Ohhoh mikä alkuvuosi. Lunta enemmän kuin ikinä, Elämä viskelee ylläreitä kuin parempikin pommikonelaivue.. Talousuutisointi syöksyy, elpyy - nousee, hyytyy.. Ay-liike jää kiinni työpaikkakiusaamisesta. Finnair anelee toisella kädellä pomoja pysymään, hiillostaa toisella hanskalla työväkeään: "Ihan pakko säästää, ainakin 5 %" ja kaapii hillot hienostolleen työntekijöidensä selkänahasta.
Samainen Finnair jää median pihteihin pomonsa asuntokaupoista: "Minä myyn kotini sille eläkevakuuttajalle, jonka palveluksia tahdon edelleenkin käyttää". Hmm. Ristiinvaikuttaminen nousee laajemminkin keskusteluun.
Rakennusalan uutiset synkistävät tuttavapiireissä: rehellisen yrittäjän on turha yrittää enää yhtään mitään. Urakat voittaa aina halvin tarjoaja. Voittajan hintaan eivät mahdu verot tai TESien mukaiset tuntipalkat, mutta ostaja ummistaa silmät.
Illan uutisessa vietiin kehitysajatuksia elinkeinoministerille. Kiire onkin keksiä jotain, sillä riskin totisesti kantaa yksin yrittäjä.
On kuin talven aikana hyvä ja paha olisivat törmänneet hurjemmin kuin vielä koskaan. Entä se hyvä?
Maanantaina Kuittisen Outi kertoi Suomi.fi-kehittäjäyhteisölle Demosin kokemuksista osallistaa. Outi valotti kuinka valjastaa Yammerilla joukkojen osaaminen mukaan vaikkapa tapahtumarakentamiseen. Facebookin verkostoissa ihmiset välittävät vastaukset käytännön ongelmiin muutamassa minuutissa.
Outi kertoi alati hämmästelevänsä, mikä oikein saa sadat ihmiset osallistumaan. He tulevat ilmaiseksi kehittämispajoihin, olipa kyseessä arjen elinympäristö tai tulevaisuuden taivaanrannan maalaus.
Osallistumalla voi vaikuttaa tärkeiksi kokemiinsa asioihin.
Ihminen on yhä edelleen yhteisöllinen otus, jonka sisään on piirretty hyvän ja pahan välinen raja. Tahdon uskoa, että löydämme toisemme niin, että paha ei voita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti