sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Hallinto ekosysteemien maailmassa

Tammikuun Törmäämössä oli puhe hallinnon roolista ekosysteemeissä. Yksi huolenaihe on ollut eri keskustelujen äänenpainoja kuunneltuani, ettei julkishallinto vain ulkoistaisi itseään, jäisi ulkopuolelle pelkäksi passiiviseksi tarkkailijaksi.

Vain mieltämällä itsensä aktiiviseksi toimijaksi ja asian yhteiseksi - onhan kyse yhteiskunnasta! -  julkishallinto voi nähdä oman roolinsa oikein tässä nollasummapelissä. Jos ei ole mitään liossa, on aivan sama kuinka pelissä käy.

Julkishallinto on paljon vartijana..


Yhteiskunnan toimivuuden kannalta julkishallinnolla on paljon pelissä (at stake, olemme siis stakeholders! Joskus asioiden syvin olemus aukeaa englanniksi paremmin): se kerää yhteiskunnan rahoituksen ja huolehtii tulonsiirroista. Hallinnon virkamiehet ovat asiantuntijoina mukana uudistusten suunnittelussa ja lainsäädännön ja menettelyjen valmistelussa - palvelutuotannossa, toisin sanoen. Siksi myös meidän on pelattava samaan maaliin.

Tästä on helppo liukua vaikuttavuusinvestoimisen maailmaan. Jos julkinen rahoitus nähdään kuluerän sijaan investointina, asiat loksahtelevat paikoilleen luontevammin. Investointien takaisinmaksun aikajänne on julkishallinnolla kvartaalikapitalismia pidempi, ollaan pitkän tähtäimen suunnittelussa, kestävän kehityksen maisemissa. Jos huolehdimme lasten ja nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista nyt ennakoivasti, säästöt koituvat yhteiskunnan hyväksi pitkällä tähtäimellä, kun kukaan ei (tai ainakin nykyistä harvempi) jää syrjään.

..markkinan luojana


Mikä sitten on julkishallinnon rooli mahdollistajana hyvinvoinnin rakentamisessa? Mariana Mazzucato muistuttaa kirjassaan Entrepreneurial State lukuisista tämän päivän kaupallisista tuotteista, jotka ovat innovaatioita - käytännön sovelluksia - jotka julkishallinnon rahoittama tutkimus on mahdollistanut. Etenkin energia- ja cleantech-markkinan luomisessa julkissektorin rahoituksella on ollut aivan kriittinen rooli. Tänään Sitra, kunnat ja moni muu hakee samanlaisia innovaatioita hyvinvoinnin saralla.

- Tiedän että ideologisista syistä tähän voi myös huutaa vastalauseen: ei kaikkea pidä tai edes voi mitata rahassa. Olen osin samaa mieltä; toisaalta usein mittarit löytyvät, ja niitä perusteluiksi tarvitaan, kun investointipäätöksiä tehdään. Joka tapauksessa olemme siirtymässä vaikeammin hahmotettavan arvon luonnin aikaan. Yritetään siis yhdessä niissä asioissa, joilla on merkitystä kaikille.

..tukiälyn hyödyntäjänä?


Suomalaisen hallinnon luotettavuus on syntynyt selkeästä työnjaosta, jossa kukin (virasto) tietää oman tehtävänsä. Sitä mukaa kun haasteet ovat käyneet monimutkaisemmiksi ja riippuvuussuhteiden määrä kasvanut, on muutoskitka tullut paikoin sietämättömäksi. Mitä enemmän siirrymme monen pelaajan systeemiin, sitä enemmän on lusikoita sopassa.

Pohdipa hetki vaikkapa työttömän toimeentuloa: Kela, verottaja, kaupungin sosiaalitoimi ja tuleva maakunnan kasvupalvelu.. Liian usein muutoksen edellyttämät asiat tipahtavat kahden toimivaltaisen viraston väliin: ei kuulu oikein kenellekään.

