Aamiaisleipiä automaateista ja mitä vielä?

Minun äitini muistaa vielä päivän, kun kylään saapui ensimmäinen appelsiini.

Kun näytän kännykästä Facebook-kuvaa toiselta puolen Suomea (siltä samalta kylältä), hän hämmästelee: "On se ihmeellistä, mitä kaikkea noin pienillä laitteilla voi tehdä!"

Aniharvat hänen ikäpolvestaan näkivät näin kauas. Minä bloggasin UpCodesta ja yritän käsittää millaisiin tarpeisiin moisista kanavasiirtymistä olisi eniten hyötyä.

Googlen "rikastettu todellisuus" tuo jo kartan tai opastukset reaalimaailman rakennusten päälle. iPhonet sun muut nappaavat puhelinnumeron palvelukartan toimipistelistalta ja tekevät soittamisesta lähes automaattista.

Aamulla mieheni unohti eväänsä keittiön pöydälle, mutta ei hätää: automaatista sai rahalla (lähes) vastaavan. Ei sitä Muhoksella, eikä kyllä Vimpelissäkään, olisi moisia automaatteja osannut ounastella. Minun lapsuudessani lähikaupasta haettiin - äitini sanojen mukaan - lähes neljännesruho nautaa, ja pyydettäessä osan sai jauhelihaksi. Nykymarkettien leikkelerivistöt olivat silloin unelmaa, jonka joku visioi ja sittemmin toteutti kans.

Viranomaisilla alkaa olla kiire löytää vastaavat unelmat. Vähintä on keksiä, miten oikoa mutkia nykyteknologialla. Jo "pelkällä" viestinnällä voisi vauhdittaa asiakaspolun löytymistä, kuten Heinosen Merja kirjoittaa Lupa palvella -blogissaan.

Toinen Heinonen, tulevaisuudentutkimuksen professori Sirkka, puolestaan raottaa Elonmerkin blogissaan, miten sinne tulevaisuuteen oikein osaisi nähdä.

Nyt lasit silmille ja tähyilemään.
Vaan ei siinä vielä kaikki: löydöt pitää myös jakaa!