Talouden realiteetit tuntuvat saavan aikaan paljon enemmän tuossa samankokoisessa Juuttien sisarkansassamme.
Jo muutama vuosi sitten verottaja marssi siellä kanavastrategiansa kanssa parlamenttiin: "Tällä rahalla saa asiakaspalvelua päivittäin vain klo 10-14". Sopii, sanoi kansa.
Nyt sikäläinen Digitaliseringsstyrelsen on sitouttanut kaikki 23 ministeriötä luopumaan paperista. Kyllä, luit oikein: jokaikisestä paperilomakkeesta. Vuodesta 2014 viranomaiset lähestyvät kansalaisia (ja yrityksiä) vain sähköisen postilaatikon kautta.
Mitä tekee Suomi?
Huojuu Netpostin ja Asiointitilin välillä, eikä löydä mahdollisuuksia hyödyntää oikein kumpaakaan. Virastot eivät saa sisältömäärittelyä asiointitiliin ylhäältä jotta ymmärtäisivät, miten palvelun saisi käyttöön. Mutta eivät ne oikein uskalla (ehdi? osaa?) puskea omia tarpeitaan alhaalta ylöskään, yhteiseksi määrittelyksi.
Jos ei julkishallinto pian saa tietotekniikkaa valjastettua todelliseen tiikerinloikkaan, kestävyysvaje tulee ja jyrää meitin.
Huomautus! Happamat huomioni eivät edusta Verohallinnon tai SADe-ohjelman näkemystä. Aatokset ovat yksittäisen virkamiehen kokemuksia jähmeydestä, jossa muutosta ei vain saada aikaan, kun yhteinen asia ei lopulta ole kenenkään oma.
Täällä sisko ilmoittautuu saman tuskan jakajaksi. Jähmeys ahdistaa ja vesittää hyvät pyrkimykset. Meillä on kaikki mahdollisuudet käsissämme, mutta loputon varovaisuus ja - tohdinko sanoa – nurkkakuntaisuus ajavat meidät näköalattomiin ratkaisuihin, joita lopulta kukaan ei ota omikseen. Ei ainakaan asiakas.
VastaaPoistaM.A. Numminen sanoo laulussaan, että ”joka kymmenes vuosi tulee joku, joka sanoo, mitä tehdään”. Tuntuu, että ainakin tuon verran tässä on jo pyöritty ympyrää. Nyt se joku saisi tulla.
Sitä jokua odotellessa - kiva ettei tartte yksin ootella! Mutta kyllä tässä niin voiimattomaksi itsensä tuntee. Sama tuska joka puolella. Miksei me tehdä mitään??
VastaaPoista