussa kirjassa Kuinka olla avoin.

Oma paluupanokseni paljon iloa ja intoa tuottaneelle maailmalle kiteytyy kahta kautta:

• Ensi helmikuussa Open Knowledge Finland Conventionissa kootaan virastojen datan avaajille omaa tuki-trackia Usein kysytyt kysymykset.
• Ryhdyin dokumentointitalkoisiin. Kirjaan yhden datan avaajan kokemuksia muistiin blogissa Avaa dataa!

SADe-peilailua vuosien taa

  Lappajärvellä (c) S.Kotipelto

Motkotan usein julkishallinnon touhujamme, varsinkin seurannan puute ärsyttää. Nyt saan maistaa omaa lääkettäni - mikäs sen terveellisempää! Kuka muistaa vielä Arjen tietoyhteiskuntaohjelman?

KIDE-blogin kirjoitusta kaavaillessani muistin yhtäkkiä kirjoittaneeni kerran toiseenkin yhteisblogiin. Vieläköhän se löytyy, pohdin ja vastasin surffaajan varmuudella: Kerran ladattu, aina löydettävissä.. Bingo! Näin haaveilin 2,5 vuotta sitten:

SADe saa arjen tietoyhteiskunnan kukoistamaan.

On jo aika innostavaa vertailla sitä, mitä olin nähnyt silloin SADe-piirustuspöydillä siihen, mitä kaikkea ohjelmassa on jo syntynyt. Olkoon seuraava yksi epävirallinen SADe-seuranta :)

Yrityssuomi.fi tarjoaa -- kokonaiskuvan ja palvelupolun ohjeineen ja neuvontakontakteineen. Yrityksen perustaminen käy kokonaan netissä - eräänä päivänä myös ulkomaille, ei vain Suomeen.

Yrityssuomi on remontoitu ja sen huikean kokoinen sisältö on ripoteltu paremmin profiluitujen asiakaspolkujen varten. On yrityksen perustamisvaiheen info ja palvelut harkinnasta aina ensimmäiseen toimintavuoteen. Infoa on jäsennelty niin asiakkaan yleisen tarpeen kuin tämän maantieteellisen sijainninkin perusteella.

Ja lisää on luvassa: kaikkein parasta on mielestäni Oma Yrityssuomi eli yrittäjän verkkotoimisto. Sitä pilotoidaan nyt alkuvuonna - pysytään siis kuulolla!

Joulun jälkeinen Twitter-viesti herätti: nyt sen osakeyhtiönkin voi vihdoin perustaa kokonaan netissä, huudahti @suomenyrittajat. Palvelu löytyy YTJ:stä, tarjoajina vanhat tutut PRH ja Verohallinto.

Palkkatiedotkin siirtyvät verottajalle kuukausittaisen palkanmaksun yhteydessä viipaleina nykyisen työnantajan vuosi-ilmoituksen sijasta.

Muutamassa vuodessa on edetty kaiken muun kehittämisen keskellä ja viranomaistenkin vauhdilla niin, että ensimmäinen esiselvitys on tehty. Asia sai juuri joulun alla Verohallinnon johdossa vihreää valoa. Tätä pidetään silmällä!

Voittajina parhaissa kaavailuissa on jokaikinen osapuoli. Siinä on sellaista potentiaalia, minkä luulen olleen sekä aikanaan tietoyhteiskunnan kaavailijoiden kuin nyt SADe-ohjelman pystyttäjienkin mielessä. Ja eikun toteuttamaan!


Ps. Liekö taas varauman paikka.. 
En edusta yllä tuulettamallani mitään hanketta tai ohjelmaa, en yhtäkään ministeriötä enkä edes omaa työnantajaani. Aatokset ovat virkamiehen, joka yrittää jälleen yhden vuoden päättyessä löytää merkkejä hyvästä työstä.

Arjen viidakossa on osattava kuin Indiana Jones

Jos seinälläni olisi aito Edelfelt ja olisin muuttamassa vaikka Pariisiin, tarvitsisin yli 50-vuotiaan kulttuuriesineeni maastavientiin luvan, kirjoitti Hesari. Oho. Taatusti en moista arvaisi itse.

Olen mukana SADe-ohjelman hankkeissa. Tunnen suunnilleen nekin "palvelusiilot", jotka eivät suoraan kuulu yrittämisen tai työnantajuuden aihepiiriin. Silti en arvaisi, minkä viraston puoleen kääntyä tätä lupaa hakemaan.

• Tulli toimii maahantuonnissa, ehkä viennissäkin? 
• Ulkoministeriö? ..voi se olla. 
• Entä sama paikka kuin passeilla: Poliisi! (Vaiko vallan sisäministeriö?)
• Joku muu? Jutun luettuani - museovirasto??

Jokunen vuosi sitten uutisoitiin, että hätäkeskukset ruuhkautuvat turhilla puheluilla, kun uusavuttomat kyselevät ainoassa tietämässään numerossa, mitä sattuu. Esimerkiksi, onko muusi pilalla jos yksi perunoista on huono.

Hesari uutisoi tänään myös netinkäyttötaidoista, tai pikemminkin niiden puutteesta. Huolena oli, että jos et osaa etsiä tietoa, olet vaarassa syrjäytyä työmarkkinoilta. Juttu päättyi tilastotietoon, jonka mukaan Suomessa on 25 000 iältään 45-54-vuotiasta, jotka eivät ole käyttäneet nettiä. (Muutoinhan suomalaisten netin käyttö on Euroopan kärkeä.)

Vienpä sinut aasinsilloille 

Valtiovarainministeriön sivulla SADe-ohjelmaan on lisätty sekä etäpalvelut että kansalaisen yleisneuvontapalvelu. Edellisten uutisten jälkeen voi ymmärtää vähän paremmin, miksi: demokratian on tarjottava asiointimahdollisuus taspuolisesti kaikelle kansalle.

Ollaankohan nyt huolissaan niistä, jotka eivät itse pääse nettiin mutta joiden ulottuvilta virastot sulkevat ovensa (vähäisen käytön vuoksi)?

Mitä ikinä palvelua järjestetäänkin, 25 000 kansalaista on pelottavan pieni kohdeyleisö uusien palvelujen luomiselle. Kukaan kun ei taatusti edes tiedä, miten he ovat jakautuneet Suomenniemen kaikkiin 336 kuntaan.

Oman äskettäisen Kirjasto10:n tiloissa tapahtuneen netinkäyttö-kokemukseni jälkeen olen vielä enemmän ymmälläni.

Pitääkö aina pitää keksiä jotain uutta, 
ennen kuin asioita voi parantaa? 

Emmekö hyödyntäisi valmiina olevaa ja hyvin toimivaa kirjastojen verkostoa? Eivätkö silloin tietokoneettomatkin veronsa maksaneet kansalaiset pääsisi nettiin, apunaan vieläpä tiedon etsinnän ammattilaiset?

Kokemustakin moisesta on! Arjen tietoyhteiskuntaohjelmahan pystytti jo vuonna 2005 Suomi verkossa -kampanjan kirjastoissa. Siellä kansalle esiteltiin kaikki (silloin olemassa ollut) kansalaispalvelujen tarjonta verkossa.

Vanhan virkamiehen toive olisi, että kerrankin vietäisiin asiat valmiiksi arjen tekemiseksi asti. Onko ihan pakko keksiä keskeneräisen tilalle taas uusi ismi? (Ellei siten tyydytetä tarvetta luoda ikioma hiekkalaatikko taas uusille johtajille..?)

Loppuvarauma tällä kertaa:

Anteeksi kirjastotoimi, jos ideoin työtä, joka ei kuuluisi lainkaan teille! Pahoitteluni SADe-kollegat, jos kiskon ikävästi räsymattoa altanne. En kirjoita niinkään virkamiehenä vaan kestävyysvajeesta huolestuneena veronmaksajana, joka toivoisi julkishallinnon tekevän viisaasti vaikuttavia päätöksiä.

SADe goes AVOIN everything!

Tänään SADe-ohjelman seminaarissa on teemana avoimuus, ilmassa tekemisen meininki. Kun avoimuuden edelläkävijät (Tuija Aalto, Petri Kola, Ville Meloni) sparraavat virastojen virkamiehiä (Timo Valli, Marjukka Saarijärvi, Anne Simanainen-Kauhanen) on lupa odottaa sitä kipeästi kaivattua tiikerinloikkaa!

Syyskuisen Open Knowledge Festival -viikon keskeisin anti omaan ajatteluun oli tiedon avaamisen kautta syntyvät mahdollisuudet. (Psst, rohkaisen klikkaamaan OKF-viikon aiheisiin!) Tiedolla avataan myös hallintoa ja sen siilojen päätöksentekoa. Oma näkökulmani on jo pitkään ollut siilojen yhteentoimivuus.

Sadettelua-blogissa Hovin Ari jo viritteli yhtä näkökulmaa. Kaikkinaisen raportoinnin edellytys on tiedon saatavuus. Yhtenä osatekijänä on myös tiedon löydettävyys. Meillä hiljan avatut/julkaistut yhteisöjen verotustiedot puuttuvat vielä avoimen datan katalogeista. Päätöstä odotellaan.

Verotietojen jokavuotisen tirkistelyn tiimellyksessä Uutisvahti bloggasi mm. näin:

Olisi hyvin hyvin mielenkiintoista katsoa, mitä maksaa esimerkiksi verojen kerääminen. Verohallituksen voisi kokonaan hajottaa, kun laskutus menisi suoraan valtiovarainministeriöstä.

Minusta organisoituminen ei itsessään ole tärkeää. Toiminta ja sen tuloksellisuus/vaikuttavuus on. Maailmalla on malleja, joissa ministeriö hoitaa "verolaskutuksen", meillä sen tekee verohallinto. Joka tapauksessa työ tehdään tiedolla - ja siinä on vielä paljon tehostettavaa.

Let's go!

Päiväunia tietoyhteiskunnan yhteentoimivuudesta

Tietoyhteiskunta tuli tutuksi Matti Vanhasen hallituksen ja asiointipalvelujemme myötä. Paljon on virrannut vettä Vantaassa sen jälkeen, mutta todellinen yhteentoimivuus antaa vielä odottaa itseään.

Suomessa veronkanto on maailman osuvinta (GAO 2011, s.8). Selityksenä voi pitää kansalaisen omaa halua täsmäyttää veronsa mahdollisimman oikeiksi verokorttinsa avulla. Verokortin mukaan kun työnantaja kerää verot tämän ansiotulosta.

Viranomaiset saman tiedon äärellä

Verotuloista osan valtio jakaa edelleen ns. tulonsiirtoina, lisäksi on yksityinen työeläkejärjestelmä. Tuloa jakaessaan viranomaiset puolestaan tarvitsevat sairauspäivärahan, vanhempainetuuden tai työeläkkeen määrän laskemiseksi saajan verotustiedot verottajalta.

Jokainen viranomainen lähettää Verohallintoon tiedonsaantipyynnön, joko yksitellen tai monen asiakkaan "nipuissa". Osa kahdenvälisistä prosesseista on saatettu sähköiseksi, osa toimii vielä paperilla.

Taakoittavimmillaan tietoa liikuttaa kansalainen itse

Etuutta laskeva viranomainen tarvitseekin asiakkaansa erilaiset tulotyypit tarkemmin tai ajantasaisemmin. Tieto on veroilmoituksen erittelyosalla, jonka Verohallinto on kerännyt kansalaiselle valmiiksi. Pohjana ovat maksutiedot, jotka työnantajat ja muut veronalaisten suoritusten maksajat ilmoittavat vuosittain saajan puolesta.

