Juhlavuosi 2017 pähkinänkuoressa

Se vuosi kun Suomi täytti 100. Ja valtioneuvoston kanslian pieni mutta pippurinen tehotiimi käynnisti Kokeilun paikan.

Some on tehnyt arjesta jatkuvaa jakamista ja juosten tallentamista. Pidempiin postauksiin pitää keskittyä, pitää raivata aikaa. Alvariinsa löydän itseni etsimässä sitä jotakin, jonka kyllä tallensin, mutta mihin..

Arjessa selviäminen vaatii systematiikkaa.

Kokeilun paikalla on oma bloginsa, Kokeileva Suomi -tiimillä omansa. Jotkut ajatukset eivät oikein ole istuneet kumpaankaan. Silloin löysin itseni Pulsesta; Medium on toinen oiva vaihtoehto.

Henkilöityykö asiantuntijuus lopulta aina?

Joka tapauksessa tarvitsen paikan, jossa peilata mennyttä, tuumailla tulevaa ja tallentaa siihen mennessä löytyneitä kultajyviä. - Heh, aivan kuten blogini yliöön summeerasin pääsiäisenä 2009. Jotain kestävää tässä ajatuksessa siis on.

Konkari Harold Jarche haastoi silti pitämään ajatukset omalla alustalla. Toinen ystäväni Merja Heinonen vaihtoi blogialustaa, juuri kun itse aprikoin omaa blogihiljaisuuttani. Liekö tekeillä blogien uusi nousu, vastavetona Twitterin merkkimäärän nostolle?

Mutta mitä näille yleisemmille huomioille sitten tapahtuu, kun tämä hanke päättyy ja palaan Verohallintoon? Puff..?

Mitä ylipäätään tapahtuu asiantuntijuudelle silloin, kun henkilö roolissa vaihtuu tai hanke päättyy? Missä on asian omistajuus? Se on helppo nakki, kenellä käytännössä ovat some-tilien avaimet. Jos ei ketään ole, feedi sitten vain kerta kaikkiaan lakkaa. Mutta kuinka kiinnostus asiaan sammuisi, vaikka pesti päättyykin?

Suomi näyttää mallia maailmalla ja oppii mukana

Vahva havainto tältä vuodelta on, että kansainvälinen huomio kasvaa. Suomalaisessa tavassa tehdä arjen kantavia tekoja on jotain ainutlaatuista. OECD listasi kärkihankkeemme globaaliksi trendiksi (Embracing Innovation in Government - Global Trends) sekä Suomen systeemisen muutoksen tekemisen kärkijoukkoihin (Systems Approaches to Public Sector Challenges).

Pohjoismaihin rakennetaan yhteistyömallina innovaatiohubia ja vaihto-ohjelmaa. Kokeilujen ja innovaatioiden parissa on verkostoja ympäri maailman. Viro ja Suomi sekä Pohjoismaat tekevät yhteistyötä myös tekoälyn parissa.

Kokeilut lisäämässä demokratiaa

Kokeilun paikka on huomattu myös demokratiatyökaluna. Sekä Helsingin että Reykjavikin kaupungit ovat tutustuneet avoimen lähdekoodin ratkaisuumme. Yllätykseni oli suuri, kun kuntatoimijat Suomessa näkivät alustassamme mahdollisuuksia aina koko kunnan toiminnan ohjauksesta osallisuustyökaluun. Helmikuussa 2018 Kokeilun paikka on esillä Urban Futures Conferencessa.

Käytännössä olemme tähän mennessä virkistäneet arjen kiertotalouden pienkokeiluja 100 000 eurolla. Rahoitusmekanismi itsessäänkin on kokeilu. Testaamme Kalasataman nopeista kokeiluista tuttua kokeilujen rahoitusmallia eli ostamme hankintalaki toisessa kädessä tuloksia kokeiluista. Tuloksia kerätään alkuvuodesta.

Yksi ilon aihe oli asiantuntijaraatimme analyysi kokeiluehdokkaista: "Mukana on aivan uusia toimijoita, ei vain kiertotalouden "usual suspects" -toimijoita". Toinen havainto oli uutuusarvon suhteellisuus. Innovaatioiden levittämisessä ainutkertaisuutta olennaisempaa on uutuus missä tahansa suhteessa; paikallinen uutuusarvo tai innovaation soveltaminen uudella paikkakunnalla.

Kokeileminen itsessään ei ole mitään.. 

Kokeilujen kipupisteiden tunnistaminen vaatii niin ikään oman asiantuntemuksensa. Tarjosimme osana kokeiluhakua valituksi tulleille kiertotalouskokeiluille myös sparrausta, niin viestinnässä ja markkinoinnissa kuin itse kiertotaloudessa sekä varsinaisen kokeilun läpi viemisessä. Tarvetta on ollut ja paljon on opittu, molemmin puolin.

Hypoteesini hyvän kysymyksen voimasta on osoittautumassa ohkaiseksi. Hyvänkin kysymyksen kun voi aina ohittaa tai käsittää toisin. Eric Riesin Lean Startup - Kokeilukulttuurin käsikirja (ansiokas suomennos Anu Rautanen ja Jussi Markula) tarjoaa hyvää konkretiaa, kun jopa kokeilun määritelmä on usein hakusessa. Hattu nöyrästi käteen: onnistuminen vaatii heti alusta alkaen jämäkämpää ohjausta. Tätä STEA toteuttaakin omassa ideahaussaan.

..kyse on oppimisesta!

Jotta onnistumme muutoksessa, tärkeää on lopulta vain se, kuinka nopeasti opimme. Olennaista on dokumentoida opit talteen samalla, kun juoksemme jo kohti seuraavaa tehtävää - ja muistaa soveltaa juuri oppimaansa jo siinä.

Koko Kokeilun paikan ydintehtävä onkin systematisoida ja kerätä laajan kokeilukentän opit talteen, uudelleen hyödynnettäviksi ja sovellettaviksi. Oma kokeiluhakumme on oivallinen pilotti siinä, mitä ne opit ovat, miten niitä sanoitetaan ja missä muodossa tehokkaimmin tallennetaan.

Seuraava rahoitettava teemamme armon vuonna 2018 on tekoäly. Mitä pienkokeilut tekoälyteemassa edes voivat olla? Mitä ihmettä siis rahoitamme? Kansallinen tekoälyohjelma sekä syksyn vierailut ovat hyvä kasvualusta aiheelle. Alkuvuoden tapaamiset lupaavat lisää osaamista. Oma paluu koulun penkille on jotain, mitä tuskin maltan odottaa.

Vuoden viimeisen päivän listani, kokeilulasit päässä: 

Tammikuu:   Kokeilun paikka aukeaa ja ensi kokeilijat kirjautuvat sisään
Helmikuu:    Kokeilujen kärkihanke esitellään Dubaissa
Maaliskuu:    Kokeilun paikka -yhteiskehittämistyöpajoja
Huhtikuu:     Kokeilukenttäkierroksia Suomessa
Toukokuu:    Lanseeraus: Vehviläinen, Tulevaisuuden valtiopäivät ja Aamu-TV
Kesä-elokuu: Ensimmäinen kokeilujen rahoituskierros kiertotaloudessa
Heinäkuu:     Suomi Areena
Syyskuu:       Kokeilun paikalle haetaan jatkuvuutta, kokeilevia rahoitusmalleja
Lokakuu:      Ekosysteemejä Etelä-Pohjanmaalla ja sparrausta UNDP Istanbulissa
Marraskuu:   Start Up Nations Summit Tallinnassa
Joulukuu:     Nordic Innovation Hub Kööpenhaminassa


Kiitos kuluneesta juhlavuodesta 2017!
Tehdään ensi vuodesta 2018 vieläkin upeampi - yhdessä.

Verovaroilla hyvinvointia kaikille - kestävästi?

Hyvinvointiyhteiskuntaan uskotaan vielä, kertoo YLE. Veronmaksu on kunnon kansalaisuuden mittari, tutki Vaasan yliopisto.

Maksan veroja, jos muutkin maksavat ja ne käytetään vastuullisesti, vastaavat veronmaksajat asiakaskyselyissä.

OECD heitti "yllättäen" 9 mrd euron maksusäkin niskaamme. Sailas puhui kehysriihen alla 5 mrd euron lisälastista.

EU:n jäsenenä Suomi kantaa vastuuta myös vastuuttomampien maiden taloudesta: 2,2 mrd on lähdössä Kreikkaan.

Kotomaan kuormankantajista osa siirtyy eläkkeelle. Ahneimmat (?) sijoittavat jo häikäilemättä harmaan talouden puolelle.

Yhtälö on sen suuntainen, että julkishallinto ei voi enää toimia löperösti, ei asiakaspalvelijana eikä varsinkaan valvojana. On aika kääntyä hakemaan apua todellisista tuottavuushyödyistä eli otettava oikea tiikerinloikka. Näpertelyyn ole varaa.

Työympäristö pukee strategian

Julkisen hallinnon vaje ajaa joka puolella tuottavuusjahtiin. Mekanistisena juustöhöylänä koko sana tuottavuus on kehittämisen pahin painajainen.

Parhaimmillaan se voi ohjata kokonaisvaltaiseen kehittämiseen.

Vietin viime viikolla iltapäivän Tekesissä. Johdon työpajassa askellettiin strategiasta tekesiläiseen tulevaisuuteen, uuteen työympäristöön (work place). Suunnittelutyötä vetävä Jyrki Yläoutinen pyysi ideoita verottajan ePalvelujen edistämistyöstä.

Sähköistyvä asiakaspalvelu tuo muutoksia työnkuviin. Se haastaa olemassa olevat työtilat, niin virtuaalit sellaiset kuin perinteiset toimistokopperotkin. Mekanistisesti ottaen tilahallinnan kustannukset optimoiva oletus on, että mobiilit työntekijät eivät tarvitse tyhjilleen jääviä työhuoneita.

Sähköinen ja monikanavainen asiakkuus pakottaa ketterämpään tiedon jakamiseen. Tekesissä työympäristö on yksi strategian ulottuvuus: tekijöiden mahdollistajana tila on enemmän kuin seinät. Jos asiantuntijan tehtävä on tuntea asiakkaansa, millainen työympäristö tarvitaan tukemaan yhteisön kohdatessa toisensa ja asiakkaansa?

Mikä on mobiilin rooli kohtaamisissa ja miten hoidetaan tietosuoja?

SADe-työssä syntyneet ajatukset tuntuivat loksahtelevan paikoilleen kuin itsestään. Työryhmissä kuvattiin tulevat sähköiset työtavat ja kasvokkaisen kohtaamisen merkitykset. TEMin asiakkuusstrategia sai aivan toisella tavalla lihaa luidensa ympärille kuin tähän asti tekemissämme kylmissä kustannus-hyötyanalyyseissä.

Uudet tutkimuksen puolella tapahtuvat innovaatiot tuovat parhaimmillaan ideaaleja ratkaisuja arjen kamppailuun.

VM teetti viime vuonna OECD:llä ns. maa-arvioinnin julkishallintomme tilasta. Myös tämä arviointi näkee siilot kehittämisen uhkana, vastauksessaan se alleviivaa strategista ketteryyttä ja vahvaa johtajuutta.

Öljykatastrofi ja sotilasjohtaminen eivät ehkä ole intuitiivisesti päällimmäinen vaihtoehto kun etsitään osallistavaa johtajaa. Mutta niin vain tuttu kaiku vastaa Harvard Business Reviewin sivuilta.

You have to understand at a very large, macro level what the problem is that you’re dealing with and what needs to be done to achieve the effects you want—and you have to be able to communicate that. You also have to create a set of shared values that everybody involved can subscribe to. - You have to lead from everywhere, HBR

Artikkeli kuvaa mm. oppivia organisaatioita ja ajatusmalleja, joiden kautta johdetaan niin kriisitilanteissa kuin monikanava-ajattelussakin.

OECD kirjasi hyvin samanlaisia ohjeita omaan selontekoonsa:

Suomen tulee muuttaa julkisen hallinnon perinteinen sektorikohtainen ajattelu- ja työtapa avoimeksi koordinaation ja yhteistyön kulttuuriksi yhteisen tahtotilan tukemiseksi. Tähän vaaditaan tavoitetta tukevia arvoja, kuten yksilötason riskinottoa ja yrittäjähenkisyyttä, joita tuetaan kollektiivisella yhteisten tavoitteiden saavuttamisella.

