Päivä veronmaksajana ja Verokuitti tekevät veronmaksusta ymmärrettävämpää

Tieto on valtaa, sanotaan. Länsimaissa pyritään vallankäytön avoimuuteen - ja onhan tuota liikehdintää jo arabimaissakin. Yhteiskunnan avoimuus tarkoittaa päätöksenteon julkisuutta.

Avoin data tietotekniikan keinoin tuottaa huikeita visualisointeja.

Päivä veronmaksajana kuvaa bruttopalkkasi jakautumista eri maksuihin työpäivän osuutena. Kokeile vaikka!

Verokuitti taas kuvaa palkkasi perusteella, minkä osuuden sinä rahoitat valtion menoista. Valtion budjettikirja on pitkä kuin nälkävuosi ja kirjoitettu lähinnä hepreaksi. Verokuitti esittelee merkittävimmät menoerät.

Verotuksen julkiset tiedot

Yksi pohjoismainen avoimuuden symboli ovat verotuksen julkiset tiedot. Pian media saa taas omansa. Verkkojulkaisut alkavat laulaa ensimmäisinä, painokoneet ensi yönä syvällisempiä analyysejä.

Vero.fi kertoo, miten
Miten tuloverotustiedot julkistetaan
Mitä tietoja nyt julkistetaan

Juorukalentereiksi niitä ennen sanottiin, ja ovathan tulovertailut omiaan herättämään kateutta, tuota suomalaiskansallista kiroustamme. Mutta näyttävät myös sen, miten poliittisesti päätetyt verotuksen perusteet eri kukkaroissa näkyvät. Sitä on avoimuus.

Osaoptimointi tekee asiakkaan tiestä ohdakkeisen

Julkishallinnon organisaatioista asiakaslähtöisimmätkin ovat vielä matkalla. Asiakkuusajattelua ei ole viety organisaation yhteiseen asiakkuuteen asti. On jaettu asiakkaat kahtia, ja organisoiduttu niiden ympäille.

Ratkaisematta on, kuka pitää huolta kokonaisuudesta. Jos osaston 1 asiakkailla ei näennäisesti ole mitään tekemistä osaston 2 asiakkaiden kanssa, edessä on varsinainen osaoptimoinnin kukkamaa. Rinnakkain elää pahimmillaan kaksi tai useampia organisaatioita omine tavoitteineen. Käytännössä "arvokkaampien asiakkaiden osasto" sanelee toisille, mitä tehdään ja milloin.

Oletko nähnyt osakeyhtiötä pankkiautomaatilla?

Sähköinen asiointi ja sen rakentamisessa eteen tulleet ongelmat paljastavat, miten keinotekoinen tuo jako on. Ihmiset niitä yritystenkin asioita hoitavat - vai olettekos nähneet osakeyhtiötä pankkiautomaatilla?

Sama haastava ajattelusavotta on edessä SADe-ohjelmassa. Siihen kirjattiin erikseen kaksi asiakaskuntaa: kansalaiset ja yritykset. Osakeyhtiöhän ei hammaslääkärillä käy tahi toiminimi varaa lapselleen päivähoitopaikkaa. Hyvä. Siis molemmille on, luonnollisesti, rakennettava oma asiointitili.

Yrityksen perustamisessa alkavat portaalit kolista

Näin elo sujuisi SADe-tavoitetilan toteuduttua: Ella Tavallinen on juuri kunnan asiointitilillään tekemässä päivähoitohakemusta kolmivuotiaalleen, kun hänen puolisonsa Matti soittaa: "Jobinpostia, tuotekehitys loppuu Suomesta, multa meni työpaikka".

Myös Matilla on asiointititili, ja Suomi.fissä hän kirjaa työttömyystukihakemuksensa. Kun Matti sitten päättää perustaa yrityksen, hän "lentää ulos" kansalaispuolelta. Yritysten asiointi kun löytyy Yritys-Suomesta, olkaa hyvä.

Kuka tekee sen kolmannen portaalin, jossa Matti vihdoin saa eteensä sekä yksityisasiansa että yritysasiansa? Vai pääsevätkö siilot yhteisymmärrykseen yhdistämisen tarpeista?

Aiemmin blogattua: Miten asiointisiilot yhdistetään?

Huom. Tavallisen perheen tarina sähköisestä asioinnista ei ole SADe-linjaus, vaan suunnittelussa mukana olleen kuvitelma asiakastilanteista.

Muutoksesta saa vain päänsärkyä

© Paul Jantz | Dreamstime.com

Päänsärystä alkoi postaukseni pari vuotta sitten. Päätä särkee vielä tänäänkin. Muutos kun ei synny itsestään.

Kun kehitys jatkaa matkaansa, joko asiakkaan päättämänä tai pakon sanelemana, miten nivotaan olemassa olevat palvelut uuteen polkuun? Jatkavatko ne ennallaan, vai onko luotava uutta?

Voi olla että on vuodatettava kyynel jos toinenkin, että saadaan palaset sopimaan. Toissa syksynä kirjoitin tuskaani:

talon sisäiset siilot ovat tasaveroisina kehittämispöydän ääressä eikä kenelläkään ole päätehtävänään asiakkaan edusta huolehtiminen

Miksi siilot eivät katoa, vaihtavat vain nimeään? Mikä ihmeen kitka jumittaa muutoksen silloinkin, kun kaikilla on jo (ainakin puheissa) sama suunta?

Onko niin, että kun organisaatiossa keksitään Palvelu1 tai Tuote2, joka ratkaisee asiakkaan ongelman, sille suodaan ikiaikainen oikeus olla olemassa? Syntyi vakio, jota ei enää koskaan kyseenalaisteta?

Ellei asiakkaan elämäntilanteita ja toimintaympäristöä tarkastella alati kriittisesti, muutoskitka on suurempi kuin onnistumisen suoma hyvinvointi. Mukavuudenhalu ja/tai vallanhimo voittaa?

Matriisiin(kaan) sujahtava organisaatio ei noin vain vapaudu niistä rakenteista, jotka sille on aikain saatossa syntynyt. Valta on bunkkeroitunut tukevasti, eikä ulos tule, ainakaan ilman eri komentoa. Viisas organisaatio sentään raivaa tieltään, siis asiakkaansa tieltä, osaoptimoinnin tuoman roinan.

Taidamme taas päätyä johtamisen peruskysymyksiin. Yhteinen, uusi visio on jaettava. Se on vietävä jokaisen toteuttajan tasolle, jotta jokainen tekee osansa niin, että organisaation tavoite toteutuu.

Leikitäänpäs. Tavoite on kiivetä Mount Everestille, mutta siten että syntyy neljä eri reittiä. Jaetaan väki neljään. Annetaan joukkueille kartta. Sovitaan, kuka miltäkin puolelta huipulle kipuaa. Vielä ennen lähtöä asetetaan - action-leffojen tapaan - kellot samaan aikaan.

Aiemmin blogattua: Hyvä johtajuus muutoksen tukena

Kuolleita lehtiä kehittämisen tiellä

Aamun alkajaisiksi jättäydyin tietyön vuoksi patikoimaan kiertoreittiä työmaalle. Matkalla löytyi monta ihmeteltävää, jotka kamera sai tallentaa.

Kasa tuulen keräämiä kuolleita lehtiä pysäytti.

Miten toimintatapoja uudistetaan? Mistä pitää luopua että voi syntyä jotain todella uutta? Mikä on se ajuri, jonka avulla yksilö uskaltaa irrottaa otteensa entisestä? Mistä voima tarttua uuteen, kenties vielä huojuvaan haikuun jostain merkittävästä?

