Eilen minulle soitti yrittäjä. Hän kyseli, miten voisi integroida oman verkkobisneksensä veron palveluihin, joita sen asiakkaat tarvitsevat. Alan yrityksiä on kuulemma jo lähtenyt Suomesta, kun verkossa ei tarvitse maksaa veroja. Mutta ei hän:
"Me halutaan pysyä täällä, ja jos veroasiat saadaan hoitumaan meidän asiakkaiden tarvitsemalla tavalla, me uskotaan että Suomikin voi hyvin."
Syksyllä luin uudesta taloudesta, jossa kansalaiset asioivat keskenään, ilman että verottaja saa näppejään väliin. Viime viikolla sain meilin jossa oli kuvattu innostavasti uudenlaisia työntekemisen tapoja. Tästä kaikesta syntyi ajatuksissani seuraava soppa:
Uusi talous syntyy murusista..
Microtasking on iso(mma)n hankkeen jakamista murusiksi siten, että kokonaisuuden teettäminen on hallittavampaa ja ketterämpää. Sellaisen miehitys käy helpommin, kun vuosien sitoutumisen sijasta tehtävän tai kaksi voi tehdä oman elämän ohella.
Oiva esimerkki tästä on Digitalkoot: Kansalliskirjaston on digitalisoitava kansallisaarteemme, mutta sellaista määrää työvoimaa ei ole varaa palkata (eikä ehkä olemassakaan), että työ voisi kannattaa. Mikä neuvoksi? Palastellaan urakka pienempiin palasiin, käytetään yhteisöllisyyttä ja otetaan avuksi ripaus pelillisyyttä. Toisin sanoen tehdään tekemisestä houkuttavampaa.
Kansalliskirjasto ei tietääkseni vielä maksa digitalisoijille mitään, kyse on enemmänkin huvista ja talkoohengestä. Mutta potentiaalia ja markkinoita moisella ajattelulla on enemmänkin.
Tästä kai Sailaskin ilostuisi!
Uuteen tekemisen tapaan voisikin löytyä työntekijöitä meidän jo töissämme kiinni olevien ulkopuolelta. Mukaan voitaisiin saada nettipelaajien innovatiivinen joukko, nyt työmarkkinoilta poissa oleva väki, joka tahtoisi ja voisi tehdä vähäsen töitä, muttei voi tai vaikkapa jaksa kahdeksaa tuntia päivässä: toipilaat, vammaiset, eläkeläiset, vanhempainvapaalta palaajat, opiskelijat jne.
Miten microtasking liittyy verottajaan? Entäs eläketurva?
Kysymys kuuluu: "Miten tällaisessa työn tekemisen mallissa verot sun muut velvoitteet voidaan hoitaa vaivatta?" Työsuhdetta ei taida syntyä ja verokorttikin on vaivalloinen (?), eivätkä mikrotekijät taatusti ryhdy yrittäjiksi perustamisineen, ennakkoveroineen..
Uusi mahdollisuus "työllisyysvaikutuksineen" katoaa savuna taivaan tuuliin, jos minimaaliseen mitättömään palkitsemiseen liitetään nykyisen kaltainen yrittäjäksi rupeamisen tai työnantamisen byrokratia.
Suomi tarvitsee säästöpossun?
Olisiko nyt säästöpossuajattelun paikka? Entä jos jokainen mikrotekijä saisi käyttää vain yhtä maksua, jolla tallettaa possuun osuutensa..öö.. nimitettäköön sitä vaikka "työntekijän turvaksi". Yksinkertaistettu menettely keräisi häneltä nykyistä karkeamman osuuden, ja saman sopimuksen mukaisella karkealla laskurilla sieltä kertyisi turvaakin, kun sen aika on.
Säästöpossupalvelussa olisi kolme vaihtoehtoa:
Eikö SADe rakentaisi meille moisen säästöpossun? Se olisi Suomi-brändin mukainen, uuden talouden laskennallisesti toimiva asiointipalvelu. Sellaisellehan on jo olemassa pohja-ajattelua: Laitisen selvitys? Teknisesti kai mikrotekijän mikromaksut voitaisiin kerätä säästöpossuun (PayPalin tapaan?)
Jotain kai tarttis tehdä, ennen kuin uudesta taloudesta tulee jo syntyessään harmaata. Jos viranomaiset voivat vastata huutoon innovatiivisesti, koko Suomi voittaa.
Varoituksen sana!
Tämä kirjoitus edustaa jälleen omaa yksityisajatteluani. Se ei siten edusta työnantajani Verohallinnon näkemyksiä, ei nykyistä lainsäädäntöä eikä SADe-klusteriryhmän (TEM:n, STM:n tai muidenkaan eläkeasioista vastaavien tahojen) kannanottoja. Kommentointi on vapaa!
Edit 18.8.2015 Korjattu Laitisen selvitystyön linkki; itse julkaisuun siitä ei pääse, selvittelen asiaa.
