Eli rakkaan ystäväni tyttärentyttären sanoin "Tätä mä just tarkotin". Ja tämä oli siis se kuva, joka siinsi silmissäni kun kirjoitin lomani alla peilityvenestä järvenpinnasta.. lapsuudenmaisemani.
Ylipäätään koko suomalainen luonto on näinä viikkoina aivan mielettömän kaunis! Se tarjoaa mannaa koko sielulle: huikaisevaa visuaalisuutta silmille, heleää sinfoniaa korville; lepoa ja rauhaa koko talven aherruksen jäytämälle olemukselle. Ensiluokkaista ja ilmaista hemmotteluhoitoa, joka lataa meidän suomalaisen akut ja saa ideat jälleen uuteen lentoon.
Ja ihmeteltävää on joka puolella! Appeni maittavalla ahvenillallisella hämmästelin myös punaeväisen herkun anatomiaa. Olettekos koskaan tutustuneet niin itsestään selvään asiaan kuin kalan suomupintaan? Lapsen pikkurillin kynnen kokoiset suomut ovat täydellisesti designatut: kampamaiselta reunaltaan ne ovat liittyneet toisiinsa, ja vastakkainen, pyöreä osa lomittuu ja joustaa suomujen meressä kauniisti. Uskomatonta!
Maanteiden pientareet ovat nyt niin ikään tulvillaan aivan ihmeellistä väriloistoa. Siinä huojuvat sovussa rinnakkain kermainen mesiangervo, herkän pinkit ja voimakkaan liilat lupiinit, vanha tuttu rentun ruusu, lempeä kissankello jne. Pientareilta rakkaudella poimittu kesäinen kimppu ei totisesti häpeä kaupasta ostetun taidokkaimmankaan puketin rinnalla.
Herkullisia palasia ikiomasta puhtoisesta maabrändistämme! Nyt on aika nauttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti