Eilen murehdin alkavan yrittäjän palvelupolkua. Koetan nyt konkretisoida, mitä mielessäni liikkuvi. Ystävänpäivän Tekijät-blogauksemme piirsi isompaa kuvaa. Alla keskiössä on myynti.Kun asiakas astuu torppaan sisään ja ostaa yrittäjältä tuotetta tahi palvelua, tuohon vaihdantatapahtumaan on kytketty kiinni verovelvollisuus. Yhtäältä yritys myy arvonlisää, jota Suomessa (ja koko EU:ssa) verotetaan.
Koska verotus toimii "nettoperiaatteella", vähennysoikeus ja ilmoitusvelvollisuus koskee myös yrityksen ostoja. Tällä erää tuo kaikki ilmoittaminen ja maksaminen hoituu jälkikäteen, kuukausittain tai liikevaihdosta riippuen harvemminkin.
Jälki-ilmoittamisesta reaaliaikaisiin tietovirtoihin
Aina kun ollaan liikkeellä jälkikäteen, aiheutetaan yrityksen ydintoiminnalle häiriö. Tarvittavat tiedot on kerättävä erikseen ja lähetettävä eri tahoille. Joka vaiheessa virheiden mahdollisuus moninkertaistuu.
Tavoitetilassa eilinen yrittäjämme kirjaisi myynnin kassakoneelle (kassaohjelmaan, maksupäätteelle jne.) ja yllä kuvattu kaupankäynti kirjautuisi saman tien kirjanpitoon. Ja tarvittavilta osin datavirtana niille viranomaisille, joille kuuluu. Kuten verottajalle.
Kun tavarantoimittaja laskuttaakin verkkolaskulla, erät voitaisiin koodata eri tileille kulkeutuviksi, niin ostajalla kuin myyjälläkin.
Tiliöintiviite, työmaa-avain, verokannat jne.
Ensi kesänä rakennustyömaiden laskuttajat saavat kiinnitettyä raportoitaviin ostoihin ja myynteihinsä verkkolaskun avulla ns. työmaa-avaimen. Siten rakennusalan raportointi on hoidettavissa ilman hallinnollista taakkaa.
Muutama joulu taaksepäin kukkakauppias-ystäväni masinoi korttipäätteelleen kaikki kirjanpitonsa tarvitsemat tilit. Kymmenkunta tilikoodia riitti.
Nyt tekeillä oleva kuittipakko tuo samat mahdollisuudet myös käteiskauppaan. Olennaista on, että em. vaatimukset kirjataan selkeästi ohjaukseksi niin, että mahdollisesti pakolliseksi tulevan laiteinvestoinnin laatuvaatimukset on turvattu.
Reaaliaikaisuus raivaa virheet järjestelmistä
Jo muinoin viime vuosituhannella verottaja oivalsi että riittää, jos taloushallinto-ohjelma koostaa tietueen, joka sisältää ilmoitukseen vaadittavat tiedot. On vain valittava (ja määriteltävä), kumpaan kanavaan lopputulos "tulostuu": paperille vaiko tiedostona - siis sähköisesti alusta loppuun.
Suurin huoli on noussut vastaanottajapäässä korjaamisen ongelmista.
Mutta jos me keräämme tiedon suoraan maksutapahtumista, korjaava rahavirtahan ilmoittaa itse itsensä! Silloin vastaanottajan summatiedot ovat aina ajan tasalla. Ne vastaavat automaattisesti aina sitä, mitä todellisessa elämässä juuri tapahtui.
Ja eikun toteuttamaan!
