lauantai 21. toukokuuta 2011

Tilastojen totuuksia ja valheellista viestintää

Toukokuu mennä vilahti tulosjännityksessä. Ensin Paradise Oskarin iloittelemat euroviisut, sitten Granlundin ilmaveivaamat lätkän MM-kisat (ja jälkipelit jatkuvat kiivaina..huokaus). Ja verottajalla omansa: moniko suomalainen korjaa veroilmoitustaan?

Valtion tulo- ja menoarviossa*) Verohallinnon tulostavoitteeksi on kirjattu 30 % veroilmoituksensa palauttavista. Suurien lukujen konkretiana:

5,1 miljoonaa saa vuosittain esitäytetyn veroilmoituksen
1,5 miljoonaa korjaa ilmoitustaan vuosittain
eli 3,5 miljoonaa hyväksyy ilmoituksensa vuosittain sellaisenaan

siten verkkoasioinnin tavoite on 30 % tuosta keskimmäisestä. No. Palauttajien määrä on vaihdellut (nyt pelkän muistikuvani varassa; kommentoin luvut kohdilleen jos on tarvis) 1,483 miljoonasta 1,52 miljoonaan. Siten tavoitekin on liikkuva: 445 000 - 456 000. Tänä vuonna virallinen tavoitteeksi kiinnitettiin 450 000 asiakasta verkossa. Nyt tullaan ruikutukseni ytimeen.

Mistä sopiva tulosmittari?

Sähköisen asioinnin alustoja rakennettaessa olennaista on seurata, että bitit kulkevat eivätkä jumita. Jumien varalta täytyy päästä käsiksi asiakkaan "istuntoon": kuka oli liikkeellä, mitä tekemässä ja mitä sitten tapahtui.

Kun ilmoituksen sisältö napsahtaa ilmoitusvarastoon, siellä jokaisella asiakkaalla on vain yksi lokero. Jos siis korjaan ilmoitustani kolmeen kertaan, minun asiakaslokerossani on tiedot kolmesta eri istunnosta, joista sitten yhdistetään minun korjattu veroilmoitukseni.

Palvelun mittaan ainoa järjellinen (? voi olla että olen väärässä, mutta näin olen ymmärtänyt) tulosmittari on tuo tapahtumien lukumäärä, siis lähetettyjen ilmoitusten määrä. Miten sen saa sovitettua viralliseen mittariin eli asiakasmäärään? Juostessa huonosti; ja tarinan kerronnan kannalta virallinen lopputulos tulee aivan liian myöhään.

Valehteleeko viestintä?

Viestintä ja markkinointi puolestaan hakee jippoja, joiden kertominen voisi kiinnostaa uusia asiakasalueita. Silloin tekninen totuus saa väistyä isojen yleistysten edestä. Mutta entä totuus?

Kun en pysty laskemaan asiakkaita, on tyydyttävä ilmoituksiin. Seuraava haaste: mitä lukua sitten jahtaamme? Päässälaskemisen kannalta on vaikeampaa seurata tavoitetta 450 000 kuin pyöreämpää ja hahmotettavampaa lukua 500 000. Puhumattakaan että se on helppo viestiä; puoli miljoonaa! Se on siinä.

Syyllistyinkö siis valehteluun, kun hahmotettavuuden nimissä iskin laskurin verrokkiluvuksi 500 000?

Perfektionistia nimittäin harmittaa, että tavoite näyttää olevan auki, vaikka veron käytävillä kuitenkin iloitaan: tavoite saavutettu! Asiakaslokeroiden laskenta näet osoitti, että noiden 474 191 veroilmoituksen takana oli 451 305 asiakasta. Siten viralliseksi asetettu tavoite 450 000 ASIAKASTA saavutettiin.

Vale, emävale - tilasto? Valehteeko viestintäni? Mitä sinä sanot?

*) Valitse Numerotaulu > Määrärahat > Pääluokka 28 > 10 > 01

lauantai 7. toukokuuta 2011

Yhteiskuntavastuuta lehtien sivuilla

Hesarin kuukausiliitteessä oli tänään valkoinen sivu. Keskellä sitä istui kotkanpoikanen.
Turvaistuimia kotkanpojille
Ahaa, mainos.. Mutta kenen??

Fortum tekee WWF:n kanssa vanhoista sähköpylväistä turvallisempia kotkanpoikasille. Ei taatusti ydinbisnestä, mutta vastuun kantamista luonnosta siinä, missä liiketoiminta sitä sotkee.

Kirjoittelin havaintoja viime keväältä Baltic Sea Action Groupin innoittamana:

Sosiaalisella medialla yhteiskuntavastuuseen (Osa 1)
Sosiaalisella medialla yhteiskuntavastuuseen (Osa 2)
Sosiaalisella medialla yhteiskuntavastuuseen (Osa 3)

Vastuunkannon tsunami on kasvanut! Ekologisen ulottuvuuden lisäksi esillä on sosiaalinen vastuu. Sari Baldauf usutti helmikuussa yrityksiä tekemään isänmaallisen teon: työllistämään nuoria ja siten huolehtimaan, etteivät he syrjäydy. Taloudellisesta vastuustahan hän näytti mallia jo muutama vuosi sitten perustamalla Naisten Pankin.

Kuukausiliitteen Perhesiteissä oli tänään Sykön sisarukset.

Pauliinalla on hyvä sydän ja hän iloitsee kun hänen oppilaansa ovat oppineet vähitellen lukemaan. Pauliina on pyytänyt isäämmekin luokkavaariksi lukemaan lapsille kirjoja kerran viikossa.

Mitä kaikkea me muut voisimme tehdä?

tiistai 3. toukokuuta 2011

Näin liität blogikommenttiisi linkin

Alamme tottua sellaiseen käytettävyyteen, jossa verkkopalvelu osaa luoda automaattisesti linkin tekstistä, joka alkaa http:// .

Valitettavasti se mikä toimii LinkedInissä ja Facebookissa, ei pelitäkään blogin kommentoinnissa.

Koodaa vähän, niin saat linkistäsi aktiivisen!
Seuraava ohje on testattu ainakin Bloggerissa ja WordPressissä.


Kopioi hipsujen väliin ""
sivun url-osoite (täydellisenä, eli tarvitset mukaan tuon alun http://)

Kirjoita sitten hakasten väliin > <
teksti, jonka haluat toimivan linkkinä. Se voi olla sana, lause tai verkkopalvelun nimi.

Sujuuko?