Kuinka paljon organisaatiossa pitää ravistaa pois menneen toimintatapoja, jotta voi saada aikaan sen kuuluisan kvanttihypyn? Kvanttihypyllä tarkoitan sitä suurta muutosta kehitysajattelussa, joka muutti mm. entistä nopeammista hevosista haaveilevan liiketoiminnan autoteollisuudeksi.

Voiko se syntyä avoimen jakamisen kautta?

Avoin data ja julkishallinto?

Datajournalismin päivä vahvistaa julkishallinnon toimijan ajatteluani siitä, että viranomaisen tehtävä on tarjota tietoa ja osaltaan huolehtia julkishallinnon läpinäkyvyydestä.

Aamulehden Juha Vainio esitteli päivän "akvaariotehtävän". Mediaa kiinnosti Tampere-tunneli, hanke joka, jos oikein ymmärsin, on elänyt päätöksentekorattaissa jo kymmenkunta vuotta. Tampereen kaupunki on avannut hallintonsa pöytäkirjat, joista dataa voi kaivaa jutun juureksi. 

Mitä se on tai ei ole?

Huono uutinen noista pöytäkirjoistaon, että ne ovat nippu Word-dokumentteja, tai vielä pahempaa: PDF-liitteitä. Niistä ei dataa saa kuin käsin raapimalla. Aina dataa ei edes saa, mm. siitä syystä, että alkuperäisen datan viranomaiselta saanut osapuoli ei voi luovuttaa alkuperäiseen aineistoon kulunutta osaa edelleen.

Data, journalismi ja kiinnostavat jutut = skandaali eli iltapäivälehdistö? Jospa ei sittenkään. Jospa julkishallinto katsoisikin asiaa läpinäkyvän yhteiskunnan eli luottamuksen näkökulmasta?

Ilmoittautumisjonossa Veroa nimittäin ihasteltiin siitä näkökulmasta, että julkisten tietojen kautta voidaan tarkastella, miten yhteiskunnassa toteutuu kansalaisten taloudellinen tasa(tai epätasa)-arvo.

Miksi sen pitäisi olla avointa?

Entä julkiset tuet, harmaa talous, julkinen kontrolli? Matkalla Tampereelle kuulin Kanadan tapauksesta. Siinä yritysten verotietoja avattiin, ja lopputuloksena paljastui toimijoita, joilla ei ollut perustetta saamilleen vähennyksille. Läpinäkyvyys toi yhteisön viisauden viranomaisen käyttöön.

Ruotsissa käytössä oleva verotili on kuin clearing-tili, jonka kautta kulkee sekä julkinen tuki että veronmaksu. Siten huijarin on vaikeampi päästä läpi. Turvattavaakin siis on.

Tampereen yliopistosta tutkija Esa Sirkkunen avasi datajournalismia toimittajan silmin. Ansaintalogiikkaa voisi löytyä, sillä datarikasta juttua luetaan pidempään kuin "tyhjempiä" juttuja. Haasteena on tieto, jota ei tahdo löytyä, joko sitä ei saa, tai se ei ole käytettävää. Uusi tietohallintolaki kirjaa jo monia asioita datan avoimuudesta ja jaettavuudesta.

Mitä sillä voisi tehdä?

Haasteet ovat suuria datan käyttäjällekin: analysointi ei ole ihan läpihuutojuttu.

Yhtenä käytännön esimerkkinä datan "vaikeudesta" on tulotilastojen lukeminen. Esimerkkinä Verohallinnon nuorten tulotilasto. Muutama tuokio meni, ennen kuin juttua uskalsi sanoittaa datan perusteella.

Entä jos sitä visualisoisi?

Monimutkaisten ohjeiden ymmärtäminen tai lukutaulukoiden vertailu on aina helpompaa visuaalisesti kuin lukemalla. Hahmotus "vaatisi jonkinlaista autismia", huomautti TaiKin Juuso Koponen (Informaatiomuotoilu.fi). Siten datan käyttäjän on osattava kiteyttää olennainen ja visualisoida se. Koponen kiteytti esityksessään, miten tietoa visualisoidaan.

