Sosiaalisella medialla yhteiskuntavastuuseen (Osa 1)

Aamiaisseminaarissa joku viikko sitten ääneen ajatteli kaksi huippuvaikuttajaa Esko Kilpi ja Ilkka Herlin.

Päivän teemassa lähestyttiin kolmikkoa, joilla ei ennen vanhaan ollut mitään tekemistä keskenään: Business, vihreät arvot ja sosiaalinen media (some). Nyt kaikki on toisin: sosiaalisen median avulla kansalainen-asiakas yhdistää nämä toisiinsa.

Oli hienoa kuulla, miten Baltic Sea Action Group syntyi. Se on kertomus yhdestä miehestä, mutta mielestäni myös brändin rakentamisesta: jostain suuremmasta kuin mitä me olemme yksilöinä.

Ajoitus ratkaisee, kuunnellaanko sinua

Ihmisinä olemme rikas yhdistelmä arvoja, kokemuksia ja kontakteja. Lisätään tähän hyppysellinen intohimoa, sekoitetaan se inspiraatioon toisten lahjakkaiden ja intohimoisten ihmisten kanssa - ja mitä vain voi tapahtua!

Ilkan tausta; mielenkiinnon kohteet, ura ja perhe selittää mielestäni Itämeri-asian menestyksen. Mutta hänenkin täytyi odottaa kymmenkunta vuotta ennen kuin me muut olimme valmiita tuohon edistykselliseen tapaan ajatella.

Noina vuosina ponnisteli toinenkin mies. Sen jälkeen kun Al Goresta ei tullutkaan USA:n presidenttiä hän keskittyi vastustamaan ilmastonmuutosta . Hän on levittänyt sanaa ja herättänyt työllään monia. Myös Bill Clinton on kerännyt vaikutusvaltansa avulla tukea tärkeiksi uskomilleen asioille. Nämä kaikki ovat seikkoja, jotka ovat osaltaan rakentaneet Itämeri-asiaa.



Kohti muutosta

Mutta yksilöt eivät riitä. Entä yritykset? Tuumitaanpa tuokio perinteisiä business-ajureita. Talouden laithan vaativat, että yritys tuottaa omistajilleen voittoa. Kaikki pyörii osakkeen P/E-arvon optimoinnin ympärillä.

Vastuu viisaasta rahankäytästä koskee myös julkista sektoria. Mutta lyhyen tähtäimen tuloksen teko ei riitä. Mikä siis estää? On äärettömän vaikeaa rakentaa taloudellisia malleja, jotka huomioisivat yhtä vakuuttavasti myös yleisempiä, pitkän tähtäimen arvoja. Noiden skenaarioiden pitäisi yhdistää tänään investoitu euro parannetun tulevaisuuden välillisesti aikaansaamiin tuottoihin. Miten perustellaan rahankäyttö johonkin sellaiseen joka ei ole ihan lyhyen tähtäimen tavoitteiden mukaista?

Jatkuva kasvu on mahdottomuus

Esko puki asiaa sanoiksi suunnilleen näin: kaikki tiedämme koulun penkiltä, että täystyöllisyys edellyttää BKT:n vuosittaista 3 %:n kasvua. On siis isänmaallista lisätä kulutusta, koska siten turvaamme tulevaisuutta myös työttömälle lähimmäisellemme. Vaan entäs kolmas maailma? On meidän vuoro! kuuluu huuto sieltä; Intiasta, Kiinasta ja Brasiliasta. Tilastot vain osoittavat, ettei kotiplaneetallamme ole varaa moiseen; raaka-aineet eivät riitä kaikille, ja syntyvä jäte hukuttaa kaiken alleen.

On tullut aika antaa toistenkin kukoistaa.

Kulutuksesta luopuminen ei suinkaan tarkoita länsimaiden tuhoa. Sehän vain kutsuu esiin uusia liikeideoita. Luo kierrätysaineesta jotain mitä tarvitaan ja joka kiinnostaa ja käsissäsi on tuottoisa yritystoiminta: Globe Hope näyttää esimerkkiä.

Luonnonsuojelu tarkoittaa ennen muuta yhteiskuntavastuun ulottamista kaikkiin prosesseihin. Ja nyt törmäämme arvoihin: jos 'oikea valinta' maksaa enemmän, katteet pienenevät ja liiketoiminnan tulos kärsii - P/E-luku romahtaa.. Tehtävähän on mahdoton!

EIKÄ OLE. Kiinassa kävi päinsä lisätä jonkun aikaa maitoon muovia, jotta paremmalta näyttävä maidon ravintoarvo tuotti voittoa. Sitten yritys jäi siitä kiinni. Suomessa palkittu jätefirma oikoi mutkia kaatamalla jätekuormansa lähimpään sadevesikaivoon, kunnes se jäi kiinni. Maine meni ja siinä mukana moni sopimus. Miltä mahtaa heidän P/E-lukunsa nyt näyttää?

Onko mahdollista oikeuttaa suurempaa investointia, sellaista joka tehdään jonkin yleisen hyväksi, vaikkapa luonnon hyväksi? Panostushan ei tuota rahaa ehkä lainkaan, se saattaa tuottaa ehkä jotakin, mutta jotain sellaista mitä on melko mahdoton mitata, ja sekin 'jollekin toiselle'. Niinkös?

VÄÄRIN! Luonto on jokaisen asia. Yritystenkin.