sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Muistiinpanoja musiikkiopista

Minulla oli pääsiäisenä yksi tehtävä. Etsiä vaarin säveltämän Itäkylän laulun nuotit. Tiesin kyllä vaarini hyväksi puhujaksi, varsinainen kyläaktiivi oli aikanaan luomassa nuorisoseuraa, osuuskauppaa ja -meijeriä. Musikanttina en häntä tuntenut.

Onneksi kyläläiset tunsivat eivätkä olleet sukupolvienkaan vierittyä unohtaneet!

Varaston perukoilla vastaan tuli aarteita. En ollut koskaan nähnyt edes mummun ja vaarin hääkuvaa. Lapsuuteni vierailuilla esillä oli ollut vain heidän 60-vuotiskuvansa. Siinä isovanhemmat olivat sellaisena, kuin minä heidät aina tunsin. Ja nyt he yhtäkkiä olivat edessäni tässä potretissa, kihlaparina Pietarsaaressa.

Aamunavauksia ja sotahistoriaa

Mummun aamunavaus lokakuulta 1962. Lempeää opastusta lapsille työpäivän aluksi ja koko elämän varrelle.

Vaarin alikersanttina 1940 saama kirje marsalkka Mannerheimiltä. Pioneeripataljoonan "jäljelle jääneet" vuonna 1980. Kymmeniä valokuvia eri vuosikymmeniltä eri tilanteista, joihin vaari aina tallensi osallistujat ja tilanteet. Hänen jäljiltään kuvan kääntöpuoli on lähes aina täynnä tekstiä jälkipolvien iloksi.

Seminaarikuvia ja esitelmiä

Valokuva Tornion seminaarista, jonka viereen mummu on kirjoittanut "Mattikin pääsi mukaan".. Kun katselin noita aikansa nuoria Tornionjokivarressa, kirposi huuliltani aito ihmetys. Voi, enhän tunne teitä ollenkaan!


Mummun vihko vuodelta 1927 sisälsi muistiinpanoja musiikkiopista. Alakansakoulun teorian alkeet opetusopillisine asteineen. Kamarimusiikkia, soittokuntalajeja ja partituureja.. Wau!

Toiseen vihkoon oli tallennettu eri käsialalla vaarin esitelmä nuorisoseuran kerhoiltaan helmikuussa 1933. Se alkoi musiikin merkityksestä vuosituhanten varrella, alleviivasi laulun vaikuttavuutta nykyihmisenkin (silloin karjapolulla tallustelleen!) elämässä ja huipentui ohjeisiin tulkinnasta ja hengittämisen tekniikasta.

Ja oivalluksia omasta itsestä

Päiväkirjamaisemmat merkinnät ovat vielä kokonaan lukematta, mutta jo näistä esivanhempieni muistiinmerkinnöistä ällistyn ja tunnen tulleeni kotiin. Tunnistan paljon itseäni. Opastamisen onni, vaikuttamisen vimma; itse löytämiensä aarteiden jakaminen muillekin.

Siksi minä siis päädyin frameille. Pitämään puhetta jo ala-asteen kevätjuhlassa. Yläasteen aikaan Pietolan karjapiiaksi Nuorisoseuran kesänäytelmään. "Sinkä takia" pidin kaikin voimin vetoavan aamunavaukseni (ks. Sanoja vuosien takaa) syksyllä 1988.

Blogiin tallentaminen on minun tapani jakaa omastani, rakentaa jälkipolvia. Se kulukoo suvuus'.

Minä muuten löysin sen laulun kadonneet nuotit.
"Uusintakantaesitys" on luvassa äitienpäivänä
Itäkylän koulun 100-vuotisjuhlassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ShareThis

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...