Visualisointi kannattaa kahdesta syystä: tarjoaja saa viestinsä varmemmin perille (olettaen että osaa hommansa). Mutta ennen kaikkea, se voi lisätä myös yhteiskuntamme jäsenten tasa-arvoa: myös lukutaidottomien ja lukihäiriöisten kansalaistemme osallistumisella on paremmat edellykset.

Mikä estää? Vastassa on yksilönsuoja ja ymmärrys.

Panelistit Heli Mikkelä, Osma Suominen ja Kari Haakana piirsivät ajatuksen toimittajaparasta yksin hurjan datamassan kanssa. Tarvitaan tulkinta-apua ja tekniikkaa, informaatikosta ja koodaristakin olisi apua. Ja muistukkeena vielä se suojapuoli: jos tilasto porautuu rajatulle maantieteelliselle alueelle ja siellä on lopulta yksi uniikeilla taloudellisilla ominaisuuksilla varustettu yksilö, on tilaston yksilönsuoja on menetetty.

Ennen kaikkea on muistettava kertojan vastuu. Tässäkin lajissa luottamuksen voi menettää vain kerran.

Erään toisen palvelun tarina

Suomalaiset törmäävät jo toiseen "Palvelumme uudistuu" -uutiseen kun VR vielä jatkaa oman kiirastulensa kanssa.

Oh no, huokaa empaattinen kansalainen, miten tässä sitten käy..?

Hesari uudistaa nettisivunsa lauantaiaamuna klo 6. Käyttökatkot ovat mahdollisia, heidän uutisensa varoittaa jo ennalta illalla. Mielenkiintoista, tuumin ja nukahdan huolta vailla.

Aamu koittaa. Istun poikkeuksellisesti istun autossa, odottamassa perille pääsyä, ja kun kaivan iLuurini esiin, muistan jutun. Kas, kellohan on 6:01! Nyt jännittää: ovatkohan onnistuneet..? Kyllä vaan: kaikki toimii, ja kaunista on jälki, onnittelut!

Muutama sana viestinnästä..

Hesarin uutisessa oli kolme seikkaa jotka tahdon nostaa esille. Se kertoi käyttäjille uudistuksesta, varoitti mahdollisista hankaluuksista, mutta mikä mielenkiintoisinta, se kertoi jo tulevasta.

Lauantain päivitys on ensimmäinen noin vuoden kestävässä uudistusten sarjassa. Vuodenvaihteessa kirjautuneille HS.fi:n käyttäjille lisätään uusia käyttöä rikastuttavia toimintoja.

Erinomaisen napakka lupaus ottaa lukijan jo ennakolta mukaan siihen, mitä tuleman pitää.

Viittaan tässä kohtaa taannoiseen postaukseeni siitä, saako keskeneräisistä asioista kertoa vai ei. Tässä sosiaalisen median ajassa se on mielestäni kaiken onnistumisen edellytys!

Kun palvelu oli avattu, etusivulla oli palautelinkki "Mitä mieltä olet? Anna palautetta ja ideoita" Jo iltapäivällä toisena sen alla oli linkki uudistuksesta esitettyihin usein kysyttyihin kysymyksiin. Ja palautteeseen vastattiin nopeasti, huomasin ilokseni.

..ja käyttöliittymäsuunnittelusta

Turisin aiemmin siitä, kuinka mikä tahansa muutos on kokijalleen aina kustannus: vanha rutiini on rikki ja uuteen totuttautuminen vie aikaa. SIKSI on niin tolkuttoman tärkeää, että muutos on käyttäjälleen perusteltu. Sujuvampi surffaus, säästyvä aika tms. on hyväksyttävä perustelu kestää uudistus.

Tässä Hesari on mitä ilmeisimmin onnistunut selkeästi (sanon vajaalla yhden iltapäivän surffauksella). Vanhaa vaivasi mielestäni päällekkäisten navigaatioiden tuottama sekavuus: oli yksinkertaisesti liian monta vaihtoehtoa, johon lukija voi etsimänsä aiheen hukata.

Nyt otsikoita on vaivaiset neljä, joista kaksi vie sinut suoraan palveluun: sää ja digilehti. Jäljellä ovat kaksi: uutiset ja teemat. Uutisaiheet ovat tarjolla visuaalisesti selkeinä palasina ja teemat eri värisinä lohkolla. Luulisi että lukija ei helposti huku!

Ja HS.fi-kehittäjät kutsuvat Facebookissa testaamaan jo seuraavia kehitysvaiheita. Sana on meidän - lukijoiden!

Palvelu uudistuu - miten käy käyttökokemuksen?

Vuosikausia samana pysynyt palvelu, kiireaamu ja yks pikkujuttu - ehdin juuri tässä välissä.. da daa di..

MITÄ? Mistä mä nyt saan juna-aikataulut selville?

Aamukahvilla Kauppalehden otsikko VR:n lipuista pisti silmään. Matkustajien itse tulostamat liput eivät enää kelpaa Tolstoihin - Allegroon kylläkin. Luin juttua palvelunkehittäjän hattu päässäni, ja tuumasin laiskasti että ehkä jotain jäi testaamatta sekä loppukäyttäjän että sidosryhmien kannalta.. Harmi, puuskahdin ja lähdin kohti omaa kokoustani.

Muutos on aina (pieni) kustannus käyttäjälle

Keksin että ehdin ennen kokoustani saada työmatkaliput tilaukseen. Sisäinen järjestelmämme pyytää -muistaakseni- aikataulutoiveen, jonka olen aina haarukoinut VR:n etusivulta. Pari syöttöä ruutuun ja silleen. Kunnes tänä aamuna: ruudut - POISSA?!

Päässäni valkeni uutisen ja etusivun välinen yhteys. Kampasin muistiani: mitä minä tiedän tästä uudistuksesta? Vastaus: en yhtikäs mitään.. eikun hetkinen, asiantuntijammehan jakoi kesällä Kauppalehden uutisen aiheesta ja pohti, miten yksilölliset lipunhinnat mahtavat vaikuttaa asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten verottamiseen.

Kun palvelu uudistetaan, pienikin muutos tuntuu käyttäjälleen harmina. Vakiotottumukset menevät rikki, aikaa tuhraantuu "sen vanhan" etsimiseen, lopputulos voi jäädä saavuttamatta.

Vero.fissä tehtiin kesäkuun puolivälissä suuri uudistus. Sisältöjä on kirjoitettu paljon uusiksi, olemme hakeneet nimenomaan elämäänsä kaikessa rauhassa elelevän kansalaisen (ja yrittäjän) näkökulmaa.

Mietin, miten meillä mahdettiin pärjätä.. Kaiken kiireen keskellä (tiedättehän: vuoden suurin ruuhka, ne 1,5 miljoonaa palautettua veroilmoitusta ruuduilla ja pöydillä) ei taatusti ehdi itsekseen opetella uusia polkuja vanhan tutun ohjeen luo. Jos vain löytyy vanhaa materiaalia, paras printata se turvaksi viereen? Nääs kun puhelin soi, etsimään ei ehdi.

Miten saavutat muutokseen törmäävät asiakkaasi etukäteen?

Muutoksen läpivienti vaatii viestintää. Tuhannen idean paikka on tunnistaa erilaiset käyttäjät ja parkkeerata heidän polkunsa varteen ennen muutosta: Huomio, muutos edessä. Kerromme jo etukäteen, mitä tulemme muuttamaan ja miten muutos vaikuttaa sinuun. Tutustu keskeisimpiin piirteisiin täällä. Tervetuloa!

Jälkiviisaus se on makoisa laji...