World Design Capital -vuosi alkoi iPhonistin kannalta tyhjällä lupauksella. Päivästä toiseen App-sivu lupasi vain "Ihan pian". Sitten arki jo veikin mennessään. WDC2012-mainos nostatti enää harmia. Lopulta turruin kokonaan. Kauhutarina palvelunkehittäjälle, eikö? Kerran menetetty asiakas on kaikkein kallein takaisin voitettava.
Perjantaina koin App-pelastuksen. Sain TEMissä käteeni 2012 Design-lehden, jonka sivulla App muistutti taas itsestään. Lähes toivoni menettäneenä päätin kokeilla vielä kerran. Fantastista! En olisi ikinä uskonut, mitä kaikkea taskuun saa mahtumaan. Näin se pitää ollakin, hyrisee tyytyväinen käyttäjä. (Hae siis omasi! Suosittelen.)
Samanlaisen tyytyväisen hyrinän kohtaa Verohallinnon edustaja mennessään mihin tahansa julkiseen tilaisuuteen, jossa aiheena on tietoyhteiskunta, tekniikka tai palvelu.
Kuka enää edes muistaa, mikä painajainen oli tammikuun lopun kansalaisvelvollisuus kun nyt ilmoitus tulee täysin valmiina postilaatikkoon asti?kiteytti viestintäyrittäjä-ystäväni, jolla on armoton silmä arvioida yhteiskunnan menoa. (Yrittäjäsegmentissä olemme vielä palvelupolun ankeahkossa alkupäässä. Siksi arvostan suuresti hänen kommenttiaan.)
Yksi suomalaisen yhteiskunnan avainkysymyksistä on julkisten palvelujen toimivuus. Siihen nähden on hämmästyttävää, kuinka vähän muotoilua on käytetty niiden kehittämiseen.arvioi kolumnissaan WDC-hankejohtaja Pekka Timonen.
WDC2012 ei ole 12 kuukauden pituinen taidetapahtuma vaan laaja yhteiskunnallinen hanke, jonka vaikutusten on tarkoitus heijastua pitkälle tulevaisuuteen. Verottaja oli hakemusvaiheessa tukena mm. esitäytetyllä veroilmoituksella.
Nyt on verottajan vuoro myös oppia. Haemme lisää onnistumisia mm. palvelumuotoilun ja osallistamisen keinoin.
Maalais(kaupunkilais)järki eli arjen design on se juttu, jonka avulla eläköityvä ja palveloituva länsimaa voi selviytyä kuristuvan talouden vaatimuksista. Tekemällä fiksusti ja kerralla kuntoon, yhteisvoimin, koko viranomaiskentän laajuudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti