Lukot auki - kansalaiset mukaan!

Olen viikon verran jännittänyt, saako Establishment (sorry, en nyt keksi tälle hökötykselle parempaakaan sanaa. Lyhennän vastaisuudessa vain E.ksi) otettua aktiivit kansalaiset mukaan.

Ministeriö toisensa jälkeen ketteröityy, ja parhaat yli rajojen.

Mutta se virallinen pönöttämö, se joka saisi Ison Muutoksen aikaan.. onko se liian luutunut saadakseen kohti lentävän pallon näppeihinsä?

Samaan aikaan kun virkamiehet kutittelivat toisiaan talkoisiin, Ahvenlammen Henni pisti pystyyn ryhmän 5% palkanalennus - totta vai pötyä? Pommitti päättäjiä, etsi oikeaa luukkua jättää rahaa ja herätti median. Mutta virkakoneisto tai poliittinen päättämö ei saa tartuttua hetkeen.

Moinen kirkasti erästä uinunutta aatosta, joka nyt löysi sanoituksensa:

Kun toimintatavat sementoidaan ja pilkotaan prosesseihin, ei käsikirjoituksen ulkopuolelta tuleville palloille ole vastaanottoa.

Jos E. oikeasti tahtoo muuntua kohti kansalaisyhteiskuntaa - saada avukseen tuolla ulkona viriävät mahtavat ideat, joilla voidaan oikeasti muuttaa vanhustenhoitoa, rahoitusta, innovaatiosalkkua; koko maailmaa! - on tuhannen kiire keksiä, millä ruostunut lukko saadaan auki.

Myös ikkunaluukut on avattava ja hiirenkolotkin puhallettava vapaiksi.
Aatosten tuulten on saatava hulmuta vapaana.

Muovilla tiivistetyt talot kun homehtuvat.

Talouden murroksessa koko hyvinvointivaltio

© Alan Crosthwaite | Dreamstime

- Barter, hän sanoi, kahden päivän aikana eri keskusteluissa, uudelleen ja uudelleen. Startup-yrittäjillä ei ole pääomaa, mutta heillä on kyllä markkinoilla käypää valuuttaa.

- Katso vain taantuvia alueita, vahvisti ystäväni. Kun työtä ei ole mutta ruokaa on saatava, sitä vaihtaa osaamista ja palveluja.

- Ei niillä enää ole työsopimuksia, ne sanottiin irti, kuului uutinen vartiointialalta. Pistä pystyyn toiminimi, niin jatketaan sitten, oli työnantaja sanonut.

Hyvinvointi kvartaalitalouden alttarille?

Kvartaalitalouden alttarilla ei mikään muu ole pyhää kuin alenevat kustannukset. Säästö syntyy siitä, kun palvelun ostajalle ei tonnin rahasta koidukaan sivukuluja. Tehdään työntekijästä työnsä myyjä. Samalla hinnalla jatkavan vartija-yrittäjän vain pitäisi pystyä vakuuttamaan itsensä, niin vanhenemisen kuin sairastumisen varalta. Ja hoitaa veronsa.

Mitä muutos merkitsee ns. hyvinvointivaltiolle? Aikapankit ja pullojenkeruu yritettiin jo pari kesää sitten suitsia verolle. Niistetyllä tulotasolla ei uunituoreelle yrittäjälle jää aikaa hoitaa omaa osaansa byrokratiasta. Kun pitäisi rekisteröityä ja alkaa kuukausittainen raportointi.

Reaaliaikaisen talouden uusimmat innovaatiot avuksi!

Tieto on kerättävä transaktioiden tapahtuessa. Yrittäjää ei saa edes veronkeruun nimissä lähettää taannehtivasti muistojen polulle. On järjetöntä palata ajassa taakse päin laskemaan yhteen kuukauden sitä lajia maksettavaa tai tuota lajia ilmoitettavaa. Tekniikkaa reaaliaikaisen tiedon keruuseen *)  kun on jo olemassa. Standardeja on jo luotu.

