Mikä matka!

Ei voi kuukausikaupalla olla hiljaa, parahti kollega lokakuulla ja puski seuraavaa uutiskirjettä matkaan. Kun laskimme aikaa, oli kulunut vasta muutamia viikkoja. Kuvastaa askeltamisen tahtia, jolla Kokeileva Suomi -tiimi on matkaa taittanut.

Kesäkuussa ihastelin uutta paikkaa työyhteisössäni:

Lupaa kysyä ja olla tietämätön. Kokeilla ensin. Haastaa ja tulla haastetuksi.

Tänään otettiin kollegan kanssa uusi haaste vastaan: pystytettiin keskenämme uutiskirje, kun asiasta vastaava oli hukkua omiin töihinsä. Eilen täytin EU:n hankintaportaaliin suunnittelukilpailun jälki-ilmoituksen (älä kysy - et halua tietää!) Syksyllä pystytettiin hackathon, jotta saataisiin aikaan parempi hankinta.

Uusi työ on haasteen vastaanottamista ja uuteen ryhtymistä. Sellainen onnistuu, kun yhteisössä on turvallinen tila kokeilla.

Turva syntyy luottamuksesta: kaveri auttaa, jos en osaakaan. Kantavana voimana on yhteinen tavoite: jokainen venyy, jotta mahdoton saavutetaan.

Toukokuun lopussa pidin perhesyistä ensimmäisen etäpäiväni ja menin Viikin kirjastoon. Ahdistus painoi. En saanut kiinni yhdestäkään kulmasta, miten lähteä määrittelemään kokeilujen digitaalista alustaa. Niinpä otin kynän käteen ja jäsensin tunnistamani osaset suhteessa toisiinsa.

Tänään hoksasin laittaa seinäkuvat vierekkäin. Perille on päästy - mutta mikä matka!

Kokeilun paikka on totta, me saatiin se julki!
En päätynytkään jalkapuuhun jouluksi.

Mutta niinkuin uutiskirjeen pääjutussa kirjoitan, tämäkin on vasta alku. Pala kerrallaan tehdään Kokeileva Suomi -yhteisön kanssa itsellemme työkalu, joka siivittää kokeilut lentoon, sytyttää kehittämisen roihun joka niemeen ja notkoon.

Vaan ensin hiljennytään sen suurimman ihmeen äärelle. Suloista joulua!

Uusi työ

Työn teon rakenteet muuttuvat. Tämä näkyy jo valtiollakin: on yhteinen tila, johon kaikkien ministeriöiden tekijät voivat tulla työpäiväksi. Se on alku. Jo viime tammikuussa puhuttiin virkamiehistä osaajien poolina, josta eri tarpeisiin voitaisiin löytää sopivin tekijä. 

Tekniikka vapauttaa osaamista ja mahdollistaa uudenlaiset "liitot". Tarkoitus ei enää tule ylhäältä alas, työnantajalta tekijälle. Me luomme tavoitteet yhteisönä, jonka jäseniä tahdomme olla - tai pikemminkin liitymme yhteisöön, jonka jäsenten tavoitteet sopivat omiini kullakin hetkellä.  

Uuden maailmanjärjestyksen liitokset ovat nopeita ja löyhiä, sanoo Stowe Boyd Sitran tuoreessa kirjassa. Boyd lainaa Esko Kilven sanoja: Jälkiteollisessa ajassa alustat perustuvat internetin logiikkaan. Ihmiset piipahtavat työhön yhdelle alustalle silloin tällöin; toiset tekevät jatkuvasti ja samanaikaisesti töitä useammalla. Kahtiajako työnantajan ja työntekijän välillä on mennyttä. 

Ennen nämä alustat olivat yrityksiä. Nyt mallina ovat pikemminkin kaupungit tai biologiset järjestelmät. 

Tästä pääsemme julkishallintoon ja demokratiaan. Kevät on todistanut myllerryksiä Atlantin molemmin puolin. Paljon siitä selittynee ihmisten pettymyksellä ja osattomuuden kokemuksella.

Teknologia tarjoaa tilaisuuden tulla mukaan. Helsingin kaupunki rakentaa parhaillaan osallisuusmallia. Myös kokeilujen yhteydessä

motiiveja tuntuu selittävän vaikuttamisen ilo ja yhteisöön kuulumisen merkitys. 

Käytettävissä oleva aikaikkuna vain ei pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissakaan ole ääretön. Olisi virkavastuutonta olla tarttumatta toimeen. On aika katsoa pelotta siihen, mikä kaikki ympärillä muuttuu. On aika osallistaa joukkojen viisaus luomaan yhteiset ja kestävät ratkaisut.

Jos aika on ajanut jonkin tekemisen tavan ohi, on oltava rohkeutta astua alas kuolevalta kaakilta ja sallia toimivat ratkaisut uudella menopelillä - vaikka sitten ilman omaa panosta. On oltava osa ratkaisua.