Verottaja lähettää tuon erittelyn kansalaiselle paperilla eikä jakele sitä sähköisesti muille tarvitsijoille. Pitäisikö?

Mitä tapahtuisi, jos eri tietojen tarvitsijat olisivatkin samalla viivalla tietojen keruussa? Jos palkan eri erät olisivatkin olemassa kuukausittain, niin verottajalle, Kelalle, eläkeyhtiöille kuin muillekin tiedontarvitsijoille? Silloin tietoa ei enää tarvitsisi kerätä kerta toisensa jälkeen eri tarkoituksiin verottajalta tai palkanmaksajilta tai kansalaisilta itseltään.

Paljonko moinen mahtaisi säästää työaikaa?
Paljonko hallinnollinen taakka kevenisi?

Mitä tietoyhteiskunnan eteen on jo tehty?

Pusersimme viranomaisissa (Kela, Työhallinto ja Vero) kasaan tapahtuman Suomi verkossa. Voitimme esitäytetyllä veroilmoituksella ja Palkka.fillä Pääministerin parhaat käytännöt -kisassa. On sähköistetty verokortti ja veroilmoitus. On luotu Verotili ja EU-ALV-palautushakemus.

Muutama vuosi sitten alkoi SADe-ohjelma. Siinä on syntynyt oppimisympäristo Opi.palkka.fi, kaksi palkkalaskuria sekä julkaistu palkanlaskentaparametrit.

Paljon hyvää on syntynyt. Nyt on aika ottaa tiikerinloikka.

Sateen varjolla ja muita SADe-blogeja

Mikä merkitys on sosiaalisella medialla arjen tiedon jakamisessa ja löytämisessä? Kannat käyvät puolesta ja vastaan: Ei enää mitään uutta vs. Mitä vain kunhan ei sähköpostia.

Sateen varjolla (SADe-viestintää yhdestä palvelukokonaisuudesta) löytyi Facebookin (yhteisöpalvelu) ryhmästä Finnish Open Data Ecosystem (avoimen datan edistäjät). Työstämme TEMin johdolla SADe-viestintää Yammerissa.

Osallistumisympäristö oli tietääkseni ensimmäinen SADe-blogeista. Onko muita SADe-blogeja?

Heinosen Merja blogahti kuun alussa Lupa palvella -blogissaan viestinnän historiasta: kuinka kautta aikojen on tullut aina uusi tapa hoitaa homma - mutta ei koskaan mitään kokonaan korvaavaa.

Blogaavan yhteisön luominen on haasteellista, yksin ehtiminen vielä riskaabelimpaa. Mutta yritettävä olisi. Sillä mitä useammassa näyteikkunassa tuotteesi tulee kuluttajaa vastaan, sen todennäköisempää on siihen tarttuminen.

Jospa siilot sittenkin kerran ylitetään..

Joulun alla usean hallinnon alan viranomaiset tapasivat toisiaan yhteisen tiedon äärellä. Pöydässä pohdittiin, mikä asiakkaan prosessissa oikein on yhteistä.

Kun kansalainen tarvitsee tukea toimeentuloonsa, hän asioi asuinkuntansa kanssa. Tehdään tarvearviointi, jossa vaikuttavat käytettävissä olevat tulot ja varallisuus. Tietosisällöltään taloudellinen tilanne on samaa kuin viimeisen vahvistetun verotuksen (julkiset) tiedot.

Asiakkaan hallusta nuo tiedot löytyvät Verotuspäätöksestä. Tarkemmin kuhunkin "summaavaan tietoon" vaikuttaneet erät näkyvät Erittelyosassa (minkä vuoksi verottaja muuten pyytää säilyttämään ne! Erikseen tilattuna tulosteesta peritään maksu).

Prosessi jumittuu, kun asiakkaalla ei ole antaa tarvittavia tietoja. Tai verottajalta saatavat tiedot eivät riitä kokonaisarvion tekemiseen. Edessä on silti pakko: päätös on tehtävä lain säätämässä ajassa. Kun oikeat tiedot sitten saadaan, päätöstä on korjattava, pahimmillaan oikeusteitse.

Oikean tiedon arvo on siis merkittävä. Ajoituksella on kriittinen rooli.

Joulun alla Suomen Pankki muistutti julkisen talouden kestävyysvajeesta. Jotta julkishallinto toimisi vastuullisesti, eri toimijoiden on ennen muuta nähtävä kokonaiskuva ja haettava sitä, mikä on parasta tuolle kokonaisuudelle - ei vain oman siilon toiminnalle.

Tehostamista voi tapahtua ainoastaan sähköisissä, saumattomasti yhteentoimivissa prosesseissa. Siksi on turvattava yhteentoimivuutta. Luvassa ei valitettavasti liene pikavoittoja.

Yhteentoimivuuden rakennamme me.
Meidän vallassamme on myös estää sen synty.
Siksi yhteinen ymmärrys on niin tärkeää.


Varauslauseke:
Tämä kirjoitus on ristiriitainen. Se ei ole tieteellisen tarkka analyysi enkä ole toimeentulopuolen asiantuntija. En edusta blogissani työnantajani tai muiden SADe-ministeriöiden virallista kantaa. Mutta kun sanon me, puhun julkishallinnosta ja sen virkamiehistä. Lähes kaiken olen oppinut nimenomaan työnantajani edustajana.

Tahdon siksi myös vaikuttaa, virkamiehenä virkamiesten ja muiden vaikuttajien joukossa. Liity siis keskusteluun, kansalaisena, virkamiehenä tai muuten vain darpalaisena ajattelijana :)

Osaoptimointi tekee asiakkaan tiestä ohdakkeisen

Julkishallinnon organisaatioista asiakaslähtöisimmätkin ovat vielä matkalla. Asiakkuusajattelua ei ole viety organisaation yhteiseen asiakkuuteen asti. On jaettu asiakkaat kahtia, ja organisoiduttu niiden ympäille.

