Kolmisen vuotta sitten haaveilin muutoksesta. Poimin tähän aatoksen, joka tuntuu yhä tarpeelliselta ja edelleen ihan toteutuskelpoiselta. Koko postaus löytyy elokuulta 2010.
Muutos - kaikki muutos - alkaa aina korvien välissä. Tai pitäisikö sanoa, sydämessä. On asetuttava toisen asemaan, pyyhittävä pois oma asiantuntijuus ja kaikkitietävyys. Katsottava asiakaskunnan elämää ja niitä tilanteita, joissa hän meitä kaipaa (jos kaipaa).
Segmentoimalla ja palastelemalla asiakkaiden tarpeet ja meidän vastauksemme niihin aletaan lähestyä palvelutarjoomia. Kun tarjooman sisällöt ovat kunnossa, voidaan tarjoajan toimijoille tai rooleille asettaa osaamistavoitteet, niistä tiimeille tai ryhmille osaamisprofiilit.
Sitten ne tarvitsee enää miehittää - ja alkaa olla käyttöön oton aika.
Yhteistyö on kuin viestijuoksu
Mikä teidän vuosikellossanne tai perusprosessissanne on sellaista, missä tarvitaan yhteistyötä? Mikä vaikuttaa toisten työhön? Siinä on viestinnän ja jakamisenkin paikka. Mitä muiden on vähintään tiedettävä?
Kysymys kääntää valokeilan hierarkian rumimpiin kasvoihin. Jos valta on palasteltu mielivaltaisesti, osaamisesta viis veisaten, pönkitetään siilorajoja. Silloin herra A:lla on oikeus viestiä - muttei mitään sanottavaa. Rouva B taas osaisi sanoa, muttei saa, koska sanoessaan astuu A:n varpaille.
Miten moinen pattitilanne puretaan? Eikö niin, että yhteistyö vaatii viestintää. Viestintää omasta työstä vain ei voi ulkoistaa.
Nytkö muutos saavuttaa virkamieskunnan?
Mitä jos julkishallinnossa olisi uutta rakentamassa pilottiryhmä ja pilotissa mukana henkeä nostattavat muutosagentit? Ryhmän tehtävänä olisi kartoittaa aikaansaajat ja muutokseen tarvitsemansa kumppanit. Vaikkapa kolmella tasolla: omassa työpiirissä, sen vieressä ja vielä yläpuolella.
Teettäisin ryhmälle tehtävälistan, niputtaisin kohderyhmät ja kertomisen teemat sekä säntillisen viikkoaikataulun. Päälle vielä vastuut, ja viestisin tämän kaiken virallisilla kanavilla.
Välittömänä tavoitteena olisi virittää keskustelua. Odotuksena yhteistä ymmärrystä, ja olemassaolon oikeutuksena jakamisesta syntyvää yhteistyötä ja uudenlaista tekemistä, jossa Asiakasta ei saa pudottaa!
Onnistumiset raportoitaisiin julkisesti. Palkintoja saisi siitä, että siiloista syntyykin yhteistyötä. Miinusta tulisi muutoksen torppaamisesta.
Hyvä esimerkki kannustaisi toisetkin siiville. Eikö?
Kappas, onko Veeran blogissa MOOCeista jotain sellaista, millä tämä temppu saataisiin aikaan..?
VastaaPoista