sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Palvelukonsepteja taskussa ja pölyttymässä

Taksinkuljettaja muisteli päivää, jona ensimmäinen tietokone tuotiin Suomeen. Koneen tuomiseen tarvittiin kuulemma useita rekkoja. Sama määrä tiedonkäsittelykykyä - ja taatusti paljon käyttäjäystävällisemmin - löytyy nykyään joka taskusta, tuumasimme.

Minulla on tätä nykyä "taskussa" kaksi kuulua kännybrändiä, iPhone ja Nokia. Toinen on kuin oma iho tai hansikas kädessä, toinen.. ei.

Mitä se käyttäjäystävällisyys siis oikein on?

Pikkukommari (9300 ja seuraajansa 9300i) oli rakkaani. Sen käyttökokemus oli suora ja intuitiivinen siirtymä Windowsista, siis työkoneesta, jolla arkeni yhdeksästä neljään täytin. Menut olivat uutta, ja ne tarjosivat joka sovelluksessa oman lisäavaruutensa toimintoja. Mahtavaa.

Sitten tuli E90. Sen menut olivat monikerroksiseen laajennukseen nähden tyhmiä. Tyh-mi-ä! Menu tarjosi näet joka sovelluksessa aina vaan sitä yhtä ja samaa. Kun E90 kuoli 2,5 vuotta myöhemmin, en vieläkään ollut oikeasti sinut sen kanssa. En näppiksen, en valikoiden enkä sen metallikuoren-kylmän käyttökokemuksen.

Uskollinen asiakas saa tarpeekseen ja ottaa riskin

Minusta tulikin iPhonisti viime kesänä, kun E90 alkoi temppuilla. Kun sen seuraajaa ei meillä saanut kesäloman alkaessa, marssin kauppaan ja ostin privaattiluurikseni ompun.

Saman päivän iltana olimme sen kaa kuin vanhat ystävät. Yksikään näppäin ei ollut kateissa enää, toisin kuin olin toista vuotta vakuuttanut suosittelijoille: "En minä opi noita näppäimiä, kun olen "tottunut" E90iini. Nyt kysyn kuin Flora-mainos: "Miten me ennen elettiin?"

Lokakuussa E90 sitten sanoi sopimuksensa lopullisesti irti. Sitä ei saanut enää millään vippaskonstilla toimimaan puhelimena, ja niin käteeni ilmestyi E7.

Asiakas haluaisi palata iloiseksi käyttäjäksi mutta ei voi

Aikani olin odottanut sitä hartaasti. Kai se olisi voittanutkin käyttäjän sieluni, jos minulla ei olisi ollut kokemusta paremmasta. Nyt olen vain hukassa sen kanssa.

Kosketusnäyttö on erilainen kuin ompussani.
Näppis - erilainen kuin aiemmassa Noksussa.
Selain - kuin vertaisi nettiä sanomalehteen? ..hidas ja kömpelö.
Kamera? 8 megaa, wow - mutta käytettävyys häviää iPhonelle. Sorry.

Eikö käyttäjätyytyväisyys tai ostouskollisuus synny siitä, että käyttökokemus on tuttu? Viimeiset pari vuotta olen kuullut vain huokailua siitä, kuinka nokiasta toiseen siirtyvän pitää taas opetella kaikki alusta. Nääs, kun kaikki on toisin, kaikki on hukassa.

Asiakas ihmettelee, kuinka nopeasti tottui uuteen

Sitä minä sitten vaan ihmettelen, kuinka minusta tuli laakista tyytyväinen ekan iLuurini kanssa? Ei sen kokemus taatusti ollut tuttu, mulle, alusta asti vannoutuneelle nokialaisen (8110i) käyttäjälle? Mikä voi selittää nopean tottumiseni?

Intuitiivisuus?


PS. Oikeasti muuten yritin tähän kuvata iPhonen E7:llani. Nope. Pelkkää suttua. Niinpä saatte kuvituksen E7:n selaimesta, iKamera kun osasi tarkentaa. Intuitiivisesti, ilman että käyttäjän tarvitsi tietää, mitä asetusta pitäisi ronkkia saadakseen vihdoin haluamansa.
I rest my case.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...