lauantai 31. maaliskuuta 2012

Päiväunia tietoyhteiskunnan yhteentoimivuudesta

Tietoyhteiskunta tuli tutuksi Matti Vanhasen hallituksen ja asiointipalvelujemme myötä. Paljon on virrannut vettä Vantaassa sen jälkeen, mutta todellinen yhteentoimivuus antaa vielä odottaa itseään.

Suomessa veronkanto on maailman osuvinta (GAO 2011, s.8). Selityksenä voi pitää kansalaisen omaa halua täsmäyttää veronsa mahdollisimman oikeiksi verokorttinsa avulla. Verokortin mukaan kun työnantaja kerää verot tämän ansiotulosta.

Viranomaiset saman tiedon äärellä

Verotuloista osan valtio jakaa edelleen ns. tulonsiirtoina, lisäksi on yksityinen työeläkejärjestelmä. Tuloa jakaessaan viranomaiset puolestaan tarvitsevat sairauspäivärahan, vanhempainetuuden tai työeläkkeen määrän laskemiseksi saajan verotustiedot verottajalta.

Jokainen viranomainen lähettää Verohallintoon tiedonsaantipyynnön, joko yksitellen tai monen asiakkaan "nipuissa". Osa kahdenvälisistä prosesseista on saatettu sähköiseksi, osa toimii vielä paperilla.

Taakoittavimmillaan tietoa liikuttaa kansalainen itse

Etuutta laskeva viranomainen tarvitseekin asiakkaansa erilaiset tulotyypit tarkemmin tai ajantasaisemmin. Tieto on veroilmoituksen erittelyosalla, jonka Verohallinto on kerännyt kansalaiselle valmiiksi. Pohjana ovat maksutiedot, jotka työnantajat ja muut veronalaisten suoritusten maksajat ilmoittavat vuosittain saajan puolesta.

Verottaja lähettää tuon erittelyn kansalaiselle paperilla eikä jakele sitä sähköisesti muille tarvitsijoille. Pitäisikö?

Mitä tapahtuisi, jos eri tietojen tarvitsijat olisivatkin samalla viivalla tietojen keruussa? Jos palkan eri erät olisivatkin olemassa kuukausittain, niin verottajalle, Kelalle, eläkeyhtiöille kuin muillekin tiedontarvitsijoille? Silloin tietoa ei enää tarvitsisi kerätä kerta toisensa jälkeen eri tarkoituksiin verottajalta tai palkanmaksajilta tai kansalaisilta itseltään.

Paljonko moinen mahtaisi säästää työaikaa?
Paljonko hallinnollinen taakka kevenisi?

Mitä tietoyhteiskunnan eteen on jo tehty?

Pusersimme viranomaisissa (Kela, Työhallinto ja Vero) kasaan tapahtuman Suomi verkossa. Voitimme esitäytetyllä veroilmoituksella ja Palkka.fillä Pääministerin parhaat käytännöt -kisassa. On sähköistetty verokortti ja veroilmoitus. On luotu Verotili ja EU-ALV-palautushakemus.

Muutama vuosi sitten alkoi SADe-ohjelma. Siinä on syntynyt oppimisympäristo Opi.palkka.fi, kaksi palkkalaskuria sekä julkaistu palkanlaskentaparametrit.

Paljon hyvää on syntynyt. Nyt on aika ottaa tiikerinloikka.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Sateen varjolla ja muita SADe-blogeja

Mikä merkitys on sosiaalisella medialla arjen tiedon jakamisessa ja löytämisessä? Kannat käyvät puolesta ja vastaan: Ei enää mitään uutta vs. Mitä vain kunhan ei sähköpostia.

Sateen varjolla (SADe-viestintää yhdestä palvelukokonaisuudesta) löytyi Facebookin (yhteisöpalvelu) ryhmästä Finnish Open Data Ecosystem (avoimen datan edistäjät). Työstämme TEMin johdolla SADe-viestintää Yammerissa.

Osallistumisympäristö oli tietääkseni ensimmäinen SADe-blogeista. Onko muita SADe-blogeja?

Heinosen Merja blogahti kuun alussa Lupa palvella -blogissaan viestinnän historiasta: kuinka kautta aikojen on tullut aina uusi tapa hoitaa homma - mutta ei koskaan mitään kokonaan korvaavaa.

Blogaavan yhteisön luominen on haasteellista, yksin ehtiminen vielä riskaabelimpaa. Mutta yritettävä olisi. Sillä mitä useammassa näyteikkunassa tuotteesi tulee kuluttajaa vastaan, sen todennäköisempää on siihen tarttuminen.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Miksi Apps osaa sen mutta valtio ei?

Nuoriso usutti peli-Appsien pariin: "Sun on kokeiltava, tää on aivan mahtava!" Muutaman kierroksen jälkeen olin koukussa. Vuoroa odotellessa oli aikaa näpelöidä sovellusta syvemmältikin. STATS?

Stats-nappulan takaa avautui loistava infografiikka pelimme tähänastisista saavutuksista, ajasta, pisteistä ja vaativuudesta. Ilmaissovellus tarjoaa samaan hintaan (0€) seurantatiedot helposti visuaalisessa muodossa.

Miksei moinen palvelu ole itsestäänselvyys niissä palveluissa, joita me rakennamme yhteisillä varoillamme julkishallinnossa? Vai onko olemassa hyviä esimerkkejä? Tiedätkö sinä?

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Omena on ihana ja muita aamun venyttelyjä

Omena on ihana, kun taas peeceen kanssa muutun joka kerta kärttyiseksi vanhaksi akaksi. Tänä aamuna hapuilin auki illalla lataamani uuden Appsin.

Oli vähän olo, että mitä jos se kyselee multa tunnareita ja lupaa liittää tilini mihin-sattuu ja tarvitaan ohjeet ja.. Turha pelko. Valintalista oli nokan edessä, käyntiin vaan, aivan kuten mieheni lupasikin "Tosi helppo".

Suihkun jälkeen hoksasin, että Apps Storeen oli siunaantunut 7 päivitettävää. Silmäilin uudet "featuret" - ja pistin päivittymään. Listalla oli korjattuja bugeja, parempaa kuvan käsittelyä, saumattomampaa integraatiota jne.

Taannoin tammikuussa tuottav(uutta hamuav)an aamuni keskeytti alvariinsa wintoosan tolvana utelu: "Tietokoneelle on uusia päivityksiä, käynnistetäänkö uudelleen?"

Ehkä työkonekin perustelee päivitystarpeensa jollain listalla, en vain tiedä missä. (Tietääkö muuten joku? ..ymmärtäisinkö lukemani..?)

Ja joka ikinen kerta kone on käynnistettävä uudelleen. Omppua ei.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Hyvä ja paha vastakkain?

Ohhoh mikä alkuvuosi. Lunta enemmän kuin ikinä, Elämä viskelee ylläreitä kuin parempikin pommikonelaivue..

Talousuutisointi syöksyy, elpyy - nousee, hyytyy.. Ay-liike jää kiinni työpaikkakiusaamisesta. Finnair anelee toisella kädellä pomoja pysymään, hiillostaa toisella hanskalla työväkeään: "Ihan pakko säästää, ainakin 5 %" ja kaapii hillot hienostolleen työntekijöidensä selkänahasta.

Samainen Finnair jää median pihteihin pomonsa asuntokaupoista: "Minä myyn kotini sille eläkevakuuttajalle, jonka palveluksia tahdon edelleenkin käyttää". Hmm. Ristiinvaikuttaminen nousee laajemminkin keskusteluun.

Rakennusalan uutiset synkistävät tuttavapiireissä: rehellisen yrittäjän on turha yrittää enää yhtään mitään. Urakat voittaa aina halvin tarjoaja. Voittajan hintaan eivät mahdu verot tai TESien mukaiset tuntipalkat, mutta ostaja ummistaa silmät.

Illan uutisessa vietiin kehitysajatuksia elinkeinoministerille. Kiire onkin keksiä jotain, sillä riskin totisesti kantaa yksin yrittäjä.

On kuin talven aikana hyvä ja paha olisivat törmänneet hurjemmin kuin vielä koskaan. Entä se hyvä?

