Lausuin kollegan kanssa perjantaina Verohallinnon palautteen Avointen tietoaineistojen käyttölupaluonnokseen.
Julkishallinnollista tehtävää toimittavassa virastossa ongelma syntyi jo alkuvuonna dataa avatessamme. Taustalla on kuulemma informaatio-oikeus, joka sanoo että kun olemme jotain julkaisseet, olemme samalla luopuneet kaikista oikeuksistamme tekeleeseemme. Siten emme voisi liioin ohjata käyttöä mitenkään, emme edes vaatia että käyttäjän pitäisi kertoa kenellekään käyttävänsä meidän aineistoa (keskustelua tästä Avaa dataa! -blogissa).
Juristi kun en ole, en tahdo oikein kyetä seuraamaan tätä ajatuksenkulkua. Olen läpikotaisin käyttäjän liiveissä, ja internetaikakauden kasvatti.
Jos joku on netissä, se ei tarkoita, että minä saisin sitä käyttää.Siksi pidän kovasti CC-lisensseistä, ne kun selventävät käyttäjälle pelikenttää kummasti.
Vielä henkilökohtaisempi esimerkkini kumpuaa musiikin maailmasta. Sukulaisemme ihana äänitys on vielä tallessa kasetilla, mutta muussa formaatissa äänitettä ei saa. Laulaja tahtoisi itse teettää äänitteestä uuden painoksen, mutta jotkut-oikeudet ovatkin levy-yhtiöllä, eikä asialle voi mitään. Hänen ihanat laulunsa ovat nyt tuon äänitteen vankina :(
Avoimuuden valokeilahan on vihdoin löytänyt hallinnon. Sen armottomat säteet halkovat jo viranomaisten hakemistoja ja asiakirjoja. Mutta jos totta puhutaan, osallistamiseen näinä niukkojen resurssien aikoina olisi syytäkin valjastaa joukkojen viisaus. Opettelu vain vienee aikaa, kun tähän mennessä kaikki valmistelu on opittu tekemään hiljaisuuden hämärissä kammioissa, kenenkään häiritsemättä asiantuntijan ajatustyötä.
Muistan kun tapasin Ruotsissa Piratpartietin edustajan.. Siinä ajattelussa oli omanlaistaan villiä vetoa. Kuulin täkäläisestä tekijänoikeuslain uudistuskeskustelusta huudon "Miksi eduskunta kuulee vain etujärjestöjä".
Jottai hallinnon kai tarttis tehdä (tällekin asialle).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti