Tulorekisterihanke on käynnistetty

Neljä vuotta sitten luotu palkkakoodisto, toista vuotta jalostusta ja ajatuksen kehittelyä. Loputon määrä sitouttamiskierroksia, poliittista ja/tai ministeriötasoista vaikuttamista ja lopulta vihreä valo budjettikierroksella.

Lisää odottelua: mandaatin etsimistä, vastuun jakamista ja yhteistyöryhmien rakentelua.

Mutta tänään istuimme vihdoin Kansallisen tulorekisteri -hankkeen kick-off-tilaisuudessa. Ja huomenna suurin osa meistä taitaa jo jäädä joululomalle - mutta ei se mitään: tämän sorvin ääreen on hyvä palata sitten AD 2015. Tekemään vihdoin jotain todellista yritysten hallinnollisen taakan kevent- ei, vaan poistamiseksi!

Ehkä on niin, että tämän kokoluokan innovaatioita ei uskalleta käynnistää ilman että ympärillä on jo mahdollistavia tekijöitä, ratkaisuja tarjoavaa infraa. Että ennen palveluväylää aika ei yksinkertaisesti ollut kypsä tälle.

Että tarvittiin ensin palveluarkkitehtuuri ja ajatus palvelunäkymistä (jopa ensimmäiset rautalangat; ks. diat 4 ja 6-8), että voidaan luottaa tulorekisterin tuotosten pääsevän palvelimen uumenista käyttöön?

Mutta vielä on paljon kuviteltavaa, sovittavaa ja sitten ratkaistavaa.

Mitä tämä uusi uljas apparaatti oikein tekee, niin että palkanlaskijan painaessa nappia omassa ohjelmassaan tiedot lähtevät pankkiin menevästä maksusta (vai menevistä maksuista?) yhteiseen tietovarantoon, joista kukin tiedon tarvitsija saa ne tarvitsemissaan muodoissa?

Kuinka monta rajapintaa, standardia, muunnosta ja palvelumoduulia tarvitaan?
Mikä on tulo? Onko syntyvä ratkaisu edes nimeltään rekisteri?
Mikä olisi paras tapa päästä paremmin toimivaan palkkaraportointiin?

Jääkööt nämä ajatukset takaraivoon joulun ajaksi, ja sitten loppiaiselta hihat ylös ja vihdoinkin tositoimiin!

Ylikuntoiset siilot kuristavat (hyvinvointi)yhteiskunnan

Teen töitä muutosprojektissa, jonka lopputuloksena on mm. hallintamalli. Tämä on jo toinen hallintamallini muutaman vuoden sisään, jonka siivilleen saattamista säestän kaihoisalla nyyhkäisyllä. Sinne menee, suoraan hyllylle pölyttymään.

Meinaatko todella että meidän tehtävä on kouluttaa johtoa?

Edustan koulukuntaa, joka ei usko viestintään erillisenä toimintona. En vaikka (tai ehkä juuri siksi) olen työskennellyt sellaisessa suurimman osan työuraani.

Minä uskon kommunikaatioon. Siihen että saman aiheen ympärillä työskentelevät viisastavat toinen toistaan, jakavat yhteistä tietoa. Sellaisella työnteolla ei ole mitään tekemistä viestinnän kanssa. Juuri ja juuri voisin sallia sitä kutsuttavan työviestinnäksi.

Viestintä linjaorganisaatioon suunnitellaan ja toteutetaan hanketoimiston tai muutosjohtaminen-vastuualueen kanssa. 

On totta, että kun tietty toiminto nostetaan erilliseksi, sen osaamiseen ja välinetukeen voidaan panostaa johdetummin. Mutta suurempi on osaoptimoinnin vaara, sanon minä. Että (tuki)funktiosta(kin) kasvaa itsetarkoitus, jota toisten on tarkoitus kunnioittaa ja palvella omilla teoillaan.

Ja kas, yhtäkkiä ydintoiminnot saavat ulkoistetut tehtävänsä takaisin. Kustannuksista välittämättä. Nyt viilataankin tukitoimintojen prosessit kuntoon.

