Mikä neuvoksi, kun työvoimapula uhkaa ja säästää pitäisi? Tässä taloudellisessa tilanteessa ja eläköitymispaineessa on ensisijaisen tärkeää järkeistää rutiinit ja keventää byrokratiaa.Bo Harald esitelmöi torstaina sähköistämisen mahdollisuuksista Suomen Pankissa.
eLaskutus ja raportointikoodiston tapaiset innovaatiot käytännön toteutuksineen tuovat toiminnan järkeistämiseen aivan uutta toivoa.
Paperi(lasku)lla ei ole tulevaisuutta
Paperilla tehtävät transaktiot ovat tehottomia siksi, että bitit käännetään ensin paperiksi ja sitten taas takaisin biteiksi. Lähes kaikki tietohan on nykyään jo sähköisenä ennen lähettämistä. Sitten me joudumme tulostamaan eri järjestelmistä paperia (laskun, verokortin, tilauksen, esitäytetyn veroilmoituksen tai lääkärintodistuksen jne.) jotta saamme tiedot posteljoonin mukana määränpäähänsä.
Perillä vastaanottaja sitten avaa kuoren ja yhä useammin myös tietokoneensa näpytelläkseen tiedot takaisin tietokoneelle, nyt omiin tiedostoihinsa, jotta asian käsittely omassa organisaatiossa etenee. Eikö siis olekin itsestään selvää, että jos paperinen välivaihe vain saataisiin välistä pois, säästyisi paljon
a) työtä, b) aikaa, c) rahaa, d) ympäristöä!
Siksi eLaskutus
Kuluttajan vastaanottamat eLaskut ovat kolikon yksi puoli. Bill Virtanen on tehnyt hyvää työtä kuluttajapuolella. Minä en enää mistään hinnasta haluaisi yhtäkään paperilaskua kotiini, vaan jokaisen suoraan verkkopankkiini, missä ne käsittelen joka tapauksessa. Voisiko olla vaivattomampaa?!
Toinen puoli on julkishallinnossa. Kun nuo samat yritykset tuottavat samaa palvelua valtiolle, myös se lukemattomine virastoineen haluaa laskunsa suoraan 'verkkopankkiin', omiin laskutusjärjestelmiinsä. Niinpä valtio julistautui vuoden vaihteessa paperittomaksi vyöhykkeeksi.
Ruotsalaiset tekevät jo! Me Suomessa vasta diskuteeraamme.
Bo Harald esitteli päivitetyn listan tahoista, jotka eivät enää tietyn päivän jälkeen ota vastaan paperilaskuja. Listalla on Suomesta kuntia mukana kolme, Ruotsissa ilmeisesti koko kuntasektori on ollut sähköisessä pakotuksessa jo pitkään. Jo riittää etumatkojen hukkaaminen!
Miksi kunnat tulevat jälkijunassa? kyseli joukko asiantuntijoita eri puolilta yhteiskuntaa. eLaskutuksen ja Kuntaliiton asiantuntijat kertoivat kokemuksistaan: kuntahan on kuin jättikokoinen yritys. Mietipä hetki Helsinkiä. Sillä on osastoja kymmeniä ellei satoja, työntekijöitä kymmeniä tuhansia, siis jättikonserni.
Kunnista kuullut esimerkit todistivat: "Meillä on laskutukseen 27 eri järjestelmää, miten me voisimme saada eLaskutuksen aikaan?"
Keskiöön on nostettava koko prosessi
Ja entä pakollinen arkistointi? kysyivät asiantuntijat iltapäivässä. Verottajakin vaatii tositteiden säilyttämistä mm. kotitalousvähennystä varten, kuten Nettimuorikin blogissaan huomautti. Voisiko asian hoitaa toisinkin?
Konserniajattelu on mielestäni osien yhdistelyä järkeväksi kokonaisuudeksi. IT-puolelta olen ymmärtävinäni, että arkkitehtuuriajattelu muodostaa moduuleja, joilla vaikkapa edellä kuvatut 27 eri osaa saadaan toimimaan yhteen yhdellä sovitepalasella (sen sijaan, että rakennettaisiin 27 sovitinta).
Konserniajattelulla (KuntaIT + ValtIT = JulkIT) haetaan koko valtiontalouden näkökulmasta järkeä niin kuntien kuin ministeriöidenkin väliseen ja sisäiseen toimintaan.
Ja katsos vain, mitä löysin hiihtolomallani Pohojammaalta:
Kunnat näyttävät mallia!
Luin kotiseutulehdestäni mielenkiintoisen uutisen (Ilkka 26.2.2010): Alavudella siirryttiin päivähoidossa sähköiseen asiointiin. Perhepäivähoitajat raportoivat lasten hoitoajat kännykällä suoraan kaupungin laskutus- ja palkanlaskentajärjestelmiin! Vanhempien ei tarvitse enää allekirjoittaa tuntilistoja.
Lehtijutun varassa ajattelen, että onnistumisen edellytyksinä on kokonaisnäkemys. On kuvattava, mitä halutaan saada aikaan eri toimijoille ja mitä tehostamalla ja oikomalla muutos saadaan aikaan. Muutos on puettava konkretiaksi.
Jotta muutokseen tartutaan ilman pakkoa, menettelyjen ja käyttöliittymien on oltava toimivia. Perhepäivähoitajille se merkitsi Alavudella virkakännykkää ja perusteellista käyttöönottokoulutusta. Asiakasperheille lienee taattu käytön tuttuus ja turvallisuus. Sitä on, että asiointiliittymä toimii pankkitunnuksilla, maksujen arviointiin on laskuri ja kuittisivun saa tulostettua. Sentään, vaikka paperittomuudesta olenkin tässä vaahdonnut.
Saman jutun lopussa oli viittaus Kersanetiin.
Kersa on järviseutua ja tarkoittaa lasta. Kuulostaa kamalalta, mutta alueella kasvaneena voin todistaa, ettei se tarkoita pahaa tai halventaa kohdettaan. Kaikki me oltiin kersoja siellä =)Kersanet on portaali täynnä tietoa ja paikallispalveluja lapsiperheille. Järviseutulainen innovaatio otettiin käyttöön jo Kuusiokunnissa, ja, jos oikein ymmärrän, nyt siitä on rakentumassa koko maakunnan verkkoperhekeskus. Ketjun päästä löysin myös Kaste-ohjelman joka vei ajatukseni SADe-ohjelmaan.
Veronmaksajalle löydös on huojentava ja kehittäjän sydäntä lämmittää: poikkitieteellistä ja asiakaskeskeistä ajattelua löytyy vielä! Toivoa siis on.
Aiemmin aiheesta sivuten tai suoraan:
Verko(sto)lla parempaan palveluun (3 syy 2009)
Suomi-brändi = yhteiskunta + tuotteet? (7 syy 2009)
Miten asiointisiilot yhdistetään? (10 syy 2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti