Omia
ei haukuta, mutta britit hakkasivat suomalaiset taas 6-0. Päätin
uskaltautua tilaamaan vuokra-auton verkossa, vähän vapisevin sormin
tosin, edelliskokemukset kun eivät kovin häävejä olleet..
Aukoton
oli autovuokraamon palvelupolku, siltä ei ensikertalainenkaan
horjahtanut. Ei yhtään mutkaa, vaikka palautus päätettiin tehdä ihan eri
osaan maata kuin mistä pirssi noudettaisiin. Lopuksi oli helppo kirjata
VeriSign-sivulle luottokorttinsa numero.
Palvelukokemus
kirkastui entisestään, kun suunnitelmat muuttuivatkin ja palautusta
piti myöhentää seuraavaan päivään. Sähköpostissa odotti sattumalta juuri
tuona päivänä vahvistusviesti vuokraamosta. Viestin lopussa oli selkeä
toivotus: "Jos kuitenkin joudut muuttamaan varaustasi, voit tehdä sen
helposti tästä linkistä."
Klikkaus vei suoraan sivulle,
jolla olivat vuokrauksen perustiedot: päivämäärä, sijainti ja kellon
aika noudolle ja sama palautukselle.
- Voiko tämä olla näin helppoa? Tallensin uudet palautustiedot sivulle.
Seuraavana
aamuna vuokraamosta oli tullut sähköposti. Henkilökohtainen
asiakaspalvelija, suomenkielinen Sanna se siellä varmisteli
palvelukokemusta. Hänellä oli asiakkaan paras sydämellään. Olinkohan
tietoinen, että täyden vuorokauden ylittävältä ajalta tulisi
suhteellisen suuri veloitus, 70 euroa, mutta jos palautusaikaa voisi
aikaistaa, lisämaksu olisi vain 27 euroa.
Vastasin
meiliin toivomalla mieluummin noutoajan myöhästystä vastaavalla
tuntimäärällä. Seuraavana aamuna sähköposti vahvisti muutoksen
tarjottuun hintaan. Mainio monikanavakokemus!
Se
minua vain ihmetyttää, että miten asioinnin saa verkossa sujumaan
vieraallakin kielellä turvallisemman tuntuisesti kuin täällä, omalla
äidinkielellä? Ollaanko me vaan niin insinöörikansa, ettei osata
(kehdata?) turvata asiakasta kädestä pitäen perille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti