Verkostossa tarvitaan visio, intohimo ja osaamista. Osallistujajoukon laajentaminen vaatii muutosagenttien tunnistamista, väsymätöntä vaikuttamista sekä erinomaista ja yhdenmukaista kommunikaatiota.
Kymmenkunta vuotta sitten yritettiin jo luoda yksi yhteinen tilikartta. Nyt ei tehty vallankumousta juurilla vaan rakennettiin olemassaolevan päälle. Raportointikoodisto on kuin "muutosagentti", kuin puuttuva linkki, joka mahdollistaa pääsyn vahvasti vallitsevasta nykytilasta kaikkien kaipaamaan sujuvampaan tavoitetilaan.
Tänä aamuna pääsin vihdoin Brändikkään ääreen. Lukemani yhdisti yllättävissä kohdin brändin ja koodiston menestystekijöitä.
Lisa Sounio kertoo markkinointiosastojen ja brändinvartioinnin haasteesta Iittalassa:
Iittala joutui pohtimaan tunnetuimman muotoiluesineensä ja oman mielikuvituksensa rajoja, kun automerkki Saab ja maidontuottaja Valio halusivat käyttää Aalto-vaasin kurvikasta, tunnistettavaa muotoa markkinoinnissaan. - Brändikäs, s.30Samaan pohdintaan joutui joka organisaatio, jota Bo Harald ja Vuokko Mäkinen kutsuivat taloushallinnon uudistustalkoisiin.
Miksi minä osallistuisin? Miten me siitä hyödymme? Ei liene ollut kerta eikä kaksikaan, kun ensi reaktio oli täsmälleen Iittalan tapainen: "Ensin idea kiellettiin, koska markkinointiosasto ei nähnyt mitään yhteyttä tuotteiden välillä."
Toisin oli Wärtsilässä. Talousjohtaja Merja Fischer yhdisteli kehitteillä olevan kuvan pisteet ja sai käsiinsä huikean vision. Koodistolla koko Suomi voi heittää romukoppaan kirjanpitäjän toimenkuvan laskujen prikkaajana. Nyt brändätään uutta suomalaista taloushallinnon osaamista.
Aamun Hesarissa (HS 6.11.2010, E1) Alf Rehn suomii yhden sortin suomalaista suuruudenhulluutta. Hän särkee tiedostamattoman haaveemme julistamalla: Uutta Nokiaa ei tule. Kääntäkää katseenne pieniin!
Uusi Nokia voi olla 20 uutta lappsetia ja tuhansia rovioita.Aatokseni painuu kuin syksyn ruskaama lehti. Se on kivinen tie, sillä aina tulee toinen suomalainen ja polkee toisen jalkoihinsa. Muistat ehkä kipakan kiukutteluni "Innovaatio, brändi ja kateellinen kansanluonne".
Yhä uudelleen kysyn: Mikä meitä vaivaa???
Olen törmännyt juuri Lisan kohdalla kitkeriin kommentteihin, tyyliin: "Lopeta jo tuo brändilätinä". Sekö ärsyttää ujoa suomalaista, että Lisa uskaltaa nostaa päänsä rivistä ja erottua, hän kun ei häpeä ja piilottele osaamistaan?
Siksikö Alf on huomattu maailmalla, että tämä liiketaloustieteen professori on yleisönsä edessä kuin näyttelijä teatraalisine eleineen tai huomion vangitsevine kuiskauksineen? - Tai ajatellessaan "farliga idéer"?
Epäsuomalainen laumasta erottautuminen on brändin tehtävä!
Verottaja tarttui raportointikoodistoon. Iittalassa uskallettiin brändiyhteistyöhön: "Iittalaa suurempi, laadukas brändi toisi tunnettuutta ja näkyvyyttä uusissa kohderyhmissä ja yllättävissä yhteyksissä!" Lappset tuotekehittää ja menestyy ulkomailla, Angry Birds tähtää viihdebrändiksi Mikki Hiiren rinnalle.
Pidetään peukkua! Sillä vain vientitulot ja ulkomaiset investoinnit kasvattavat aidosti kansantalouttamme. On kyse yhteisestä edusta - meidän pitää siis puhaltaa samaan hiileen, ei kadehtia ja kampittaa toisiamme.
Ps. Alf kyseli Hesarissa nuorten naisyrittäjien perään. Unohditko Paola Suhosen? IVANAhelsinkihän valloitti jo Pariisin muotiviikot..
Ja ihan lähipiiristäni löytyy naisyrittäjä valtaamaan Piilaaksoa: Riitta Raesmaa! Yritys on Sopima.
VastaaPoistaKukaan tuskin tosissaan epäilee, etteikö raportointikoodisto olisi juuri sitä kaivattua hallinnollisen taakan keventämistä. Minusta sen aikaansaaminen on osoitus yhteen hiileen puhaltamista. Ja todella taloushallinnon osaaminen voidaan sen avulla nyt brändätä uuteen kuosiin.
VastaaPoistaMutta tarkoitatko, että ollakseen houkutteleva ja uidakseen yrittäjien arkeen raportointikoodisto tarvitsee tuekseen vahvan ja vetävän brändin? Vai että taloushallinto itsessään on muutoksen edessä?
Kiitos Merjalle viiltävän älykkäästä kysymyksestä.
VastaaPoistaHaastattelun ja tehdyn työn jälkeen en olisi ikinä uskonut, että siihen joutuu miettimään vastausta. Sanotaanpas nyt niin, että ollakseni poliittisesti korrekti, käyn ensin nukkumaan ja katselen kokonaisuutta huomenna verenpaineen tasaannuttua.. Ehkä kieli keskellä suuta se kuuluisi jotenkin näin: visiot ja todellisuus ovat vielä kaksi eri ulottuvuutta.. Palaan!
Joo, onhan ne kaksi aivan eri ulottuvuutta... Oma ajatuksenjuoksuni vain on niin suoraviivaista. Jos kerran on saatu aikaan jotain niin hienoa kuin raportointikoodisto, minusta on ihmeellistä, ettei sitä suorastaan revitä käsisistä!
VastaaPoistaMuistan kun kuulin sinulta asiasta ensimmäistä kertaa, niin olin ilosta ymmyrkäisenä. Halusin heti lähteä viestittämään siitä asiakkaille.
Nyt palaan tuohon salamyhkäiseen heittooni, Merja. Eilisen blogini kommentoinnista ajatus saa kehyksen.
VastaaPoistaVirastojen suurin haaste näyttää olevan muutokseen tähtäävän vision askelluttaminen arkeen. Toiminnan pitää jatkua tässä ja nyt, miten siis muutos tehdään vanhaa vaarantamatta?
Pelkään, että jokainen uusi asia otetaan varmuuden vuoksi vanhan rinnalle. Varmuus on hyvästä, varsinkin veroja kantavalla viranomaisella se on ehdoton edellytys. Mutta jos kaikki uusi tulee loputtomiin kaiken vanhan rinnalle ilman että koskaan luovutaan vanhoista hännistä.. Silloin hallinto kasvaa, ei tehostu.
Äh, nyt taas muserrun tämän tosiasian edessä... Jalat maahan, Merja!
VastaaPoistaEi, ystäväni, vaan sitkeästi mokoman harmaan alueen kimppuun! Siis: mitä tekemällä, miten muuttamalla ja missä aikataulussa visio saadaan askellettua aidoksi muutokseksi? Verkostoidutaan lisää, opitaan toisilta viisailta ja viedään sitkeästi muruja kotipesään - siitä se muutos lähtee. Eikö?
VastaaPoista