Ratkaisematta on, kuka pitää huolta kokonaisuudesta. Jos osaston 1 asiakkailla ei näennäisesti ole mitään tekemistä osaston 2 asiakkaiden kanssa, edessä on varsinainen osaoptimoinnin kukkamaa. Rinnakkain elää pahimmillaan kaksi tai useampia organisaatioita omine tavoitteineen. Käytännössä "arvokkaampien asiakkaiden osasto" sanelee toisille, mitä tehdään ja milloin.

Oletko nähnyt osakeyhtiötä pankkiautomaatilla?

Sähköinen asiointi ja sen rakentamisessa eteen tulleet ongelmat paljastavat, miten keinotekoinen tuo jako on. Ihmiset niitä yritystenkin asioita hoitavat - vai olettekos nähneet osakeyhtiötä pankkiautomaatilla?

Sama haastava ajattelusavotta on edessä SADe-ohjelmassa. Siihen kirjattiin erikseen kaksi asiakaskuntaa: kansalaiset ja yritykset. Osakeyhtiöhän ei hammaslääkärillä käy tahi toiminimi varaa lapselleen päivähoitopaikkaa. Hyvä. Siis molemmille on, luonnollisesti, rakennettava oma asiointitili.

Yrityksen perustamisessa alkavat portaalit kolista

Näin elo sujuisi SADe-tavoitetilan toteuduttua: Ella Tavallinen on juuri kunnan asiointitilillään tekemässä päivähoitohakemusta kolmivuotiaalleen, kun hänen puolisonsa Matti soittaa: "Jobinpostia, tuotekehitys loppuu Suomesta, multa meni työpaikka".

Myös Matilla on asiointititili, ja Suomi.fissä hän kirjaa työttömyystukihakemuksensa. Kun Matti sitten päättää perustaa yrityksen, hän "lentää ulos" kansalaispuolelta. Yritysten asiointi kun löytyy Yritys-Suomesta, olkaa hyvä.

Kuka tekee sen kolmannen portaalin, jossa Matti vihdoin saa eteensä sekä yksityisasiansa että yritysasiansa? Vai pääsevätkö siilot yhteisymmärrykseen yhdistämisen tarpeista?

Aiemmin blogattua: Miten asiointisiilot yhdistetään?

Huom. Tavallisen perheen tarina sähköisestä asioinnista ei ole SADe-linjaus, vaan suunnittelussa mukana olleen kuvitelma asiakastilanteista.

SADetta koulutuksen laariin!

Tämä on historiallinen päivä. Eilen huhuilin työelämän vastuullisuuden perään. Tänään julkishallinto kantaa korttaan yrittämisen ja opetuksen kekoon. Hyvä on, paljastan kaiken... (tremoloa..)

5-vuotias Palkka.fi kantaa nyt hedelmää SADe-ohjelman osana. Tänään on julkaistu kaksi "yleistä moduulia", jotka ovat käytössä milloin vain, missä vain.

Opi.palkka.fi on palkanlaskenta-ammattilaisten ja -opettajien pitkään haaveilema palkanlaskennan opetusympäristö.

Yhteiskunnan rahoituksella tarjottava opetus on usein jäänyt nuolemaan näppejään, kun pitäisi tarjota alan parasta opetusta mutta työvälineet sijaitsevat kilpailluilla markkinoilla. Kysyntä ja tarjonta eivät aina ole kohdanneet - rahat eivät kerta kaikkiaan riitä.

SADe-ohjelman tuella Palkka.fi voi nyt tarjota julkisrahoitetun "palkanlaskentamoottorinsa" käyttöön laajemminkin kuin vain oman palvelunsa ytimenä.

Etuna oppilaitoksille on sisällön ajantasaisuus ja välineen maksuttomuus. Opettajat voivat teettää opiskelijoilla käytännön palkanlaskentaharjoituksia ja tarkistaa tehtävät verkossa.
(Taustaa Tilisanomien artikkelissani elokuu 2011)

Palkkalaskuri on toinen maksuton ja kaikille avoin apuväline.


Se vastaa sinulle joka mietit, "Paljonko voin maksaa palkkaa jos käytettävissä on X euroa?"

Toivon, että uusista palveluistamme on paljon hyötyä. Ja luonnollisesti, kaikki palaute on tervetullutta! Ohjaan tänne tulevat kommentit palvelun omistajille.

Lisäksi Opi.palkka.fi on LinkedInissä, tervetuloa.

Yhteentoimivuuden rajoilla

Avoin tietoyhteiskunta-ajattelu saa muotoa valtion tietohallinnon ohjauksessa. Hallinnon käytävillä puhutaan yhteentoimivuuslaista, käytännössä työ tarkoittaa kuvauksia ja määrityksiä esimerkiksi sanastoista, ontologioista, luokituksista, koodistoista ja tiedon rakenteisesta esittämisestä.

Työn avulla voidaan hyödyntää jo kertaalleen kerättyä tietoa, virtaviivaistaa prosesseja taustalla ja mahdollistaa rutiinien automatisointia. Puhutaan avoimista rajapinnoista, yhteisistä tietovarannoista, jopa avoimesta lähdekoodista.

Se tarkoittaa siilojen avaamista!

Tekijän ja määrittelijän kannalta ensi askel näyttäisi olevan yhteisistä käsitteistä sopiminen. Katsotaan vaikkapa sanaa liikevaihto. Tilastokeskus käyttää sanasta määritelmää 1, Verottaja 2, Rahoittaja 3 jne. Kukin on määritellyt sisällön omista tarpeistaan lähtöisin. Lopputuloksena yhdellä yrityksellä on ainakin kolme erilaista liikevaihtoa, joita ei sellaisenaan voi lainkaan vertailla.

Miten voisivat tietojärjestelmät vaihtaa tietoa keskenään, jos sisällöt eivät sovi yhteen keskenään?

Raportointikoodisto-työssä nuo eroavaisuudet kammattiin pois ja mentiin käsitteiden juurelle. Käsitteet otettiin sellaisena kuin ne ovat perustilassaan. Sen "päälle" sitten rakennettiin kullekin tiedon käyttäjälle oikea sisältö. Se on vähän kuin yhtälön tekoa: perusyksikkö on X, silloin Tilastokeskuksen X(T) = X+z+a/2, Verottajan vaikkapa X(V) = X - aX + bY jne. Näin perusasiat pidetään yksinkertaisina, ja muuntelut tehdään toisaalla.

Mainio esimerkki standardien voimasta on SEPA, yhteiseurooppalainen maksualue. Se toteutui, vaikkeivät skeptikot taatusti jaksaneet siihen(kään) uskoa. Eivät uskoneet, kun katsoivat mahdottomuuksiin. Eurooppa, tuo laaja heterogeeninen kansallisvaltioiden alue, erilaisten pankkien ja maksamiskäytäntöjen temmellyskenttä - ei onnistu.

Mutta tahtovimmat istuivat alas ja alkoivat katsella maksamista prosessina.

Varmaan hekin nimesivät pienimmät yhteiset tekijät, ja laajensivat siitä kohti yhteisesti hyväksyttäviä toiminnallisia parannuksia. Tuloksena on standardi, ISO20022. Sen avulla raha ja tieto saadaan kulkemaan, vaikka pankkien lukumäärä ja maksujen välitystavat ovat kuinka erilaisia tahansa. ISO on yhteinen kieli, kuin salasanat avaava koodilista, johon asiat puetaan, että pystymme ymmärtämään toisiamme.

Lopputuloksena kevään Esitäytetty veroilmoitus (k.10a) näytti jo tilinumerosi IBAN-muodossa. Standardissa pankit erotellaan toisistaan BIC-koodin avulla.

Standardointi- tai käsitteistötyö on hidasta perusteellisuutensa vuoksi. Ensi kerran törmäsin BICiin syksyllä 2000. Olimme kiinnittämässä oman harmonisointituotteemme, Y-tunnuksen kansainvälisiä nimityksiä. - Silloin pankkiala tiedotti, että BIC on varattu heille. Me päädyimme sitten lyhenteeseen Business ID.

Seuraava SADe-askel on kulkea yhteiskuntaa ristiin rastiin asiakkaan saappaissa ja kirjata ylös yhteisiä tietotiivistymiä. Niiden äärelle kokoontuvat yhteistyökumppanit ja sopivat yhteisistä käsitteistä. Tuloksena todellista tietoyhteiskuntaa, huomaamatonta ja oikeasti kansalaista palvelevaa.

Huom!
Tämä kirjoitus on vähän kuin Havukka-ahon ajattelijalta. Tunnen SEPAa tai standardisointia periaatetasolla ja vain vähän. Näitä tekstejä et siten voi ottaa koko totuutena, mutta kuvaavatpahan jollain tavoin arjen yhtenäistämistyötä eri aloilla.

Maailma pelastetaan palvelu kerrallaan

Perjantain SADe-ohjelman klusteriryhmä skenarioi tulevia palveluaihioita (eräs kuunteli ja pelkäsi kuollakseen sen olevan taas uusi paperihanke).

Puheessa vilisti julkinen data ja katosi jonnekin Odotuksen onkaloon. Tuolla hyppäsi avoin lähdekoodi ja putosi samaan Kaipauksen kuiluun.

Sinnikkäimmin puheissa törmää jo käsitteeseen avoimet rajapinnat, joita em. kaksi kaverusta tulevat tarvitsemaan.

Joskus ajattelen valtion virastoita kulkiessani, että me tiedämme jo mistä puhua, mutta emme, kuinka toteuttaa haluttu muutos.

Muutos syntyy visiosta ja tahdosta

Toisenkinlaisia esimerkkejä on. RTE-ohjelma sai noin vuodessa käyntiin oman käytännön innovaationsa: Raportointikoodisto julkaistiin viime torstaina. Hansel näytti toteen paperittoman laskutuksensa:

Lähtötilanteessa kesällä 2009 verkkolaskujen osuus saapuneista ostolaskuista oli 35% ja tänä kesänä se on ollut jo huikeat 85%.

Oma kokemukseni RTE-vuoden varrelta on, että tarvitaan villejä visionäärejä, rautaisia ammattilaisia sekä maaliin tahtovia vaikuttajia. Oppiminen, tuo siunattu prosessi, jossa ymmärrys syntyy, on hidas.

Siksi muutosprosessien työajasta suurin osa työajasta on pantava vaikuttamiseen, ajatusten esittelyyn ja keskusteluun. Vain siten voi syntyä tarvittava sitoutuminen; mukaan lähtö ja se kaivattu muutos toiminnassa. Muutos toiminnassa = karttana päämäärään strategia + johdetaan joukot yhdenmukaisesti, ks. blogini.

Hanselin muutosjohtaja, talousjohtaja Kirsi Koivusaari kiteytti sen oivasti Arjentietoyhteiskunta-blogissaan:

Mistä projektissamme oli kyse? Ennen kaikkea omasta halustamme. Irtisanoimme skannauspalvelusopimuksemme. Teimme paperilaskun lähettämisen meille niin vaikeaksi, että kukaan ei enää jaksanut ottaa selvää siitä, miten saisi paperilaskun perille talousosastollemme.

Muutos syntyy pieninä paloina

Appletit, Gadgetit, Widgetit, Appsit ja Apit ovat esillä aina, kun puhutaan kännyköistä, Web2.0:sta tai onnistuneista käyttökokemuksista. Itse haaveilin tulevassa henkilöstölehti Otsossamme, että ottaisimme Applesta mallia:

Miten yhdistämme palveluja viisaasti niin, että ne todella palvelevat kansalaisten ja yritysten arjessa? iGooglen ja iPhonen yhdistäessä rajapintoja Facebookiin ja Twitteriin ns. pienpalvelut (applications, gadgets tai widgets) ovat yhä suurempi osa arkeamme, huomasimme sitä tai emme. Verottaja-minä pohtii kehitystyössään: olisiko se mahdollista?

Toiset tekevät jo!

Perjantain Hesari riemastutti: Lounasseteli kännykkään! Ateriointi maksetaan pian vilauttamalla kassalla kännykän tekstiviestiä. Hetkinen, mikäs muu hoituu juuri samoin? Tuttuus käyttöliittymässä on vahva etu. Muistuma on peräisin HKL:n kaupunkimatkailusta: matkalippu kännykkään.

Lukemattomilla viranomaissivuilla kaipaisin niitä pieniä neliöitä: yhteisöpalvelujen "logoja", joita klikkaamalla voin jakaa löytämäni hyvän sisällön. Se on pelkkää pintaa, mutta puuttuessaan harmillista, sekin.

Entä miksi kirjaudun verkkopankkiin yhdellä, verokorttiin toisella ja Helsingin kaupungin asiointitiliini kolmannella pankkitunnuksen vaihtuvalla salasanalla? Järjetöntä?! Minä olen minä olen minä - enkö saa itse niputtaa palveluita, joihin tahdon samalla kertaa, kysyy kansalainen-minä.

Voisiko Twitteriltäkin oppia?

Viikonlopun toinen uutuus on peräisin liikeystävältäni (kuvaakohan termi tarpeeksi suhteemme laatua?) Kari Korkiakoskelta.

Päädyin "sanomalehteen", joka näyttäisi olevan Kari Korkiakoski Daily. Hetken pengottuani oivalsin, että kyseessä on sovellus, joka kokoaa hänen valitsemansa Twitter-peräiset tietolähteet verkkosivulle sanomalehteä muistuttavaan formaattiin. Tiedon jakaminen ja löydettävyys on minusta ensimmäinen askel suureen tavoitteeseemme.

A great way to stay on top of all that is shared by the people you follow - even if you are not connected 24/7 !

HUOMIO! Tämä kirjoitus edustaa jälleen omaa yksityisajatteluani. Siinä esitetyt mielipiteet ovat yksin Kotipellon, eivät SADe-klusteriryhmän, eivät TEM:n eivätkä Verohallinnon. Kommentointi on vapaa!

Matkalla tietoyhteiskuntaan

Kauppalehden blogi riemastutti asuntomessukävijää.

Jarno Hartikainen vertasi Suljetussa ihmemaassa julkishallinnon ICT-ratkaisuja "suljettuun taloon". Peruspaketti on toimiva, mutta auta armias, jos tarvitset lisäosia!

Vertaus on osuva ja ymmärrettävä meille maallikommillekin lukijoille. Käytännön kehittäminen törmää hyvin usein juuri tähän suohon: tuo on täydellinen osanen, mutta sitä ei voi liittää meidän järjestelmäämme. Tässä taas ei ole valmiina tuollaista ominaisuutta, mutta äkkiä me sen teille räätälöimme. Hinta? ..suolainen..

Törmäsin taannoin Twitterin kautta linkkilistaan, jossa esiteltiin, miten näppärää on luoda toimivat verkkosivut.

Menetin sydämeni Weeblylle:


Ymmärrän luonnollisesti, ettei verottaja voi altistaa virallista infoaan riskeille lataamalla sitä toisen omistamaan bittiavaruuteen, jossa kuka tahansa näppärä hakkeri voi gangsteroida totuuden asiakkaidemme vahingoksi.

Mutta miksi julkishallinnon pitää kitua möhkömammuttien kanssa jotka eivät taivu ensimmäiseenkään nykyaikaiseen tarpeeseen? Eikö mammuttiinkin saisi nykyaikaisia piirteitä?? Nyt olisi tuhannen taalan paikka eri ohjelmistotalojen vastata ajan huutoon! Siihen on yhtymässä myös julkishallinto, sillä meillä on yhteiskunnan tiedontarjoajina vastuu veroeuroilla saatavasta hyödystä.

Keskenään puhumattomat kansalaisen ulkopuolelleen jättävät järjestelmät. - kommentti Kauppalehden blogissa

Julkishallinnon ratkaisut eivät ole enää tätä päivää - hädin tuskin tätä vuosituhatta!

Mutta tämä ravistelun tarve ei suinkaan koske vain teknisiä alustoja. Uudistumista ja tempon kiihdyttämistä; aitoon vuorovaikutukseen uskaltautumista tarvitsee koko viestintä. Ei enää suljettuja funktioita, joista suoltuu (jos suoltuu) ulos verkkaiseen tahtiin virallista totuutta. Se oli Pravdan tapa.

Nyt jokainen on viestijä. Osaamista ja asennetta on löydyttävä useimmista asiakasrajapinnan kanssa kosketuksiin pääsevästä rooleista. Nokian Jussi-Pekka Erkkola on jo hyvästellyt perinteisen viestinnän, Nokia rohkaisee työntekijöitään verkkoon: tärkeintä on läsnäolo. Vierityspalkin blogista luet ja kuulet enemmän ajattelusta klassinen vs. kaikkien viestintä.

Paperinen Kauppalehti kertoo tänään, kuinka julkinen sektori on vihdoin ottamassa hyödyn irti lähdekoodin, standardien ja rajapintojen avoimuudesta. Niiden toivotaan osaltaan yhtenäistävän julkisen hallinnon tiedot ja tuovan säästöjä.

SADe-ohjelma natisee jo rajapinnoillaan: kuinka seitsemän ohjelman yhteensovittaminen tehdään? Kuinka puhkotaan hallinnon väliset siilorajat? Kuinka tieto vaihdetaan taustalla?

SADe tarvitsee kipeästi myös teknisiä onnistumisia.

Tuottavuustalkoissa eLasku, Alavus ja Kersanet

Mikä neuvoksi, kun työvoimapula uhkaa ja säästää pitäisi? Tässä taloudellisessa tilanteessa ja eläköitymispaineessa on ensisijaisen tärkeää järkeistää rutiinit ja keventää byrokratiaa.

Bo Harald esitelmöi torstaina sähköistämisen mahdollisuuksista Suomen Pankissa.

eLaskutus ja raportointikoodiston tapaiset innovaatiot käytännön toteutuksineen tuovat toiminnan järkeistämiseen aivan uutta toivoa.

Paperi(lasku)lla ei ole tulevaisuutta

Paperilla tehtävät transaktiot ovat tehottomia siksi, että bitit käännetään ensin paperiksi ja sitten taas takaisin biteiksi. Lähes kaikki tietohan on nykyään jo sähköisenä ennen lähettämistä. Sitten me joudumme tulostamaan eri järjestelmistä paperia (laskun, verokortin, tilauksen, esitäytetyn veroilmoituksen tai lääkärintodistuksen jne.) jotta saamme tiedot posteljoonin mukana määränpäähänsä.

Perillä vastaanottaja sitten avaa kuoren ja yhä useammin myös tietokoneensa näpytelläkseen tiedot takaisin tietokoneelle, nyt omiin tiedostoihinsa, jotta asian käsittely omassa organisaatiossa etenee. Eikö siis olekin itsestään selvää, että jos paperinen välivaihe vain saataisiin välistä pois, säästyisi paljon

a) työtä, b) aikaa, c) rahaa, d) ympäristöä!

Siksi eLaskutus

Kuluttajan vastaanottamat eLaskut ovat kolikon yksi puoli. Bill Virtanen on tehnyt hyvää työtä kuluttajapuolella. Minä en enää mistään hinnasta haluaisi yhtäkään paperilaskua kotiini, vaan jokaisen suoraan verkkopankkiini, missä ne käsittelen joka tapauksessa. Voisiko olla vaivattomampaa?!

Toinen puoli on julkishallinnossa. Kun nuo samat yritykset tuottavat samaa palvelua valtiolle, myös se lukemattomine virastoineen haluaa laskunsa suoraan 'verkkopankkiin', omiin laskutusjärjestelmiinsä. Niinpä valtio julistautui vuoden vaihteessa paperittomaksi vyöhykkeeksi.

Ruotsalaiset tekevät jo! Me Suomessa vasta diskuteeraamme.

Bo Harald esitteli päivitetyn listan tahoista, jotka eivät enää tietyn päivän jälkeen ota vastaan paperilaskuja. Listalla on Suomesta kuntia mukana kolme, Ruotsissa ilmeisesti koko kuntasektori on ollut sähköisessä pakotuksessa jo pitkään. Jo riittää etumatkojen hukkaaminen!

Miksi kunnat tulevat jälkijunassa? kyseli joukko asiantuntijoita eri puolilta yhteiskuntaa. eLaskutuksen ja Kuntaliiton asiantuntijat kertoivat kokemuksistaan: kuntahan on kuin jättikokoinen yritys. Mietipä hetki Helsinkiä. Sillä on osastoja kymmeniä ellei satoja, työntekijöitä kymmeniä tuhansia, siis jättikonserni.

Kunnista kuullut esimerkit todistivat: "Meillä on laskutukseen 27 eri järjestelmää, miten me voisimme saada eLaskutuksen aikaan?"

Keskiöön on nostettava koko prosessi

Ja entä pakollinen arkistointi? kysyivät asiantuntijat iltapäivässä. Verottajakin vaatii tositteiden säilyttämistä mm. kotitalousvähennystä varten, kuten Nettimuorikin blogissaan huomautti. Voisiko asian hoitaa toisinkin?

Konserniajattelu on mielestäni osien yhdistelyä järkeväksi kokonaisuudeksi. IT-puolelta olen ymmärtävinäni, että arkkitehtuuriajattelu muodostaa moduuleja, joilla vaikkapa edellä kuvatut 27 eri osaa saadaan toimimaan yhteen yhdellä sovitepalasella (sen sijaan, että rakennettaisiin 27 sovitinta).

Konserniajattelulla (KuntaIT + ValtIT = JulkIT) haetaan koko valtiontalouden näkökulmasta järkeä niin kuntien kuin ministeriöidenkin väliseen ja sisäiseen toimintaan.

Ja katsos vain, mitä löysin hiihtolomallani Pohojammaalta:

Kunnat näyttävät mallia!

Luin kotiseutulehdestäni mielenkiintoisen uutisen (Ilkka 26.2.2010): Alavudella siirryttiin päivähoidossa sähköiseen asiointiin. Perhepäivähoitajat raportoivat lasten hoitoajat kännykällä suoraan kaupungin laskutus- ja palkanlaskentajärjestelmiin! Vanhempien ei tarvitse enää allekirjoittaa tuntilistoja.

Lehtijutun varassa ajattelen, että onnistumisen edellytyksinä on kokonaisnäkemys. On kuvattava, mitä halutaan saada aikaan eri toimijoille ja mitä tehostamalla ja oikomalla muutos saadaan aikaan. Muutos on puettava konkretiaksi.

Jotta muutokseen tartutaan ilman pakkoa, menettelyjen ja käyttöliittymien on oltava toimivia. Perhepäivähoitajille se merkitsi Alavudella virkakännykkää ja perusteellista käyttöönottokoulutusta. Asiakasperheille lienee taattu käytön tuttuus ja turvallisuus. Sitä on, että asiointiliittymä toimii pankkitunnuksilla, maksujen arviointiin on laskuri ja kuittisivun saa tulostettua. Sentään, vaikka paperittomuudesta olenkin tässä vaahdonnut.

Saman jutun lopussa oli viittaus Kersanetiin.