Viestintä on kuollut. Yhteiskunta kuristuu

Kesän uutisvirran kestotäky on ollut normitalkoot. Ruokolahden leijona on jäänyt totisesti toiseksi:

• Tavarakimppakyyti viiden lain verran umpisolmussa 
• Palkittu työyhteisö onkin työsuojelullisesti vaarallinen
• Traktorilla ei saakaan enää kuljettaa kaverin venettä
• Leikkipuistot, joissa keinun korkeus maasta ylittää sallitun, on purettava
• Pillimehugate..

A-Studio alkoi kerätä tarinoita suomalaisesta säädösviidakosta. Toivottavasti normiviilaus ehtii ajoissa.

Luulen nimittäin, että kaiken kuvaamani järjettömyyden taustalta löytyy sama osaoptimoinnin kirous. Viilataan oma siilo niin timmiin kuntoon, että kohde kuristuu. Kuristumassa on suomalainen hyvinvointiyhteiskunta.

Eikä konsaan kehdostaan nousse suomalainen yrittäjyys, vaikka sen nimiin koko valtioneuvosto ja hallitusohjelma vannoo..

Odotellaan sitten sitä kiirastulta (sanoi Alf Rehn).

Shakkimatti?

Pixabay Public Domain CC0

Eilen kuulin ystävältä erään vanhainkodin yksityistämisestä. Kunta lakkautti (rahan puutteessa?) ylläpitämänsä vanhainkodit. Tilalle tuli kolmas sektori, seurakunta. Ei tämä verovaroin ylläpidetty ev.lut. vaan jäsentensä kymmenyksillä rahoitettu. Työntekijät kuulemma koottiin seurakunnan vapaaehtoisista, ja sikäli kuin ymmärsin, he todella lahjoittivat työpanoksensa.

- Kilpailu vääristyy, palkkoja poljetaan?

Illalla kotimatkalla minuun otti yhteyttä startup-yrittäjä, joka yrittää löytää tien läpi kaikkien sääntelykarikoiden. Hän näkee palvelutarpeen, jonka lopputuloksena jokainen voittaisi, varsinkin yhteiskunta - siis me veronmaksajat. Vastassaan hänellä vain on verottaja kahden verolain voimin, työsopimukset, kuljetussopimukset, tienkäyttölaki ym. byrokratiaa selätettävänään. Lue lisää Virkamiesten avoimesta verkostosta!

- Uutuus, jolle ei voi myöntää lupaa (mutta ei ratkaista ennakkotapauksenakaan)?

Lehtilaatikkoa tyhjätessäni osuin lukemaan sunnuntain 26.1. Hesaria. Hyvinvointisosiologian professori Juho Saari tykitti solidaarisuusvajeella ja empatiakuilulla. Hän listasi individualistisen ja kollektiivisen vastuukäsityksen perusteella syitä, miksi hyvinvointivaltion rahoitus ei huvita. 

- Mitäs menivät velkaantumaan/sairastumaan/m/d/okaamaan?

Eilen juttelimme myös syrjäytymisestä. Siitä, että meillä on yksinäisiä ihmisiä, jotka kaipaavat seuraa ja mielekästä tekemistä ja suorastaan apua. Ja meillä on nuoria, jotka uhkaavat ajautua syrjään kaikesta tekemisestä. Mutta näitä tarpeita ei vain saada kohtaamaan, ei riitä raha valvottuun toteuttamiseen eikä uskallus vapaaehtoisen markkinan luomiseen. 

- Kuka ottaa vastuun, ettei mitään väärää tapahdu valvomattomissa tapaamisissa?

No, samaisen sunnuntain Hesarissa 80-vuotiaan vanhuksen kotoa oli kadonnut tavaraa. Vanhuksella oli oikein virka-edunvalvoja, joka oli päättänyt ostaa (kunnan verorahoilla vaiko vanhuksen itsensä piikkiin?) yksityisyrittäjältä suursiivouksen asujatta jääneeseen yksiöön. Vaikka oli valvoja, ostettua suoritusta ei valvottu. Ja tavaraa katosi. Naapuri oli nähnyt siivoojan kantavan jätesäkkejä autonsa takakonttiin.. 

- Luottamus ei siis toimi viran puolesta edunvalvotuissakaan olosuhteissa!

Jos rahat on loppu, tekijät on loppu, vanhat keinot on loppu, moraali on kadonnut eikä lainsäädäntö salli uusia ideoita, mitä meillä sitten on edessämme?

- Nyt kaikki ratkomaan tätä pattia, ettei tule shakkimattia!

Jos julkishallinto paremmin palvelis..

Suomen julkinen velka kasvoi, uutisoi Hesari tänään. Pk-yrittäjien rahoitus vaikeutuu, murehti Suomen Pankki jo vuosi sitten. Hallitus etsii keinoja tehostaa julkisen sektorin toimintaa (saada tulos aikaan pienemmin kustannuksin, ks. Sytyke-pääkirjoitus) ja rahaa.

Lisää rahaa etsitään mm. torjumalla harmaata taloutta. Tuoreimmat konstit ovat kattavampi valvonta rakennusalalla ja kuitinantopakko myös käteiskaupassa. Jotta valvonta ei kurista itse yritystoimintaa, apuun tarvitaan tietojärjestelmiä ja automatiikkaa.

Painopiste Verohallinnon uudessa strategiassa lupaa hyvää.

"Etsimme innovatiivisia tapoja palkita asiakkaitamme siitä, että he toimivat oikein."
"Kehitämme suoraa tietojen välittämistä Verohallinnon sekä yritysten ja viranomaisten tietojärjestelmien välillä--."
Lähde: Verohallinnon strategia 2013-2018

Kun verottajan tietojärjestelmiin saataisiin tiedot nykyistä automaattisemmin vaikkapa suoraan maksutapahtumista, homma helpottuisi. Ei enää erillistä ilmoittamista, ei virheitä eikä erillisiä korjausilmoituksiakaan. Hallinnollinen taakka minimoituisi niin yrityksissä kuin hallinnossakin. :)

Sujuva palvelupolku vain vaatii vielä raivaamista. Olen seurannut yhden yrittäjän taivalta, ja alku on kyllä ollut melkoisen kivinen. Sietää sitä kysyä, miksi Suomessa ei haluta yrittäjiksi!

Polkuun kuuluu vaiheina ainakin: veivaa verottajan kanssa, yrittää saada maksupäätettä toimimaan, suuri liikepankki kun ulkoisti maksupäätepalvelut ja hajautti samalla asiakaspalvelunsa lähes olemattomiin. (Soita ihmeessä: vain 1,30 e/min). Kauppa kävisi, ja asiakkaat tarjoavat jo käteistäkin, mutta ensin tarvitaan se kassajärjestelmä ja rajapinta kirjanpitoon.

Ja vielä sittenkin on matkaa automatiikkaan, vaikka kirjanpito toimii kokonaan verkossa. Kas, kun kuitit ovat edelleen paperisina parissakin lompakossa sekä liiketilan työpöydän laatikossa..

Muutoksen elementit odottavat käyttöönottoa.
Ketä kiinnostaa?

Yrittäjän päiväuni

Mitähän ne yrittäjät oikein tahtoo? Työmarkkinajärjestöt vääntävät kättä koulutuspäivistä, pankit sulkevat rahahanojaan. PK-sektori pulassa?

Eilen kuulin eräältä yrittäjältä sellaisen vuodatuksen, että totisesti sain palkintoni. Minähän olen niitä hörhöjä, jotka intoilevat tiedon tägäämisen kanssa. Ikinä en ole yhtään tietoa tägännyt tietokantoihin, mutta aina olen visioimassa.

Uskon näet, että jos tieto merkittäisiin syntyhetkellä oikein, se olisi raportointihetkellä vaikka kuinka monessa paikassa - ilman lisätyötä.

Eilen toive siis sanoitettiin elävän yrittäjän suussa suunnilleen näin:

Miksei tätä hommaa hoideta niin, että jokaisesta transaktiosta hoidetaan tieto saman tien? Miksi yrittäjän pitää raportoida erikseen?

Miksei ole lisäarvopalveluja, jotka hoitavat sen homman?
Tähän palataan parissakin kirjoituksessa. Pysykäätten kuulolla!

Voimmeko olla avuksi kevätkiireissäsi?

IIK!? Ylioppilasjuhlat edessä, ikkunat pesemättä; nyt minä en kyllä ehdi?! Ei hätää, osta palvelu yrittäjältä tai palkkaa siivousapua. Ja hae sitten kotitalousvähennys verotukseesi. Verkossa vaikka saman tien: joko verokorttiisi tai Palkka.fissä.

Myyntipuheet sikseen. Mutta haemme niissäkin sitä hetkeä asiakkaan elämästä, jossa viranomaisen ePalvelu tarjoaisi asiakkaalle aidosti lisäarvoa, ratkaisun häntä polttavaan ongelmaan. Sehän on yksi osa markkinointia.

Tiedän, tiedän: eihän se Palkka.fi niitä ikkunoita pese! Mutta se selättää byrokratian, joka saattaa estää avun saannin. Siinä se jippo on!

Toinen osa markkinoinnillista ajattelua on asiakastarpeiden liittäminen osaksi palvelukehitystä ja asiakkuuksien laaja ymmärtäminen.

Oiva esimerkki Palkka.fissä: vaikka ensisijainen kohderyhmä on yrittäjät, myös tilitoimistot on mielletty asiakkaiksi. He voivat olla palvelun käyttäjiä itse tai sitten heidän asiakasyrityksensä ovat. Siis erityisryhmä, jota olemme halunneet kuulla herkällä korvalla.

Palkka.fi mukana liiketoiminnan sähköistämistalkoissa

Kirjanpitäjät kertoivat, että moni pk-yrittäjä haluaa laskea palkat itse, ja muun kirjanpidon saa hoitaa tilitoimisto. Palkanlaskentaa on sitten saatettu toimitella kirjanpitoon vaikka ruutupaperilla kenkälaatikossa!

Tähän Palkka.fi toi jo tullessaan merkittävää parannusta. Tilit ja kirjaukset ovat tekijäänsä ohjaavan verkko-ohjelman ansiosta oikein. Neuvonnan tarvekin tuntui siirtyvän tilitoimistoissa niihin oikeasti palkan laskentaan liittyviin asioihin.

Asiakasluotauksesta tuotekehitykseen

Palvelun ansiosta kirjanpitäjä siis sai oikeellisempaa aineistoa kuin ennen. Mutta edelleen tuo aineisto oli saatavissa vain paperilla. Käyttöliittymäuudistuksen alkajaisiksi tuotepäällikkömme teki pienkyselyä tässä erityiskohderyhmässä: "Mitä te haluaisitte? Mikä toimisi? Mikä palvelisi teitä paremmin?"

Vastauksena oli "Toimittakaa aineisto sähköisesti" - Öö..miten siis..? Kauhun huokaus: pitääkö meidän integroida monimutkaiseen palveluun vielä tilitoimistomaailmakin? Onneksi ei: - "Pääasia että sähköisesti, niin kyllä me sitten hoidetaan loput." Ja niinhän tehtiin!

Palkkakirjanpito tilitoimistoon sähköisesti!

Nyt Palkka.fistä saa sitten "tulostettua" palkkakirjanpidon tositteen tiedostoksi, jonka yrittäjä voi lähettää sähköisesti omaan tilitoimistoonsa. Tämä sopiikin paremmin Green Office -hallinnolle.

Samalla toiminto keventää pienen yrityksen hallinnollista taakkaa: turhat rutiinit minimiin ja tilalle sähköistä tiedonsiirtoa virheettä ja nopeasti.

ps. Siis mikäkö Palkka.fi?

Maksuton Palkka.fi luotiin avuksi palkanlaskentaan pienille työnantajille, siis yrityksille, yhdistyksille ja kotitalouksille. Palvelussa voi hoitaa myös raportoinnin työnantajavelvoitteista eri viranomaisille automaattisesti.

Taloudellisesti nihkeästä ajasta huolimatta jo 2 500 yritystä on ottanut sen käyttöönsä tänä vuonna!

Ei ollut palvelun avannut ministeri Pekkarinen väärässä sanoessaan "Minä luotan vaimooni - ja Palkka.fihin"!