Suuruuden ekonomia sumentaa

Oli virkistävää lukea Atlantin takaisia "Verouutisia". Fiscal Times haastatteli Reaganin entistä budjettipäällikkö David Stockmania talouden näkymistä. Tämä enfant terrible shokeerasi aikanaan tunnustamalla: "Ei meistä kukaan ymmärrä näitä numeroita".

Julkishallinto tavoittelee meilläkin entistä suurempia palvelukokonaisuuksia. Tuossa suunnittelutyössä minulle on syntynyt hyvin samantapainen ajatus.

Suuruuden ekonomia sumentaa: mitä suurempia kokonaisuuksia rakennetaan, sitä harvempi niiden lainalaisuuksia enää ymmärtää. Yhteiskunnan laidasta toiseen kulkevissa tapahtumaketjuissa rahoitusvirrat monimutkaistuvat.

Avoin talous ja ainainen kasvu

Suljetut systeemit olivat paremmin hallittavissa, mutta maailmantaloudessa markkinat ovat avoimet. Kasvu ja muutokset yhtäällä vaikuttavat aina talouteen toisaalla. Aika nero pitääkin olla, jos mieli numeroista päätellä tulevaisuutta.

Stockman kuulostaa lähinnä Niinistöltä vaatiessaan valtionvelan saattamista kuriin, "downsizingia" kulutukseen ja säästöjen kasvattamista.

Peruslainalaisuudet ovat tuttuja jokaisen opiskelijanuoruudesta. Jos kukkaron rahavirta on 200 eikä omaisuutta riitä myytäväksi, kuluttaa voipi vain 200. Sitten astutaan lainamarkkinoille: jos pystyt osoittamaan tulolupauksen, että voit tuottaa tulevaisuudessa rahavirtaa, lupauksen voi diskontata lainarahaksi tässä hetkessä. - Mutta sillä tiellä pääsee vain tietyn matkaa..

Prosessien virtaviivaistaminen tuo säästöjä

Suomalainen tapa käydä käsiksi julkiseen kulutukseen on viilata taustalla toimivia prosesseja kuntoon. Erikseen on puitava, kuinka hyvin sillä tehostamisen tiellä olemme onnistuneet, mutta päättäväisesti on askellettava.

Viimeksi virkamiesten pöydille saapuneet lausuntopyynnöt julkisten tietovarantojen käytöstä lupaavat hyvää.

Julkisen datan periaate lisää läpinäkyvyyttä ja järkevöittää yhteisten tietovarantojen käyttöä. Tähän asti monen tietoa tuottavan viraston talous on järjestetty niin, että tietosuoritteista peritään hinta, oli tiedon ostajana sisarvirasto valtiolta tahi tykkänään kaupallinen toimija.

Näissä tietokaupoissa rahaa on virrannut valtion yhdestä taskusta valtion toiseen taskuun. Edestakaisten virtojen kokonaisvaikutusta on aina vaikeampi arvioida. Hiippailevat ja pahimmillaan häipyilevät rahavirrat saadaan paremmin hallintaan, kun taloudesta tulee läpinäkyvämpää.

Monessa meistä suomalaisista kannattaakin ottaa oppia. Mutta missähän kaikessa meidän olisi parempi ostaa jo muualla valmiina olevia ratkaisuja?

Ettei sitä kuuluisaa pyörää tarvitsisi meidän keksiä taas uudelleen.

Huom!
Aamun ajatteluni juuret ovat kansantalouden opinnoissani ja tämän aamun "nettiuutisissa" Atlantin takaa. Väriä tuovat julkishallinnon kokemukseni. Mielipiteet ja päätelmät ovat omiani eivätkä edusta suomalaisen julkishallinnon tai työnantajani kantaa.