Nyt on aika valjastaa teknologia ja vaikkapa peräti tukiäly*) avuksi - ja sen suunnitteluun tarvitaan kokonaisnäkemystä! Taseajattelun kautta voitaisiin mallintaa taustalla em. tapauksessa tarvittavat tulonsiirrot. Yhteiskunnan taloustoimisto hoitaisi ne taustalla kertaalleen annettujen tietojen nojalla, ja Asiakas (julkishallinnon asiakas eli tarvitseva kansalainen) saisi palvelun valmiina itselleen.

- ainakin oikeudenmukaisuuden turvaajana!


Mitä tulee perustuloon tässä maailmanajassa, jossa rahavirrat tuntuvat keskittyvän yhä harvempiin taskuihin, on lopulta kyse myös oikeudenmukaisuudesta. Suomessa yhteiskunnan rahoituksesta 57 % kerätään työn verotuksella. Sitä mukaa kuin työn arvo tai työpaikat sulavat pois, samoin käy kertyvien verotulojen. Seuraavana hupenee arvonlisäveron tuotto, sekä ostovoiman että kulutustottumusten myötä.

Miten siis jatkossa rahoitamme hyvinvointiyhteiskuntaa? Joudumme vääjäämättä ennen pitkää ratkaisemaan kysymyksiä, jotka joko turvaavat tai tuhoavat yhteiskuntarauhaa. Siihen savottaan ei yksin virkamiehistön viisaus riitä. Ei edes täydennettynä tutkimussektorin aivoilla.

Uusi työ on oppimista - kokeiluja!


Tämä kaikki asettaa mielestäni julkissektorin virkamiehet aivan uudenlaisen haasteen eteen. Emme tee vain suorittavaa työtä! Olemme usein tehtävässämme mahdollistajan paikalla. Tai, jos emme onnistu näkemään isompaa kuvaa, päädymme portinvartijan rooliin sanomaan "Ei".

Ei on vastauksemme myös silloin, kun pelkäämme virkavirhettä. Tai kun emme koe, että meillä todella on lupa etsiä ratkaisuja uusiin haasteisiin. Kun emme luota, että esimiehemme tai ylin johto tulisi asettumaan taaksemme (tai pikemminkin eteemme), jos kokeilu ei onnistukaan.

Kokeilut ovat tässä ajassa niin keskeinen työkalu siksi, että kukaan ei ole ennen ratkaissut sellaisia ongelmia, joiden edessä me olemme. Emme voi tietää, mikä toimii, ennen kuin olemme kokeilleet, askel kerrallaan. Tsaarinajan luotettavasta virkamiehestä on sukeutumassa tutkimusmatkailija.

Palvelumuotoilu: palvelujen suunnittelu yhdessä


Koska jo palvelun määritelmä nivoo palvelun saajan mukaan palvelun luomiseen, on palvelumuotoilu nähdäkseni ainoa oikea tie toimivimpaan lopputulokseen. Kaikki osapuolet tarvitaan mukaan.

Yhteiskehittämisen ja joukkoistamisen vahvuus on siinä, että kaikki näkökulmat saadaan tarkasteluun heti alussa. Yhteiskirjoittaminen vapauttaa ajasta ja paikasta, ei ole siis välttämätöntä onnistua saamaan isoa joukkoa paikalle samaan aikaan. Ja kun johonkin asiaan ja teemaan intohimoisesti suhtautuvat ihmiset antavat parhaansa, on käsissä parempi lopputulos kuin nääntyneistä, päivätyönsä ohella vielä yhteen työryhmään määrätyistä virkamiehistä voidaan "leipätyönä" puristaa.

Yksi ehdotus ekosysteemifoorumissa oli intohimoinen lainvalmistelu: kiireiset lainvalmistelijat saisivat täysille pöydilleen perustellun ja kattavan ehdotuksen, eivätkä joutuisi aloittamaan aivan alusta.

Ekosysteemeissä kaikki vaikuttaa kaikkeen

Siksi tulevaisuuteen meneviä isoja haasteita voidaan ratkoa vain yhdessä, riittävän laajassa yhteistyössä.


*) Tammikuussa 2018 Osmo Soininvaara on kuulemma käyttänyt Sitran aamutilaisuudessa tekoälystä nimitystä tukiäly. Pidän siitä! Se jättää tässä teknologiakehityksessä ihmiselle tarpeeksi merkittävän roolin.