Mitä vitsiä on laatia kansallisia innovaatiostrategioita tahi pystyttää maabrändityöryhmiä, kun tällä kansanluonteella ei uskalleta edes yrittää erottautua muista? Sillä kuusi soikoon, ne jotka uskaltaa, muilutetahan muualle täältä kukkoolemasta! Haasta minut, osoita että olen väärässä! (PLEASE!)
Törmäsin jokunen viikko sitten ilakoivaan Verkkouutiset-artikkeliin. Siinä mm. Applen iStore-listan kärkeen rynnännyt Angry Birds -pelin markkinoija Peter Vesterbacka kertasi, mitä oli tapahtunut ja millaisin suunnitelmin he tulevaisuuteen suuntaavat.
Riemuitsin suomalaisella formulauholla. Ajattelin ansaintamalleja, pohdin mikä osuus innovaatiostrategialla mahtoi olla onnistumisessa sekä miten onnistuminen vaikuttaisi koko Suomen maabrändiin. Muistelin adrenaliini-ilossani edellistä maailmanvaltaajaa: Max Payne sai vakavan virkamiesluonteeni jo miettimään, pitäisikö myös minun kurkistaa pelien kiehtovaan maailmaan.
Liekö lokakuun pimenevien iltojen syytä vai tuo synkkä kansanluonteemme, mutta kommentit olivat masentavia. Pikku juttu, Facebookiin verrattuna, entäs Ruotsi.. Mitä ihmettä, miksi moinen lyttäys? Haloo, pienestä on jokaisen alettava, muuten ei voi tulla suureksi.
Mutta kuin varmemmaksi vakuudeksi, toinen tarina eräältä työpaikalta.
Tyyppi sai uuden projektin hoitaakseen. Tehtävä: muuta toimintatapamme tämän strategian mukaiseksi. Hän antoi hankkeelle aikansa ja tarmonsa. Intohimo sai pistämään likoon myös persoonan. Seuraus: esimiehen puhuttelu. Viestin ytimenä: "Voitko muuttaa tapaasi toimia, ihmiset ovat pahastuneet sanoistasi?"
KÄÄK! Aku Ankka hyppäisi tasajalkaa ilmaan ja paiskaisi merimieslakkinsa maahan.
Kaveri sanoi: "Antaa olla. Mulla on muutakin tekemistä."
