Tulijan kuuluu kysyä paikkaansa: "Ultima?" ja hänelle osoitetaan jonon pää. Aikaa kuluu. En edes oikein saanut selville mihin se kuluu, mutta jonossa vierähtää tovi jos toinenkin.
Ei se mitään, sillä oma tavoitteeni tällä reissulla olikin päästä kiireestä eroon. Rakas puolisoni on paras opas: jo hänen kävelytapansa rauhoittaa. Joka aamu singahdan huoneen ovelta kohti aamiaista omaan tikittävään tahtiini, jonka sitten tasoitan hänen - ja koko Havannan! - tyyliin.
Ensimmäisellä jonotuksellamme pankkiautomaatille tutustuimme kokeneeseen Kuuban kävijään Kanadasta. Hän kertoili kokemuksiaan pankeista ja kahvista (ja omista sukujuuristaan Ruotsissa!). Aikamme turinoituamme olikin aivan tuota pikaa jo meidän vuoromme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti