Jokainen luo oman todellisuutensa

Eilinen huipentui ihailemani Kiti Müllerin luentoon aivoista työvälineenä. Kiitokset järjestävälle seuralle! Muutama ajatus tuntuu erityisesti linkittyvän suoraan edellisiin ajatelmiini sekä joululomalla lukemani Christian Jungersenin teemoihin, joita muhittelen takaraivossani seuraavaksi.

Ihmisen havaintoja ja siten koko ajatteluamme ohjaavat tunteiden lisäksi myös aiemmat kokemukset. Müller kertoi, missä aivolohkoissa nuo kolme erilaista kognitiivista toimintoa sijaitsevat ja näytti saman todistettuna suoraan aivoista otetuissa kuvissa.

Miksi palavereista jää erilainen käsitys

Kun teemme havaintoja tilanteissa, lataamme osan asioista säilömuistiimme. Kokemastamme syntyy lähes aina myös tunnejälki. Tuo fiilis, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen, tallentuu muun tiedon mukana omaan paikkaansa aivoissa - amygdalaan, kertoi Müller. Kun vastaava tilanne koittaa seuraavan kerran, myös tuo mantelin muotoinen alue aivoissamme aktivoituu.

Tunnepuolen ajattelun kotipesä on mantelitumakkeessa. Lukion biologian tunnilla parasta oli juuri aivotutkimus, mutta sieltä en moista tumaketta muista (ehkä aivotutkimuksessa ei vielä oltu päästy mantelitumakkeeseen asti? Müller nimittäin kertoi vasta opiskelleensa 80-luvulla). Ensi kerran törmäsin mantelitumakkeen mahtavuuteen Glorian tunteita käsitelleestä jutusta: mantelitumakkeesi se vain otti vallan, jos yhtäkkiä ylireagoit ulkoisesti mitättömään tapahtumaan.

Pelkkien steriilien havaintojemme lisäksi peliin sekaantuvat aina myös tunteet. Siten työyhteisön jokaisen kokouksen jokaisella osallistujalla on oma "tunnekuormansa".

Jotenkin näin: Maija muistuttaa Hekan ala-asteen opettajaa, joka aina vihjaili ikävästi. Vaikka Heka ei sitä tiedostaisikaan, hänen havaintonsa Maijan esittämistä uudistuksista saattavat värittyä negatiivisesti: idea nyt vain tuntuu ikävältä. Kikka taas on jakanut vaikkapa saman elämänkokemuksen Maijan kanssa, ja innostuu oitis kuulemastaan.

Kokouksen jälkeen tunnelmatkin vaihtelevat: Ei saatu niin mitään aikaan, tuumaa yksi kun taas toinen puhkuu intoa: Nyt mennään eikä meinata!

Tietotyöläisen haasteet

Aivot lukevat elämää kokonaisuutena. Niinpä nykyinen 24/7-meno ja IT-vimpaimet teknisempine aistiärsykkeineen myös rasittavat ihmistä, joka luotiin alun perin kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa.

Asiantuntijatyö 2x2-kopperossa, välillä pikapyrähdys läppärin kanssa kokouksiin, meilin ja puhelimen jatkuva kilinä; lukemista ruudulta, näppis ja hiiri.. Työergonomia on tähän asti ollut istuma-asentoja. Nyt puhutaan myös (neuro)kognitiivisesta ergonomiasta.

Aivot, tuo ajattelun ja koko olemisemme aarre, ansaitsevat tulla käytetyksi monipuolisesti.

Toisen ihmisen kanssa ääneen ajattelun kautta jäsennämme yhteistä todellisuutta ja jaamme myös ns. hiljaista tietoa. Tämäntyyppinen ajattelu on keskustelua ilman tiukkoja kokousaikatauluja. Se ei myöskään onnistu emailien tai muistioitten kautta. -Kiti Müller

Tuottavuustalkoissa täydellisyyteen pyrkivät aivotyöläiset nyt vain eivät voi tehostua loputtomasti jatkamalla työpäiväänsä. Tutkimusten mukaan jatkuvat 10 tunnin työpäivät näkyvät suoritustehon laskuna. Jos taas haet lisätyöaikaa unesta, aiheutat aivoillesi hallaa: yksi valvottu yö vastaa promillen humalatilaa.

Huippusuoritukseen pääsevät vain levänneet aivot. Mikä paradoksi tässä ajassa!

Tiukka viesti aivotutkijaltamme oli, että pitkien kuormitusjaksojen jälkeen aivoille pitää antaa aikaa palautua. Vallankumouksellisen vapauttava ajatus meille pingottajille: kun pää on pinnistellyt pitkään täysteholla, aivomme tarvitsisivat peräti 3-5 päivää palautumiseen. - Emmekö siis panostaisi hyvällä omalla tunnolla itseemme edes muutaman tunnin silloin tällöin!

Ja toinen juttu: vaikka kuinka vannomme rationaalisuuden nimiin, tunteista vapaisiin tehotyöpaikkoihin emme pääse. Työkavereittemme lisäksi yhteistyössämme vaikuttavat kaikkien meidän tunteet - myös meidän menneisyytemme.

Lisää luettavaa Müllerin ajatuksista:
Luentoyhteenveto: Aivot - tärkein pääomamme (Kela)
Ilman aivotyöhuoltoa infostressi pahenee (Tiede)
Veditkö pään täyteen töitä? (Taloussanomat)