Kersa on järviseutua ja tarkoittaa lasta. Kuulostaa kamalalta, mutta alueella kasvaneena voin todistaa, ettei se tarkoita pahaa tai halventaa kohdettaan. Kaikki me oltiin kersoja siellä =)

Kersanet on portaali täynnä tietoa ja paikallispalveluja lapsiperheille. Järviseutulainen innovaatio otettiin käyttöön jo Kuusiokunnissa, ja, jos oikein ymmärrän, nyt siitä on rakentumassa koko maakunnan verkkoperhekeskus. Ketjun päästä löysin myös Kaste-ohjelman joka vei ajatukseni SADe-ohjelmaan.

Veronmaksajalle löydös on huojentava ja kehittäjän sydäntä lämmittää: poikkitieteellistä ja asiakaskeskeistä ajattelua löytyy vielä! Toivoa siis on.


Aiemmin aiheesta sivuten tai suoraan:

Verko(sto)lla parempaan palveluun (3 syy 2009)
Suomi-brändi = yhteiskunta + tuotteet? (7 syy 2009)
Miten asiointisiilot yhdistetään? (10 syy 2009)

Miten asiointisiilot yhdistetään?

Siilojen yhdistäminen verkossa tuntuu aivan mahdottomalta hattutempulta. Se on sitä jo yhden talon sisällä - saati sitten talojen välillä?!

Yhdistämiseen vie ajatukseni aina silloin, kun keskityn asiakkaaseen - kansalaiseen. Kansalainen asiointeineen kaikissa eri viranomaisissa on vain niin julmetun iso kokonaisuus, ettei ymmärrys meinaa ylettyä ympäri.

Siksi on otettu avuksi siilot: ihan vain yhteiskunnan toimivuuden turvaamiseksi asiakasvastuu oli pilkottava eri hallinnonaloille.

Tiedäthän: Kotipelto hammaslääkärissä, Kotipelto autonkatsastajana, Kotipelto verokortin muuttajana, Kotipelto helsinkiläisenä, Kotipelto tullaamassa jenkeistä ostamiaan kirjoja..

Kenelle kansalaisen kokonaisuus kuuluu? Voisi kuulua? Saisi kuulua?

Yhteen eri hallinnonaloilta?!

SADe linjasi tahtotilaksi Suomeen yhden portaalin kansalaisille, Tanskan borger.dk-malliin. Pelkään, että ilman merkittävää teknistä tiikerinloikkaa tai toiminnallis-budjetääristä uudelleenajattelua homma jatkuu yhtenä isona linkkilistana.

Asiakaslähtöinen strategia ei enää riitä.
Yritysten on luotava entistä syvempi suhde
asiakkaisiin ja otettava heidät mukaan
kehittämään bisnestä. - C.K.Prahalad

Budjetti on toiminnan ohjausväline - ja toiminnan estoväline. Rahoitushan osoitetaan valtion budjetissa aina ensinnä hallinnonalalle ja sen tehtäviin, joka sitten jakaa sen "talojensa" sisäiseen toimintaan. Jos nyt joku edistyksellinen visionääri lähtisikin mukaan yhteishankkeeseen ja hassaisi talonsa rahaa sen suuremman hyvän eteen, miten hänen yksikkönsä tulos mitattaisiin?

Tästä keskusteltiin usein ja välillä tuskaisestikin ValtIT:n julkishallinnon vaikuttavuusmittareita pohtineessa työryhmässä.

Kokonaisuudeksi edes talon sisällä!

Mutta takaisin yhden talon kokoisiin kokonaisuuksin. Jollei tunnistamista ja asiointia liitetä elimellisenä osana talon omaan portaaliin, vaan osaset pysyttelevät kainosti omissa siiloissaan, ei ole mitään yhtä luukkua, josta me markkinointiheebot voisimme asiakkaamme kalastaa sisään.

Ja jos ei talossa ole edes tuota omaa asiointiportaalia, mitä asiointia me erilliset talot tuotamme Koko Valtion Portaaliin? Irrallisia palasia ja päällekkäistä työtä!

Siis Asiakas ajattelun keskipisteeseen!

Kun talo tuntee asiakkaansa, se voi liittää asiakkaan asiointi- ja kanavapreferenssejä tämän profiiliin ja sitten kohdentaa ja kehittää palvelujaan erilaisille asiakasryhmille.

No, nyt törmätään sitten vanhojen talojen kiroukseen: meillä on vanhat (mutta luotettavat) järjestelmät, jotka eivät taivu oikein mitenkään tällaisiin lisäyksiin. Mikä neuvoksi?

Monikanavaisuus on mahdollisuus

Lähellä Oikeita Asiakkaita toimiva asiakaspalveluväki näkee terävästi monikanavaisuuden edut. Sieltä sataakin kehitysehdotuksia kaikkea koordinoiviin Lasitorneihin: Voisitteko välittää puhelinpalvelijoille koko maassa tiedon että X ja sitten Y.

Lasitorni hikoilee: Miten minä heidät saavutan? Hehän ovat hajallaan eri virastoissa..

Ja jatkoa seuraa: Sitten tarvittaisiin verkkosivulle tieto, että Z mutta myös X.

Lasitorni hikoilee: Voiko tämän asian nostaa esiin? Muillakin on tarpeita, siis miten sovitan yhteen valtakunnallisen asiakaspalvelun ja koko talon tarpeet?

Sosiaalinen media tulee apuun

Kampanjasivujen tappotalkoiden jälkeen sosiaalinen media on julkishallinnolle uusi mahdollisuus. Yritysmaailma Nokian ja Applen johdolla haluaa jo valjastaa kuluttajat osaksi tuotekehitysprosessiaan. Olisiko sama mahdollista myös julkishallinnossa?

Herkullinen esimerkki sosiaalisen median yhdistämisestä asiakaspalveluun on käynnistymässä Lupa palvella -blogissa. Mielenkiintoista seurata, mitä leidit tois' pual' jokke vielä saavatkaan aikaan!