Ellei ympärillämme tapahtuva muutos herätä meitä todellisiin palveluinnovaatioihin, koko yhteiskunnan rahoitus on vaikeuksissa. Jokainen byrokratiaan käytetty tunti on poissa kansantulon luonnista.

Mutta vielä suurempi murros odottaa uusien yrittäjäsukupolvien - ja yhteiskunnasta jo ulos ajettujen - taloudessa. Kuinka vastaamme haasteeseen? Millä keinolla ketään ei jätetä?
Tasapuolisuus on yhteiskuntarauhan tae.

*) Linkki: Hyvä koonti talouden sähköisistä arvoketjuista TARU-hankkeen etusivulla

Tulorekisterihanke on käynnistetty

Neljä vuotta sitten luotu palkkakoodisto, toista vuotta jalostusta ja ajatuksen kehittelyä. Loputon määrä sitouttamiskierroksia, poliittista ja/tai ministeriötasoista vaikuttamista ja lopulta vihreä valo budjettikierroksella.

Lisää odottelua: mandaatin etsimistä, vastuun jakamista ja yhteistyöryhmien rakentelua.

Mutta tänään istuimme vihdoin Kansallisen tulorekisteri -hankkeen kick-off-tilaisuudessa. Ja huomenna suurin osa meistä taitaa jo jäädä joululomalle - mutta ei se mitään: tämän sorvin ääreen on hyvä palata sitten AD 2015. Tekemään vihdoin jotain todellista yritysten hallinnollisen taakan kevent- ei, vaan poistamiseksi!

Ehkä on niin, että tämän kokoluokan innovaatioita ei uskalleta käynnistää ilman että ympärillä on jo mahdollistavia tekijöitä, ratkaisuja tarjoavaa infraa. Että ennen palveluväylää aika ei yksinkertaisesti ollut kypsä tälle.

Että tarvittiin ensin palveluarkkitehtuuri ja ajatus palvelunäkymistä (jopa ensimmäiset rautalangat; ks. diat 4 ja 6-8), että voidaan luottaa tulorekisterin tuotosten pääsevän palvelimen uumenista käyttöön?

Mutta vielä on paljon kuviteltavaa, sovittavaa ja sitten ratkaistavaa.

Mitä tämä uusi uljas apparaatti oikein tekee, niin että palkanlaskijan painaessa nappia omassa ohjelmassaan tiedot lähtevät pankkiin menevästä maksusta (vai menevistä maksuista?) yhteiseen tietovarantoon, joista kukin tiedon tarvitsija saa ne tarvitsemissaan muodoissa?

Kuinka monta rajapintaa, standardia, muunnosta ja palvelumoduulia tarvitaan?
Mikä on tulo? Onko syntyvä ratkaisu edes nimeltään rekisteri?
Mikä olisi paras tapa päästä paremmin toimivaan palkkaraportointiin?

Jääkööt nämä ajatukset takaraivoon joulun ajaksi, ja sitten loppiaiselta hihat ylös ja vihdoinkin tositoimiin!

Jos oppiminenkin olisi avointa..

Lauantaina mennään Lapinlahteen.. Demos teki sen taas: valtasi entisen mielisairaalan ja pisti koko koulukonseptin uusiksi.

Mutta vakavasti ottaen, mitä oppiminen oikeasti on tai ei ole?

Juttelin juuri eilen yhden verkostokollegan kanssa siitä, miten oppiminen on elinikäinen juttu. Ja siitä, miten usein persoonamme johdattelee (jollei vallan määrää) niille poluille, jolta intohimoisimman olemisemme löydämme.

Osaamisten törmäykset ovat olennaisia innovaatiolle. Siitä koko Suomi puhuu. Organisaatioissa osaaminen vain on erilaisten yksilöiden omaisuutta, ja yhteisössä huomio kiinnittyy usein asian sijasta siihen, miten erilaiset yksilöt toimivat (tai eivät toimi) yhteen.

Voiko erilaisuutta oppia sietämään? Pitäisikö?

Minä ainakin ajattelin harjoitella :) Tänään teen sen Taskisen Mikon johdolla. Löydä oma juttusi Lapinlahden koulun lukujärjestyksestä.

