Uutinen on uskottava: kaikki kemikaalit, joita itseemme aamulla sivelemme, peseytyvät viimeistään illan suihkussa viemäriin - ja luontoon. Huolestuttavaa on se, millaisia hormonivaikutuksia jäämämme aiheuttavat.
Vesistö vei aatokseni lapsuuteeni. Mummu ja vaari tulivat aina kesäksi mökille, ja yhdessä saunottiin ja uitiin sydämen kyllyydestä.
Muistan, millä hartaudella vaari vaahdotti koko päänsä mäntysuovalla. En pitänyt sen hajusta, mutta stoppi siitä tuli vasta, kun ymmärsin että minä olen nainen. Leimauduin mieluummin Camay-mainoksen kaunottareen kuin päivällä pestyyn keittiön räsymattoon. (Enkä muuten vieläkään pidä vastapestyn maton mäntysuovan tuoksusta sisällä)
Biologian opettaja-isäni vastusti aerosolideodorantteja, joita kaverieni isosiskot jo saivat käyttää. Suihkutettava dödö merkitsi minulle aikuistumista - mutta isän huolelliset perustelut saivat aikaan sen, etten koskaan valinnut sitä kaupan hyllystä. Tottumus on siis toinen luonto.
Mutta nuo asenteet! Ne ovat hitaita muuttaa, ja kulutustottumukset ovat naimisissa asenteiden ja niiden takana piilottelevien tunteidenkin kanssa. Tiedostaminen on ensi askel, tunnusti jo Paasikivi aikanaan - mutta työtä on jatkettava.
Tänään en vielä osallistunut meikittömään päivään.
Kuva: Camay-mainos YouTubesta ei ole lapsena näkemäni mutta toistaa tunnelman. I rest my case :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti