Slush-välähdys tulevasta

Government goes Slush, ideoi Muutoksentekijät -väki ja haastoi mukaan Virkamiesten avoimen verkoston. Myös Verohallinto aktivoitui mukaan; viestintäjohtajan havainnot keräät tuoreeltaan Verona-blogissa.

Mikko arvioi viranomaisen menoa mukaan jakamistalouteen ja toi esimerkiksi Viron suunnitelman ostaa palvelun, jolla Uber-kuitit saa mukaan arvonlisäveron laskentaan.

Standardilla tiedonkeruu taakoittamatta

Suomessa Talouden runkoverkko (kotoisammin TARU) haarukoi tätä. Kirjanpitoon kuitit saa jo mm. eTasku- ja monella muulla palvelulla. Jo päättynyt Real-Time Economy -hanke vei verokantamme globaaliin verkkolaskustandardiin (ISO20022), eli paljon työtä on tehty tietojen standardoinnissa.

Rajapinnat vielä auki, niin valmiit tietovirrat satavat laariin. ..olettaen että maailma pysyy ennallaan. Mutta pysyykö se?

Mutta missä talous on 5 vuoden kuluttua?

Slush vei eri trackeissä hahmottamaan maailman murrosta. Maksaminen muuttuu, pankkien ansaintamallit on haastettu. Miksi kukaan tahtoisi maksaa 15 euroa siitä, että saa 5 euroa lähetettyä maasta toiseen?

Uudet tulijat pitävät kunkin valuutan maan rajojen sisäpuolella ja vaihdanta tapahtuu nykymenoa tehokkaammin. Näin kuvaavat toimintaansa mm. Transferwise ja moni muu.

Maksaminen ulkoistuu, Klarnat ja vastaavat tulevat myyjän ja ostajan väliin ja tuovat valovuosien päässä olevan asiakasymmärryksensä mukaan, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Missä raha on muutaman vuoden kuluttua?

Valuutta vaihtuu fyysisestä rahasta biteiksi, kryptovaluutaksi. Yhä useampi verkko-osaaja työllistyy kokonaan oman työpanoksensa myynnillä. Mistä me perimme verot, jos maksajia on vaikkapa satoja pitkin maailmaa, ja korvaus maksetaan bitcoineina?

Kesäkuun Retail Payments -konferenssin suurin löytö oli, että nano- ja mikoyrittäjien valuutta on jotain ihan muuta. Tilat ja palvelut ovat käypää valuuttaa startup-yrittäjän alkuvaiheessa.

Slush, iZettle: Nano- ja mikoyrityksiä on 92 % toimijoista, ja
yhdessä niiden liikevaihto on 21 %  kansantaloudesta.

Talouden murroksessa koko hyvinvointivaltio

© Alan Crosthwaite | Dreamstime

- Barter, hän sanoi, kahden päivän aikana eri keskusteluissa, uudelleen ja uudelleen. Startup-yrittäjillä ei ole pääomaa, mutta heillä on kyllä markkinoilla käypää valuuttaa.

- Katso vain taantuvia alueita, vahvisti ystäväni. Kun työtä ei ole mutta ruokaa on saatava, sitä vaihtaa osaamista ja palveluja.

- Ei niillä enää ole työsopimuksia, ne sanottiin irti, kuului uutinen vartiointialalta. Pistä pystyyn toiminimi, niin jatketaan sitten, oli työnantaja sanonut.

Hyvinvointi kvartaalitalouden alttarille?

Kvartaalitalouden alttarilla ei mikään muu ole pyhää kuin alenevat kustannukset. Säästö syntyy siitä, kun palvelun ostajalle ei tonnin rahasta koidukaan sivukuluja. Tehdään työntekijästä työnsä myyjä. Samalla hinnalla jatkavan vartija-yrittäjän vain pitäisi pystyä vakuuttamaan itsensä, niin vanhenemisen kuin sairastumisen varalta. Ja hoitaa veronsa.

Mitä muutos merkitsee ns. hyvinvointivaltiolle? Aikapankit ja pullojenkeruu yritettiin jo pari kesää sitten suitsia verolle. Niistetyllä tulotasolla ei uunituoreelle yrittäjälle jää aikaa hoitaa omaa osaansa byrokratiasta. Kun pitäisi rekisteröityä ja alkaa kuukausittainen raportointi.

Reaaliaikaisen talouden uusimmat innovaatiot avuksi!

