Tänään Veronleimaus näki päivänvalon. Illalla - auringon jo painuttua mailleen - silmäni osuivat kalenteriin: on kulunut kaksi vuotta siitä, kun tämä blogi syntyi. Kuka olisi uskonut, pääsiäisenä kaksi vuotta sitten!
Siitä kai ideoinnissa onkin kyse: rohkeudesta kokeilla, luvasta epäonnistua - uskalluksesta sanoa: "Tein virhearvioinnin, ei tämä toimikaan".
Mutta entä jos ei usko, pitääkö kieltää toisiakin kokeilemasta? Viisautta on olla varovainen, mutta mitkä ovat ne kriteerit, joilla ammutaan alas, ja ne joita puhalletaan eteen päin? Missä on kipukynnys, jota ei saa ylittää?
Siksikö Piilaakso on pullollaan yrittäjiä (jotka eivät pelkää konkurssia) - Suomi väärällään virkamiehiä? Milloin me rohkaistumme?
Onnea uudesta Veronleimaus-blogista!
VastaaPoistaErinomaista, että hallinnossa on sellaisia energialähteitä kuten sinä, Johanna! Kirjoituksesi viimeinen kappale, huokaus - tärkeä, kipeä kysymys. Ilahduta meitä rohkeudellasi ja avoimuudellasi jatkossakin!
Kiitos!
--Riitta
Kiitos kannustuksestasi, Riitta! Tällaiset sanat ovat kuin kultajyviä. Pitkällä matkalla tulee väistämättä niitä hetkiä, kun epäilee koko reissuun lähdön mielekkyyttä.
VastaaPoista