Hallitusohjelmaan asti on nyt kirjattu muutoksen sävelala.
Melodia on tuttu jo tämän vuosituhannen alusta:
Ensimmäinen Verohallituksen ulkopuolinen työtehtäväni oli osallistua Kansalaisen käsikirjan laadintaan verottajan palvelujen kanssa. Vuosi oli 1999. Luokittelimme tekoja ja siihen aikaan paperisia asiakirjoja erilaisiksi isommiksi kokonaisuuksiksi. Tunnistimme elämäntilanteita, joissa erilaisia tarpeita syntyy.
SADe-ohjelmassa luotiin 2010-2014 kilvan asiointitilejä. Toteutus ainakin omalta näköalapaikaltani näyttäisi kompastelevan kysymykseen:
- MITÄ me sinne toimittaisimme?
- MISTÄ sen löydämme?
- MILLÄ se sinne saadaan?
Joukahainen se vain laulelee mättäällään?
Palvelumuotoiluun tottunut JulkICT-kollega haastoi piirtämään jokaiseen suunnittelukaavioon Asiakkaan. Kansalainen tai Yrittäjähän se on se toimija, joka yrittää saada elämässään jotain aikaan. Se tapahtuu joko kirvellen, meistä viranomaisista huolimatta tai - kuten toivon - sujuvasti meidän avullamme.
Voiko tosiaan olla niin, että digi-Suomi on rikki (Voutilainen Polemiikissa, s.2), koska kukin Joukahainen on yrittänyt digitalisoida oman organisaationsa tapaa toimia - Asiakkaan unohtaen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti