Kehittäjän keinulauta

© Almagami | Dreamstime.com

Voi että käy kateeksi, kun entiset itäblokin maat esittelevät sähköisen asioinnin ratkaisujaan. Laiha lohtu mutta me läntisemmät kehittäjät nyökyttelemme keskenämme: "Hyvähän niiden on, saivat aloittaa puhtaalta pöydältä".

Mikä muutoksessa hiertää? Kyynärpäät ovat olleet mustelmilla ja silmäkulmatkin auki, kun intohimoisesti ajetut uudistukset ovat törmänneet olemassa olevien tietojärjestelmien esteisiin tai taipumattomiin sisäisiin prosesseihin. Muutokseen kohdistuu aina suurempi kitka kuin paikalleen jääntiin.

"Sinä se et onneksi muutu", sanoi entinen kollega vuosikymmenen takaa: "Sama muutoksen palo!" Mutta niin vain sain maistaa omaa lääkettäni, minäkin.

Kollega, yhtä intohimoinen kehittäjä, otti vastuulleen palvelumodulin jonka aikanaan rakensin. Olemme käyneet kokonaisuutta läpi useitakin kertoja kehittämisen eri vaiheissa. Mutta yllättäen löytyi yhä kasa asioita, joissa ymmärrys ei ollutkaan yhteinen. Ketterä kehittäjä oli löytänyt päällisin puolin täydellisen ratkaisun.

Koko kuvio oli kuitenkin monimutkainen manuaalinen prosessi ja sen eri osia yhdistävä koodi. Koodi oli turvattava, jos mieli jatkaa ehyenä prosessina. Hyvästi kevyt ja ketterä ratkaisu. Nyt esteenä olinkin minä.

Jos monimutkaisuutta tahtoo vähentää, on uuden ratkaisun kierrettävä vanhat mutkat vähemmillä kiemuroilla. Moinen vaatii vaivaa ja vie aikaa. Siksikö vanhasta ei voidakaan luopua eikä uudesta koidu todellista hyötyä? Siksikö lopputulos on niin harvoin entistä kummempi?

Kun kehittämisen uusiin rooleihin ja tehtäviin astuvat uudet ihmiset ja uusi osaaminen, miten keinulauta pidetään tasapainossa? Mikä on ideaalitilassa vanhan ymmärryksen merkitys?

Minua tietty mietityttää kokemuksessa oma osuuteni. Jos intohimoinen kehittäjä käy yhtäkkiä nopeiden ratkaisujen esteeksi, mistä on kyse? Lakkaako uuden ymmärrys iän myötä, tuleeko meistä kaikista aikanaan jarruja? Minä luul(ottel?)en, että kyseessä on iso systeemi, joka uusitaan joko kokonaan tai pala kerrallaan kokonaisuus turvaten. Kommenttini oli siten perusteltu. ..Vai? Voiko vanha tunnistaa uudet mahdollisuudet?

Kuinka paljon vanhaa voi heittää yli laidan, missä menee kriittisen raja? Kuinka tyhjältä pöydältä olisikaan mahdollista aloittaa?