Tieto on kerättävä transaktioiden tapahtuessa. Yrittäjää ei saa edes veronkeruun nimissä lähettää taannehtivasti muistojen polulle. On järjetöntä palata ajassa taakse päin laskemaan yhteen kuukauden sitä lajia maksettavaa tai tuota lajia ilmoitettavaa. Tekniikkaa reaaliaikaisen tiedon keruuseen *)  kun on jo olemassa. Standardeja on jo luotu.

Ellei ympärillämme tapahtuva muutos herätä meitä todellisiin palveluinnovaatioihin, koko yhteiskunnan rahoitus on vaikeuksissa. Jokainen byrokratiaan käytetty tunti on poissa kansantulon luonnista.

Mutta vielä suurempi murros odottaa uusien yrittäjäsukupolvien - ja yhteiskunnasta jo ulos ajettujen - taloudessa. Kuinka vastaamme haasteeseen? Millä keinolla ketään ei jätetä?
Tasapuolisuus on yhteiskuntarauhan tae.

*) Linkki: Hyvä koonti talouden sähköisistä arvoketjuista TARU-hankkeen etusivulla

Palvelua vai valvontaa?

Ministeri Kiuru kiitti Ilkassa veroehdotusta ja vaati muutakin julkishallintoa ottamaan siitä oppia. Ehdotus on tarpeen, jotta viranomaisten toimintaa voisi tehostaa (alentaa sen kustannuksia) ja jotta asiakkaat saisivat parempaa palvelua (vähentää hallinnollista taakkaa).

Konstejakin on, kiitos tietotekniikan. On jo euromaita, joiden laissa on kielletty viranomaista keräämästä toiseen kertaan tietoa, jonka asiakas jo kertaalleen on julkishallintoon luovuttanut.

Real-Time Economy -ohjelmassa syntyi ajatus - ja onpa yksityisesti jo luotu konseptikin - eräänlaisesta clearing-tilistä, kuin "valtion verotili". Tällä kansalais(en)tilillä selviteltäisiin niin tulot kuin menotkin, jotka olisivat kätevästi niin viranomaisen kuin kansalaisen itsensäkin käytettävissä. Vastaava ajatus sisältyy myös ICT2015-ehdotukseen ansiorekisteristä (Polku 2, toimenpide 1).

Ei enää erillisiä tietoluovutuksia, hyvä! sanovat eräät.
Isoveli valvoo, ei missään tapauksessa! parkaisevat toiset.

Jälkimmäistä aihetta on jännitetty viime viikot koko maailmassa. "Tietovuotaja" Snowden toi julki asioita, joiden luultiin olevan totta vain kauhuskenaarioissa tai agenttijännäreissä.

Länsimaisten yhteiskuntien sanotaan perustuvan luottamukselle. Raha se taitaa sillekin viime kädessä piirtää rajat.

Pohjoismaissa luottamus viranomaisiin on erinomaisella tasolla. Hollantilainen kollegani puolestaan kielsi viimeksi toukokuussa moisen palvelutason koskaan olevan heillä mahdollinen.

Mielessään muisto siitä, miten tehokkaasti kattavista rekistereistä onkaan poimittavissa poliittiselle päättäjälle kulloinkin ei-toivottu osajoukko..

Onko meillä siis varaa parempaan palveluun?
Uskallammeko?

Palkkakoodistolla mutkat suoriksi

Perjantain postauksessani on kansalaisen oivaltava visio tulevaisuuden ruuhkattomasta veroasioinnista. Työnantajien vuosi-ilmoittaminen saadaan kuukausikohtaiseksi, kun yhtenäistetään palkanmaksutapahtuman osaset.

Nykypäivänä olisi varmaan helppoa työnantajan itse kysellä verottajalta, että paljonko tässä kuussa maksetaan veroa tältä henkilöltä

Hallinnollista taakkaa aiheuttaa kärjistäen se, että maksutilanteessa ajatellaan vain nettopalkkaa, veroa ja eläke- ja muutamaa muuta maksua. Myöhemmin tulee lisää vaatimuksia: "Palkanlaskija, entä lomapalkka? Sairaspalkka? Vakuutuspalkka? Äitiysajan palkka? Eläkepalkka? Tilastopalkka? Työttömyyspalkka?"

Vastaus on useimmiten etsittävä palkanlaskennassa alusta tai ainakin palaset uuteen yhtälöön kerätään arkistosta.

Pahimmillaan tehtävä on kansalaisen: Toimita itse viranomaiselle B tämän tarvitsema paperi A. Kotona kauhu: A on hukassa, joten kansalaisparka juoksee ensimmäisen viranomaisen A luo: "Saanko uudestaan asiakirjan A" -- prosessi seisoo --

Real-Time Economy -ohjelmassa rakennetaan palkkakoodistoa. Sen tarkoituksena on kerätä heti alkuun kaikki ne informaationpalaset, joita eri viranomaiset ja tilastoinstanssit tarvitsevat. Tavoitetilassa kaikki edellä listatut tilanteet on automaattisesti kerätty jokaisen palkanmaksun myötä.

Silloin työnantaja voisi oikein hyvin antaa sinun ja minun palkkaa koskevan erittelynsä kuukausittain, ja verotus täsmäytettäisiin reaaliaikaisesti. Sitten tämä kansalaisvisio olisi arkea

Raportointikoodisto valmistuu

Raportointi viranomaisille aiheuttaa eniten yritysten hallinnollista taakkaa. Tätä taakkaa keventämään on nyt julkaistu raportointikoodisto.

Käytännössä raportointikoodisto on yrityksen raportoinnissaan tarvitsemilla erittelyillä täydennetty perustililuettelo.

Koodiston mukaisilla tiliöinneillä yrityksellä on valmiina kaikki tiedot liitteitä myöten tilinpäätökseen ja veroilmoitukseen, tilastokeskukseen ja rahoittajille. Raportointikoodisto on luotu laajassa yhteistyössä osana Real-Time Economy -ohjelmaa.

Raportointikoodiston merkitys avautuu, kun tuumaamme hetken viranomaisraportoinnin ja yrityksen arjen välistä kuilua.

Yrityksen elämä on tässä ja nyt

Tässä ja nyt ei suinkaan tarkoita, etteikö yritys suunnittelisi tulevaa; päinvastoin! Mutta yritys on olemassa ja kehittyy aina asiakkaitaan varten. Ei raportointia varten.

Yrityksen rahoitus turvaa sille tuotannon, palvelun ja jakelun. Ostajat tuovat kaivatun kassavirran, josta voi maksaa tuotannontekijät; vuokrat, ostolaskut ja palkat (ja ne kuuluisat sivukulut). Kassavirran on katettava myös lainapääoman kustannus ja voitonjako omistajille.. ja päältä vielä siivu yhteiskunnalle eli verot.

Noiden verojen laskeminen on tähän asti ollut se kivi kengässä: mutkikas raportointi monille eri viranomaisille aiheuttaa yrityksille hallinnollista taakkaa.

Päivittäiset liiketapahtumat kirjataan kirjanpidon tileille. Neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä on laadittava tilinpäätös, ja samaan aikaan on annettava veroilmoitus. Liekö se vuoden tuskaisin osuus: on käännettävä tuloslaskelma ja tase elinkeinoverolain tarkoittamalla tavalla ilmoitukseksi verotettavasta elinkeinotulosta.

Taakka syntyy kirjanpidon ja verotuksen erillisyydestä

Malliesimerkki kimurantista erillisestä laskennasta on poistojen käsittely. Kirjanpidossa pitkäaikaisten hankintojen tulosvaikutus kirjataan poistoina suunnitelman mukaan. Verotuksessa peruste poistoille on erilainen, ja tämä matemaattinen yhteensovittaminen tapahtuu poistoerona taseessa.

Näiden tilikirjausten ja verotusta varten annettavien tietojen välistä kuilua raportointikoodisto kuroo umpeen tiliöimällä kaikki vaaditut tiedot erikseen heti ensikirjauksesta alkaen.


Verotuksen hyllypoisto on tyyppiesimerkki laskennasta, joka tapahtuu yksinomaan verotusta varten. Kirjanpidon tuloslaskelmaan kuulumattomana eränä se on esitettävä sekä erikseen että sisällytettävä osaksi säännönmukaisia EVL-poistoja.

Tämän lisäksi poistoerittelylomakkeella ilmoitetut poistot ovat tähän asti määränneet työnantajan sosiaaliturvamaksuluokan. Luokista on nyt luovuttu: vuoden 2010 alusta sotu-maksu on kaikille työnantajille samansuuruinen.

Poistot eivät suinkaan ole ainoa tarkentavaa erillisraportointia aiheuttava erä. Kirjanpitoa tarkemmat erittelyt tarvitaan mm. aina, kun erä käsitellään yhdellä tavalla kirjanpidossa mutta verotuksessa määrää ei hyväksytä kokonaan vähennyskelpoiseksi. Yleisin tällainen erä lienee edustuskulut.

Poistojen lisäksi koodistoon on jo sisällytetty kausiveroilmoituksen erittelyt sekä verotilin seurantaan tarvittavat taseen erät. Näiden piirteiden viemiseksi ilmoittamiseen työ Verohallinnossa vielä jatkuu.


Raportointikoodiston mukaan kirjaamalla yrityksellä on valmiina kaikki ne tiedot, joita viranomaiset siltä lakisääteisesti odottavat.

Mitä seuraavaksi?

Verohallinto on jo kohdentanut koodiston ja osakeyhtiön lomakkeet (6B, 62 ja 7A) tiedot. Verohallinto antaa erillisen Verohallinnon päätöksen, ja ohjelmistotalot ja Tyvi-operaattorit (mm. Itella) vievät koodiston nykyiseen sähköiseen asiointiin. Loppuvuonna yhteydet vielä testataan Verohallinnossa.

Sitten on koodiston hyödyntämisen aika, ensi vaiheessa siis osakeyhtiöillä, vuonna 2011 alkavilla tilikausilla. Seuraa tilannetta:
www.raportointikoodisto.fi
Raportointikoodisto Vero.fissä


Aiemmin aiheesta sivuten tai suoraan:

Voimmeko olla avuksi kevätkiireissäsi? (20 tou 2009)
Tuotekehitys + verkosto = integroitu palvelu? (12 kes 2009)
Yhteistyöllä osista saa enemmän kuin niiden summan (25 elo 2009)

Yhteistyöllä osista saa enemmän kuin niiden summan

Kauppiksen laskentatoimen ope varoitti aina osaoptimoinnin vaaroista, ja kyllä kai juuri se on tämänkin taantuman suurin peikko. Tulosohjaus julkishallinnossa kun ei ole maailman helpoin juttu.

Leikkausluvut ovat jo joltisenkin hurjia tuottavuusohjelman piiskaamassa julkishallinnossa. Mutta jos emme löydä sitä askelta, jonka seurauksena 1+1 = ainakin 6, tuottavuutemme voikin olla kuin hölmöläiset peitonpaikkuussa.

Tuotekehityksellä tehoa toimintaan

Ja tämä liittyy markkinointiin..? Siten, että jos tuote on kohderyhmälleen kelvoton, mikään määrä markkinointia ei saa sitä kaupaksi.

Siksi markkinoinnin on varmistettava, että asiakastieto (ja palaute) saapuu oikeaan paikkaan ja huomioidaan tuotekehityksessä. Applelle ja Nokialle tämä on itsestäänselvyys, elinehto, mutta mitenhän on meillä julkishallinnossa..?

"Me emme myy mitään, meillä ei ole kilpailijoita, eihän meille ole vaihtoehtoa, me olemme pakkokumppani..diibadaaba.." Väitän toisin! Olemassaolostamme aiheutuu kustannuksia, joiden minimointiin olemme sitoutuneet. Tehokkuutemme ja tuloksemme riippuu siis täysin siitä, miten onnistumme tehtävässämme - tiedonkeruussa.

Kerätään kerran,
käytetään moneen kertaan!

Julkishallinnon kehittämisessä digitalisointi on merkittävin kynnys. Varsinkin yritysasiakkaillamme on esim. verottajan odottamat tiedot usein jo valmiiksi bitteinä. Mutta samaa tietoa kyselee usein joku muukin, samaan aikaan tai myöhemmin.

Tilinpäätöstiedot ovat veroilmoituksen liite, mutta samat tiedot on osakeyhtiölain mukaan annettava myös kaupparekisteriin. Yrityksen tietoja kyselee myös Tilastokeskus, ja tietenkin tilinpidon arvonlisäverotiedot kiinnostavat EU:ta. Raportoitavaa kertyy yhteensä uskomattomia määriä. Mikä neuvoksi?

OECD: Standard Business Reporting..

Samaan aikaan ympäri maapalloa nousevat samat ongelmat ja löydetään tekniikan suomat mahdollisuudet. OECD tuo yhteen edelläkävijöiden löydökset muidenkin hyödynnettäviksi. Sen Standard Business Reporting (SBR) lähtee tietosisältöjen harmonisoinnista, päällekkäisyyksien karsinnasta ja standardoinnista.

The Australian SBR programme has 12 government agencies in scope and covers the reporting elements of 95 forms, predominantly financial based. The 20 already harmonised forms represent the collection of 2,694 data items, now reduced to 1,094 unique data items – a reduction of 1,600. -p.13, Guidance Note Standard Business Reporting, OECD

-Kustannustehokasta, vai mitä!

..and made in Finland:
Fully Integrated Accounting

Suomessa julkishallinnon keskeisimmät tiedontarvitsijat koottiin yhteen niputtamaan ja analysoimaan tiedontarpeitaan. Projekti on osa Real-Time Economy (RTE) -ohjelmaa, ja lopputuloksena haetaan parempaa palvelua eli kevyempää hallinnollista taakkaa à la Standard Business Reporting.