Koulu-festari käynnissä lauantaista sunnuntaihin 25.-26.8.2012.
Kuva Demosin Flickr-virrasta. Kiitos kutsusta, @Mokka!

Angry Birds kohtaa Nokian

Odottelu puhelinkaupassa päätyi heräteostokseen. Satunnainen norkoilija päätyi ostamaan itselleen ennakkojoululahjan.

Kyllästelin taannoin uuden noksuni epämukavuutta. Vuosi sitten, ennen kuin @pvesterbacka sai kutsun Linnan juhliin, kauhistelin yrittävän kimppuun käyvää suomalaista kansanluonnetta (se, joka karkoittaa kalatkin järvistä).

Eilen törmäytin nämä kaksi brändiä,
ja kääräisin nokialaiseni Angry Birdsin punaiseen.

Vaikka yritän aikarajoitteiden vuoksi pysytellä kaukana peleistä, ajattelin että vanhankin rouvan sopii sentään näin koittaa mukavoittaa omaa työkapulaansa. Sisältöön eli arjen käyttömukavuuteen tämä pintaremontti ei valitettavasti tepsi.

Jospa innovatiivisuuteni ja periksiantamattomuuteni ratkaisujen etsimisessä silti kohoaisi nykyisestä, kun iloinen punainen tervehtii lämpimämmällä olomuodollaan kättäni.

Vuodelle 2012 toivotan Innovaatioiden radikaalisuutta,
vaikkapa Lontoon sinfoniaorkesterin tapaan :)

Innovaatiojohtamisella kestävää tuottavuutta

VM järjesti eilen hallinnon väelle seminaarin teemalla Innovaatiojohtamisella kestävää tuottavuutta. Kuulijoita ravisteltiin muutaman esimerkin voimalla pohtimaan, miten muutumme hallintona innovaatioita tuottavaksi porukaksi.

Esteitä on arkemme vielä pullollaan. Organisaation rakenne, voimassaolevat kirjalliset ohjeet ja menettelytavat kahlitsevat menneeseen. VES vangitsee vielä virkamiehen virastoonsa sen sijaan että päästäisi tämän asiakkaansa luo.

Itä-Suomen AVIn ylijohtaja Elli Aaltonen arvioi puheenvuorossaan, että eniten lukossa on sittenkin tulkitsijan korvien väli.

Mutta eihän meillä ole mokaamisen kulttuuria vaan hirmuisimmillaan julman kattava virkavastuu, jonka kanssa ei sovi leikkiä. Hallinnon tehtävä on sentään ikiajoista ollut vaalia lainmukaisuutta eikä työllistää mitään Pelle Pelottomia. Moisessa muutoksessa on kyse vähintään kehruu-Jennyn tuomasta muutoksesta.

Virkamiehestä hulluksi darpalaiseksi? In your dreams!

Pahnan pohjimmaisesta pomoksi nousi omien sanojensa mukaan TEMin kansliapäällikkö Erkki Virtanen ja pinosi kuulijoille kymmenen johtajuuden teesiä. Ovi ja korvat auki. Lähde vaeltelemaan omiesi keskelle. Huolehdi omasta ja toisten hyvinvoinnista (lasten kuusijuhla vie aina voiton!) Tue osaamistasi toisen viisaudella eli hanki sparrauskumppani. Niin syntyy hyvä johtaja. Ja johtajalla on avaimet saattaa väkensä täyteen kukoistukseen.

Niin minäkin sanoisin. Arkuuteen ohjastetut hajuttomat, mauttomat ja värittömät virkamiehet tarvitsevat nyt johtajiensa tuen muuttuakseen villeiksi ja vapaiksi visionääreiksi.

Todellinen tuottavuus syntyy siiloja ylittämällä!

Innovaatio ei ole six sigmalla nysvättäviä arjen pikkuaskelia. Se on systeemisten ongelmien käsittelyä uudella ajattelulla. Idean on tultava ulkopuolelta, jotta se voisi "suistaa nykymenon radaltaan".

