 |
| © Frenta | Dreamstime.com |
Kunnallispoliitikko kansanedustajana.
Etujärjestöt hallitusneuvotteluissa.
Hallintovirkamies politiikassa.
Budjettivirkamies datan avaajana.
Yrittäjä kunnanhallituksessa.
Työntekijä somessa.
Virkamies innovaattorina!?
Suomi on ollut korruptiotutkimuksissa aina siellä valkoisessa päässä.
Meillä ei tarvitse voidella virkamiestä saadakseen asiansa etenemään.
Sitten tuli Patria.. Isänmaan puolustamiseen liittyvä yritys hämärätouhuissa ulkomailla? Hui! Ja vaalirahakohu: kepulaisetpa tietenkin kaavoitussuhmuroinneissa pitkin poikin Suomea. Soppaan saatiin urheilun kautta myös demarit.
Viikko sitten virkamieskunta puolusti budjettitaloutta. Vastustajana oli virasto, joka tahtoi toteuttaa hallitusohjelmaa. Uhrina datan avoimuus. Shakki ja matti; siilossa kun ollaan.
Vaan ketä virkamiehen kuuluu totella? Yksityiskohdasta säätävää kirjausta vai kokonaisuutta palvelevaa periaatetta?
Jos minä kirjaan intohimoisesta aatoksia joihin uskon ja kirjaan loppuun rajauksen: tätä ei saa lukea työnantajani tekstinä -uskotko minua? Onko oikeasti mahdollista jakaa ajatuksia somessa ja ei-olla jollain osuudella joka hetki kuitenkin, edes vähän, työnantajansa edustaja?
Onneksi tulee joulu ja saa jäädä herkuttelemaan kirjojen ääreen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti