lauantai 6. heinäkuuta 2013

Palvelua vai valvontaa?

Ministeri Kiuru kiitti Ilkassa veroehdotusta ja vaati muutakin julkishallintoa ottamaan siitä oppia. Ehdotus on tarpeen, jotta viranomaisten toimintaa voisi tehostaa (alentaa sen kustannuksia) ja jotta asiakkaat saisivat parempaa palvelua (vähentää hallinnollista taakkaa).

Konstejakin on, kiitos tietotekniikan. On jo euromaita, joiden laissa on kielletty viranomaista keräämästä toiseen kertaan tietoa, jonka asiakas jo kertaalleen on julkishallintoon luovuttanut.

Real-Time Economy -ohjelmassa syntyi ajatus - ja onpa yksityisesti jo luotu konseptikin - eräänlaisesta clearing-tilistä, kuin "valtion verotili". Tällä kansalais(en)tilillä selviteltäisiin niin tulot kuin menotkin, jotka olisivat kätevästi niin viranomaisen kuin kansalaisen itsensäkin käytettävissä. Vastaava ajatus sisältyy myös ICT2015-ehdotukseen ansiorekisteristä (Polku 2, toimenpide 1).

Ei enää erillisiä tietoluovutuksia, hyvä! sanovat eräät.
Isoveli valvoo, ei missään tapauksessa! parkaisevat toiset.

Jälkimmäistä aihetta on jännitetty viime viikot koko maailmassa. "Tietovuotaja" Snowden toi julki asioita, joiden luultiin olevan totta vain kauhuskenaarioissa tai agenttijännäreissä.

Länsimaisten yhteiskuntien sanotaan perustuvan luottamukselle. Raha se taitaa sillekin viime kädessä piirtää rajat.

Pohjoismaissa luottamus viranomaisiin on erinomaisella tasolla. Hollantilainen kollegani puolestaan kielsi viimeksi toukokuussa moisen palvelutason koskaan olevan heillä mahdollinen.

Mielessään muisto siitä, miten tehokkaasti kattavista rekistereistä onkaan poimittavissa poliittiselle päättäjälle kulloinkin ei-toivottu osajoukko..

Onko meillä siis varaa parempaan palveluun?
Uskallammeko?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...