Vielä yksi mielenkiintoinen tutkimustulos strategiseen johtajuuteen tulee MIT:sta. Sloanin johtamisguru Thomas W. Malone raportoi
kollektiivisen älykkyyden saralla saavutetusta tutkimustuloksesta. Ryhmässä tuotettu ratkaisu on enemmän kuin summa siitä, mitä samat yksilöt kykenisivät tuottamaan itsekseen. Millaisia vaatimuksia tämä asettaa työtilojen suunnittelulle?

Myös ryhmädynamiikan merkitys lopputulokseen oli merkittävä. Lopputuloksen kannalta ei siis ole lainkaan yhdentekevää, ketä työryhmiin nimitetään, oli kyseessä sitten julkisen talouden vaje, monikanavapalvelut tai öljykatastrofi.

Parhaisiin tuloksiin pääsevät sellaiset johtajat, jotka tuntevat sekä itsensä että alaisensa ja osaavat johtaa molempia - uusissa työympäristöissä.

Yhteistyöllä osista saa enemmän kuin niiden summan

Kauppiksen laskentatoimen ope varoitti aina osaoptimoinnin vaaroista, ja kyllä kai juuri se on tämänkin taantuman suurin peikko. Tulosohjaus julkishallinnossa kun ei ole maailman helpoin juttu.

Leikkausluvut ovat jo joltisenkin hurjia tuottavuusohjelman piiskaamassa julkishallinnossa. Mutta jos emme löydä sitä askelta, jonka seurauksena 1+1 = ainakin 6, tuottavuutemme voikin olla kuin hölmöläiset peitonpaikkuussa.

Tuotekehityksellä tehoa toimintaan

Ja tämä liittyy markkinointiin..? Siten, että jos tuote on kohderyhmälleen kelvoton, mikään määrä markkinointia ei saa sitä kaupaksi.

Siksi markkinoinnin on varmistettava, että asiakastieto (ja palaute) saapuu oikeaan paikkaan ja huomioidaan tuotekehityksessä. Applelle ja Nokialle tämä on itsestäänselvyys, elinehto, mutta mitenhän on meillä julkishallinnossa..?

"Me emme myy mitään, meillä ei ole kilpailijoita, eihän meille ole vaihtoehtoa, me olemme pakkokumppani..diibadaaba.." Väitän toisin! Olemassaolostamme aiheutuu kustannuksia, joiden minimointiin olemme sitoutuneet. Tehokkuutemme ja tuloksemme riippuu siis täysin siitä, miten onnistumme tehtävässämme - tiedonkeruussa.

Kerätään kerran,
käytetään moneen kertaan!

Julkishallinnon kehittämisessä digitalisointi on merkittävin kynnys. Varsinkin yritysasiakkaillamme on esim. verottajan odottamat tiedot usein jo valmiiksi bitteinä. Mutta samaa tietoa kyselee usein joku muukin, samaan aikaan tai myöhemmin.

Tilinpäätöstiedot ovat veroilmoituksen liite, mutta samat tiedot on osakeyhtiölain mukaan annettava myös kaupparekisteriin. Yrityksen tietoja kyselee myös Tilastokeskus, ja tietenkin tilinpidon arvonlisäverotiedot kiinnostavat EU:ta. Raportoitavaa kertyy yhteensä uskomattomia määriä. Mikä neuvoksi?

OECD: Standard Business Reporting..

Samaan aikaan ympäri maapalloa nousevat samat ongelmat ja löydetään tekniikan suomat mahdollisuudet. OECD tuo yhteen edelläkävijöiden löydökset muidenkin hyödynnettäviksi. Sen Standard Business Reporting (SBR) lähtee tietosisältöjen harmonisoinnista, päällekkäisyyksien karsinnasta ja standardoinnista.

The Australian SBR programme has 12 government agencies in scope and covers the reporting elements of 95 forms, predominantly financial based. The 20 already harmonised forms represent the collection of 2,694 data items, now reduced to 1,094 unique data items – a reduction of 1,600. -p.13, Guidance Note Standard Business Reporting, OECD

-Kustannustehokasta, vai mitä!

..and made in Finland:
Fully Integrated Accounting

Suomessa julkishallinnon keskeisimmät tiedontarvitsijat koottiin yhteen niputtamaan ja analysoimaan tiedontarpeitaan. Projekti on osa Real-Time Economy (RTE) -ohjelmaa, ja lopputuloksena haetaan parempaa palvelua eli kevyempää hallinnollista taakkaa à la Standard Business Reporting.