keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Brändikkäät kohtasivat Palkka.fin

Suurenmoinen iltapäivä kokosi juhlaseminaariin nimekkään ja intohimoisen joukon. Nämä uutta pelkäämättömät, intohimoiset ja vaivojaan laskemattomat kehittäjät ovat olleet tekemässä suomalaista historiaa. Palkka.fi täytti 5 vuotta!

Muutama tilastotieto riemastuttamaan ja vakuuttamaan. Viime vuonna Palkka.fillä maksettu palkkasumma ylitti jo 835 miljoonaa euroa. Kotitaloudet ottivat palvelun omakseen ja tuplasivat määränsä: kaikkiaan kotitalouskäyttäjiä on rekisteröity yli 50 000 kpl. Yritysten määrä ylittää vielä tällä viikolla 25 000 käyttäjän rajan. Palkkasumma puolestaan kasvoi tammikuussa vuoden takaiseen lähes 40 %!

Erinomainen 5-vuotiaamme juhli yrittäjä-kirjailija Lisa Sounion emännöimänä, ja pontevan päivänsankarimme onnistunutta käyttöönottoa kommentoi professori Pekka Mattila Aalto-yliopistosta.

Miksi suuri Aramis epäonnistui?

Palkka.fin menestys on ihmeellinen asia, hehkutti Pekka puheenvuorossaan, sillä verkostoyhteistyöt eivät yleensä onnistu. Hän nosti esimerkiksi ranskalaisen Aramis-hankkeen (Liikenne, s. 25). Hanke haudattiin lopulta kymmenen vuotta ja sata miljoonaa frangia myöhemmin. Miksi?

Palkinnot eivät voi olla epävarmasti vuosikausien päässä (ja juhlayleisö huokasi SADe-ohjelmaa ajatelleessaan?) Omistajuus ei saa olla kateissa: on oltava kristallin selvää, kuka jutun tilasi ja mitä sillä tavoiteltiin. Eturivissä istuvat ne ihmiset (sanoi Pekka ja nimesi eleellään Mirjami Laitisen, Kalevi Heiliön, Birgitta Ruuhosen sekä Reetta Järvisen) joiden ansiota tämä menestys on.

Monen toimijan verkostot ovat ongelma. Johtaminen ei ole helppo juttu, ja uhkana on alituinen vapaamatkustajaongelma. Kun luodaan tyhjään jotain, mitä ei ole vielä olemassakaan, mukana olo verkostossa on suuri riski.

Vapaamatkustajaongelma

Suunnitteilla oleva voi olla jotain niin mielenkiintoista, että mukana tahdotaan roikkua, ikään kuin varmistaa pääsy jaolle, jos seuraava innovaatio sattuukin olemaan se kuuluisa jättipotti. Mutta verkosto ei juuri hyödy vastavuoroisesta antamisen ylenpalttisuudesta; asiantuntijat pihtaavat panostaan odotellessaan, josko joku toinen antaisi omansa ensin.

Jos oli verkosto ongelmallinen, niin oli tuleva markkinakin. Valtionhallinto lähti luomaan uutta verkkopalvelua kenttään, jolla se ei perinteisesti ollut koskaan pelannut.

Kilpailu on hyvästä, todisteli Pekka: silloin myyjän on helppo asemoida uutuustuote kilpailijoidensa avulla: "Se on vähän niin kuin se-ja-se mutta nopeampi-tai-parempi". Kilpailu luo asetelman myös laadunvalvontaa ja sparrausta tai vertailukehittämistä varten. Palkka.filtä tämä vetoapu puuttui. Kuluneet 5 vuotta palvelun markkinointi on siis ollut lähinnä asiakkaiden kouluttamista ja kasvatusta.

Markkinoinnin perusoppien näkökulmasta Palkka.fi oli pahinta mitä voisi tapahtua! Markkinointimenestyjän tehtävä on sijoittaa itsensä poikkeavasti suhteessa muihin palveluihin. Palkka.fi taas oli kaikille sama palvelu. Käyttökokemus on ns. jalo päämäärä, jonka perusteella Itsensä toisistaan differoivien vakuutusyhtiöiden oli vielä vaikea mieltää, mitä hyötyä tästä pikkupalvelusta olisi. Niiden ensisijainen tehtävä oli edistää omien (verkko)palvelujen menekkiä.

Menestys tuli

Yli 800 miljoonan euron palkkasumma on poissa harmaan talouden piiristä, se on valvottavissa. Kaikki nuo eurot on palvelun kautta tuotu myös eläkevakuuttamisen ulottuville. Siten jalosta päämäärästä voi tulla myös business-päämäärä. Palkka.fillä on siis edessään valoisa tulevaisuus.

Lisa houkutteli Pekkaa lopuksi kommentoimaan myös verottajan tapaa näkyä asiakkaalle: "Eikö mustavalkoinen lomake voisi olla vaikkapa punainen?" Diplomaatin tavoin tämä loihe lausumaan: "Kolhous luo uskottavuutta, eli ei väriä ehkä lomakkeisiin mutta markkinointiviestinnässä voisi olla reippautta!"

Illansuun keskusteluissa Lisa nosti esille päivänsankarin onnistumisen reseptistä sen ainesosan, joka Pekalta jäi mainitsematta.

Tekijöitä yhdisti intohimo!

3 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus Johanna - ja innostunut! Tässä on taas niin paljon kaikkea, että ennen kommentointia täytyy oikein ajatella.

    Merja

    VastaaPoista
  2. No nyt oon ajatellut. Intohimo on epäilemättä ollut keskeinen tekijä Palkka.fin onnistumisessa. Mutta suuri kysymys on, mistä ihmeestä se intohimo oikein tuli? Tavoite oli varmaan selvä ja kirkas, sekä se, että asiakkaan saama hyöty oli tunnistettu.

    Hyvä johtaminen ja koordinaatio tällaisessa monen toimijan hankkessa taitaa olla aika harvinaista. Teillä se onnistui. Hyvä suunnittelu ja resursointi epäilemättä auttoi siinä. Toimijoiden sitouttaminen on vaikeaa, kun edes se pelkkä intohimo ei riitä. Jokaisella pitää olla mahdollisuus hoitaa oma osuutensa myös työajan puolesta.

    Eräs toinen monen toimijan yhteishanke on nyt uudistumisvaiheessaan juuri saman haasteen edessä. Pitäisi löytyä paloa asialle, mutta huolehtia myös siitä, että yhteinen toteutus on suunnitelmallista, resurusoitua ja eteenpäin katsovaa, mahdollisia tulevia ongelmia ratkovaa. Ja ennenkaikkea: panostamisen hyöty tulisi olisi selvästi kaikkien ulottuvilla ja nähtävillä.

    Tämä Palkka.fin onnistuminen hyvä ottaa takataskusta, jos alkaa ahdistaa...

    VastaaPoista
  3. Hyviä kysymyksiä, Merja, kiitos. Ensi intuitiolla vastaisin (kukaties joudun palaamaan aiheeseen, katsotaan), että kyllä,

    1. Lähtökohta oli vakaa, kun Mirjami Laitisen selvitystyöllä oli kahdenkin ministeriön tilaus. Hankkeella oli rahoitus ja ylemmän tahon tuki takanaan.
    - Entä SADe-ohjelma? Sen tukenahan ovat yhtä lukuunottamatta kaikki ministeriöt mutta onko tuki kuitenkin nyt kasvottomampaa?

    2. Intohimona oli myös saada aikaan jotain ennen kuulumatonta.
    - Onko hattutempun uusiminen mahdotonta? Voiko kerran saavutettu menestys halvaannuttaa uudet innovaatiot?

    3. Tilaajaosapuolelta vaaditaan teknisesti onnistunut ja vahva näkemys jotta se voi johtaa tuottajan tavoitteeseen vaikka läpi harmaan kiven.
    - Miten tuo näkemys pidetään tuoreena yli vuosien? Miten uudistetaan kerran valituista tekniikoista huolimatta? "Open innovation" = ??

    4. Kaikkein eniten onnistumisen reseptiin vuodelta 2006 vaikutti nähdäkseni kahden intohimoisen visionäärin verkostojohtaminen, omien kontaktien sitouttaminen.. taitavaksi lobbaamiseksikin kai sitä voisi EU-oppien mukaisesti nimittää. =)

    Mitä mieltä? Mitä muuta tarvitaan onnistumiseen? Vrt. Brändikäs kohtaa raportointikoodiston

    VastaaPoista

ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...