Sitran designjohtaja Marco Steinberg valaisi käytännön esimerkein, mistä innovaatiossa on kyse. Tanskassa ongelmana oli uimahallin vajaakäyttö. Kunnanisät säntäsivät tutkimusmatkalle ja löydös "halli on kovin vanha" sai heidät palkkaamaan arkkitehdin.

Kummastus oli suuri, kun seuraavassa valtuuston kokouksessa arkkitehdillä oli kädessään rakennuspiirustusten sijasta bussiaikataulu. Kunnanisät olivat justeeranneet aikataulut niin, ettei bussilla päässyt uimahalliin sen aukioloaikana.

Mistä siis tuottavuus kulloinkin löytyy?

Verovaroja on käytettävä säästeliäästi,
julkishallinnon on toimittava eettisesti kestävästi.

Valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuoren sanoin:
Verotuloille on muutakin käyttöä kuin hallinnon pyörittäminen!

Työ 2.0 vaatii uutta myös viranomaisilta

Eilen minulle soitti yrittäjä. Hän kyseli, miten voisi integroida oman verkkobisneksensä veron palveluihin, joita sen asiakkaat tarvitsevat.

Alan yrityksiä on kuulemma jo lähtenyt Suomesta, kun verkossa ei tarvitse maksaa veroja. Mutta ei hän:

"Me halutaan pysyä täällä, ja jos veroasiat saadaan hoitumaan meidän asiakkaiden tarvitsemalla tavalla, me uskotaan että Suomikin voi hyvin."

Syksyllä luin uudesta taloudesta, jossa kansalaiset asioivat keskenään, ilman että verottaja saa näppejään väliin. Viime viikolla sain meilin jossa oli kuvattu innostavasti uudenlaisia työntekemisen tapoja. Tästä kaikesta syntyi ajatuksissani seuraava soppa:

Uusi talous syntyy murusista..

Microtasking on iso(mma)n hankkeen jakamista murusiksi siten, että kokonaisuuden teettäminen on hallittavampaa ja ketterämpää. Sellaisen miehitys käy helpommin, kun vuosien sitoutumisen sijasta tehtävän tai kaksi voi tehdä oman elämän ohella.

Oiva esimerkki tästä on Digitalkoot: Kansalliskirjaston on digitalisoitava kansallisaarteemme, mutta sellaista määrää työvoimaa ei ole varaa palkata (eikä ehkä olemassakaan), että työ voisi kannattaa. Mikä neuvoksi? Palastellaan urakka pienempiin palasiin, käytetään yhteisöllisyyttä ja otetaan avuksi ripaus pelillisyyttä. Toisin sanoen tehdään tekemisestä houkuttavampaa.

Kansalliskirjasto ei tietääkseni vielä maksa digitalisoijille mitään, kyse on enemmänkin huvista ja talkoohengestä. Mutta potentiaalia ja markkinoita moisella ajattelulla on enemmänkin.

Tästä kai Sailaskin ilostuisi!

Uuteen tekemisen tapaan voisikin löytyä työntekijöitä meidän jo töissämme kiinni olevien ulkopuolelta. Mukaan voitaisiin saada nettipelaajien innovatiivinen joukko, nyt työmarkkinoilta poissa oleva väki, joka tahtoisi ja voisi tehdä vähäsen töitä, muttei voi tai vaikkapa jaksa kahdeksaa tuntia päivässä: toipilaat, vammaiset, eläkeläiset, vanhempainvapaalta palaajat, opiskelijat jne.

Miten microtasking liittyy verottajaan? Entäs eläketurva?

Kysymys kuuluu: "Miten tällaisessa työn tekemisen mallissa verot sun muut velvoitteet voidaan hoitaa vaivatta?" Työsuhdetta ei taida syntyä ja verokorttikin on vaivalloinen (?), eivätkä mikrotekijät taatusti ryhdy yrittäjiksi perustamisineen, ennakkoveroineen..

Uusi mahdollisuus "työllisyysvaikutuksineen" katoaa savuna taivaan tuuliin, jos minimaaliseen mitättömään palkitsemiseen liitetään nykyisen kaltainen yrittäjäksi rupeamisen tai työnantamisen byrokratia.

Suomi tarvitsee säästöpossun?