Maanantaina Kuittisen Outi kertoi Suomi.fi-kehittäjäyhteisölle Demosin kokemuksista osallistaa. Outi valotti kuinka valjastaa Yammerilla joukkojen osaaminen mukaan vaikkapa tapahtumarakentamiseen. Facebookin verkostoissa ihmiset välittävät vastaukset käytännön ongelmiin muutamassa minuutissa.

Outi kertoi alati hämmästelevänsä, mikä oikein saa sadat ihmiset osallistumaan. He tulevat ilmaiseksi kehittämispajoihin, olipa kyseessä arjen elinympäristö tai tulevaisuuden taivaanrannan maalaus.

Osallistumalla voi vaikuttaa tärkeiksi kokemiinsa asioihin.

Ihminen on yhä edelleen yhteisöllinen otus, jonka sisään on piirretty hyvän ja pahan välinen raja. Tahdon uskoa, että löydämme toisemme niin, että paha ei voita.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Logistiikkaa vai asiakaspalvelua?

Parhaat verkkokaupat yhdistävät taitavasti logistiikan ja asiakaspalvelun monikanavassa. Ei haittaa, kuinka monta osapuolta ostostasi käsittelee, sinä pysyt kärryllä pakettisi kulusta. Arvioitu saapumisaika on Amazonin toimituksissa häkellyttävän tarkka.

Surkeaksi palvelukokemus käy, kun kuljetettava "item" eksyy asiakkaan tunnistetiedoista. Puolisoni odottelee kolmatta viikkoa Suomen kartalta kadonnutta tuotettaan.

Tuote matkasi sujuvasti Saksasta Tanskan kautta Suomeen, kunnes musta aukko nielaisi sen jossakin UPSin ja Itellan (ja/tai Postin) välissä. UPS jäljitti tuotteen vaiheet aina luovutushetkeen saakka. Muiden pakettien kulkuhistorian valossa näyttää siltä, että postinkuljettajan saapumisskannaus epäonnistui.

Tuote on nyt UFO - Unidentified "flying" object :)

Jakeluvarastossa seilaavaa pakettia ei kyetä yhdistämään tilaukseen tahi tilaajaansa. Paketteja kun ei enää etsitä tilaajan nimellä vaan paketin omalla tunnuksella. Jota siis ei jostain syystä saatu tälle seilaajalle myönnettyä. Verkkokauppa lupasi toki auttaa. Se tarvitsi juhlallisen vakuutuksen "En ole vastaanottanut tilaamaani tuotetta" voidakseen lähettää tuotteen uudelleen.

Tuosta oivalsin oman palvelu(ttomuus)kokemukseni.

Meili verkkokaupan asiakaspalvelusta kysyi: "Posti on juuri palauttanut tilauksenne noutamattomana. Olette kuitenkin maksanut kirjat, joten varmistan vielä: ettekö haluakaan niitä?" Postikasojen, tekstareiden ja meilin kaivelun jälkeen oli vastattava: "Tietenkin tahdon kirjani! En vain koskaan saanut saapumisilmoitusta."

Muutaman päivän kuluttua kilahti tekstari: "Lähetys on noudettavissa". Tekstarissa oleva tunnus oli samanmuotoinen kuin puolisoni tänään saamassa saapumisilmoituskortissa. Ehkä minunkin tilauksessani yksi käsittelyvaihe nyt vain sattui epäonnistumaan?

Miten logistiikkaketjujen toimintavarmuus voidaan turvata? Samanlaisia ketjujahan on maailma pullollaan! Junamatkustajalla Rautatieaseman lippuhallin, verkkokaupan ja aulatilojen lippuautomaattien sekä konduktöörien lipunmyynnin välillä. Meillä kaikilla veroilmoituksen tietojen, tulostus-postituksen ja Veroilmoitus verkossa -palvelun välillä. Omakotirakentajalla ovitehtaan, helatehtaan, tukkurin ja kuljetusfirman välillä...

Kokonaisuus on turvattava, sillä palveluketju on vain niin onnistunut kuin sen heikoin lenkki.