Olisiko nyt säästöpossuajattelun paikka? Entä jos jokainen mikrotekijä saisi käyttää vain yhtä maksua, jolla tallettaa possuun osuutensa..öö.. nimitettäköön sitä vaikka "työntekijän turvaksi". Yksinkertaistettu menettely keräisi häneltä nykyistä karkeamman osuuden, ja saman sopimuksen mukaisella karkealla laskurilla sieltä kertyisi turvaakin, kun sen aika on.

Säästöpossupalvelussa olisi kolme vaihtoehtoa:

verot

verot + eläke

verot + eläke + työttömyysturva

Eikö SADe rakentaisi meille moisen säästöpossun? Se olisi Suomi-brändin mukainen, uuden talouden laskennallisesti toimiva asiointipalvelu. Sellaisellehan on jo olemassa pohja-ajattelua: Laitisen selvitys? Teknisesti kai mikrotekijän mikromaksut voitaisiin kerätä säästöpossuun (PayPalin tapaan?)

Jotain kai tarttis tehdä, ennen kuin uudesta taloudesta tulee jo syntyessään harmaata. Jos viranomaiset voivat vastata huutoon innovatiivisesti, koko Suomi voittaa.

Varoituksen sana!
Tämä kirjoitus edustaa jälleen omaa yksityisajatteluani. Se ei siten edusta työnantajani Verohallinnon näkemyksiä, ei nykyistä lainsäädäntöä eikä SADe-klusteriryhmän (TEM:n, STM:n tai muidenkaan eläkeasioista vastaavien tahojen) kannanottoja. Kommentointi on vapaa!

Edit 18.8.2015 Korjattu Laitisen selvitystyön linkki; itse julkaisuun siitä ei pääse, selvittelen asiaa.

Innovaatio, brändi ja kateellinen kansanluonne

Mitä vitsiä on laatia kansallisia innovaatiostrategioita tahi pystyttää maabrändityöryhmiä, kun tällä kansanluonteella ei uskalleta edes yrittää erottautua muista? Sillä kuusi soikoon, ne jotka uskaltaa, muilutetahan muualle täältä kukkoolemasta!

Haasta minut, osoita että olen väärässä! (PLEASE!)

Törmäsin jokunen viikko sitten ilakoivaan Verkkouutiset-artikkeliin. Siinä mm. Applen iStore-listan kärkeen rynnännyt Angry Birds -pelin markkinoija Peter Vesterbacka kertasi, mitä oli tapahtunut ja millaisin suunnitelmin he tulevaisuuteen suuntaavat.

Riemuitsin suomalaisella formulauholla. Ajattelin ansaintamalleja, pohdin mikä osuus innovaatiostrategialla mahtoi olla onnistumisessa sekä miten onnistuminen vaikuttaisi koko Suomen maabrändiin. Muistelin adrenaliini-ilossani edellistä maailmanvaltaajaa: Max Payne sai vakavan virkamiesluonteeni jo miettimään, pitäisikö myös minun kurkistaa pelien kiehtovaan maailmaan.

Liekö lokakuun pimenevien iltojen syytä vai tuo synkkä kansanluonteemme, mutta kommentit olivat masentavia. Pikku juttu, Facebookiin verrattuna, entäs Ruotsi.. Mitä ihmettä, miksi moinen lyttäys? Haloo, pienestä on jokaisen alettava, muuten ei voi tulla suureksi.

Mutta kuin varmemmaksi vakuudeksi, toinen tarina eräältä työpaikalta.

Tyyppi sai uuden projektin hoitaakseen. Tehtävä: muuta toimintatapamme tämän strategian mukaiseksi. Hän antoi hankkeelle aikansa ja tarmonsa. Intohimo sai pistämään likoon myös persoonan. Seuraus: esimiehen puhuttelu. Viestin ytimenä: "Voitko muuttaa tapaasi toimia, ihmiset ovat pahastuneet sanoistasi?"

KÄÄK! Aku Ankka hyppäisi tasajalkaa ilmaan ja paiskaisi merimieslakkinsa maahan.

Kaveri sanoi: "Antaa olla. Mulla on muutakin tekemistä."